Jalkapallokakku

Ystävän pojan syntymäpäiville lupauduin kakun tekoon. Monenlaista ongelmaa ilmeni, ja kakkua voi hyvällä syyllä sanoa tuunatuksi. Työvaiheista ei tullut otettua yhtään kuvaa; niistä olisi nähnyt lähes hurjan muodonmuutoksen. Ei ollut perjantai 13 päivä, mutta ehkä se ulotti vaikutuksensa lautantaihin ja sunnuntaihin. Kakkupohja ja mousse jäivät pehmeäksi ja kompastuin kuorruttamattoman kakun kanssa portaissa, jolloin se lopullisesti meni pois raiteiltaan.

4 munan kääretorttupohja, josta leikkasin 2 vuokan kokoista palaa. Täytteeksi tuli 1 purkki vaniljarahkaa, 1 prk mansikkakermaa vaahdotettuna, 400 g pakastemansikoita, hiukan vaniljakreemijauhetta, 1 pss Daim-rakeita ja 5 liivatetta.

Kuorrutus on marsipaania, koristeet marsipaania ja sokerimassaa.

Alun perin kakku oli siis tasapintainen, mutta tapaturman jälkeen keikallaan ja täyte pursusi sivuilta. Ihme ja kumma marsipaanin nostaminen tämän tekeleen päälle ei mennyt ihan pieleen, vaikka välillä harkitsin jo uuden kakun tekemistä, johon ei kyllä olisi ollut aikaa.

Pehmeää kakkua ei voi juuri painella, joten muoto muuttui loivareunaiseksi ja nyt pursotteet yrittivät ulos marsipaanin alta. Sekin saatiin jotensakin hallintaan, ja koristuksilla peitettiin mahdolliset puolierot. Onneksi keksin tehdä reunoille ruohoa. Jalkapallo on kentän kunkku. Vihreä punos on olevinaan köyttä jossa on pari solmua.

Moni kakku päältä kaunis, sisältäkin kuulemma maistuvainen, mutta onneton leikattava, kauneus oli hyvin katovavaista.

Tästä episodista oli montakin syytä ottaa opiksi, eikä ainoastaan se, että pidä käsillä aina varakakkupohjaJ.