Elokuun viimeinen viikonloppu oli tapahtumia täynnä kotikaupungissani. Toista kertaa järjestetty Satoa food festival sekä samaan aikaan vietetty Elonkorjuujuhla täyttivät torin ympäristön etenkin lauantaina, tapahtumien poutaisena päivänä. Muita tapahtumia osui samalle viikonlopulle kuten Taiteiden juhla ja Terve Kuopiokin. Eikä siinä vielä kaikki; Rompepäivät ja Ruska-ajot sekä Hot Rodder's Kuopion 30 vuotistapahtumakin sattuivat samalle viikonlopulle. Jokaiselle siis jotakin.
Vaikka perjantai oli sateinen, Satoa-tapahtumassa myytiin huikeat 36 000 ruoka-annosta. Tänä vuonna mukana oli 25 ravintolaa, jotka tarjosivat teltoistaan pieniä ruoka-annoksia 4-6 euron hintaan.Kojuista sai ostaa myös olutta ja viiniä. Lauantaina porukkaa oli liikkeellä ruuhkaksi asti ja joihinkin myyntipisteisiin oli pitkät jonot. Ruokakadun keskelle oli tällä kertaa katettu pitkä pöytä, jossa ateriointi sujui mukavasti.
Maistettiin kotimaista pienpanimon olutta, kyytipoikana Savon keittiömestareiden ylikypsää possua. Ei ehkä onnistunein annos.
Ravintola Mustan Lampaan Sieniä Siilinjärveltä; sienten kaverina maa-artisokkaa ja ruskistettua voita. Viime vuoden ML:n erittäin maukkaat falafel-pyörykät ja punajuuririsotto mielessä tämä jäi vähän vaisuksi.
Mukissa Mustan Lampaan Purjoa ja perunaa, kylmä keitto, jonka koristeena friteerattua perunaa ja pikkelöityä kurkkua. Iso Valkeisen Häränjauhelihavarras Tex Mex yllätti tasapainoisilla mauillaan ja mausteillaan.
Jälkkäriksi Kummisedän Omena-taatelipiirasta vaniljakastikkeella, Isä Camillon Mustaherukka-omenacrumble sekä Via Gourmet'n Mustikkakuusenkerkkäjäätelöä. Jäätelö kuten muutkin annokset, oli erittäin hyvää, mutta ruismurut olivat valitettavasti murennettua hapankorppua.
Vanhoja autoja oli mukana siis kahdessakin tapahtumassa. Tunnelmaan päästiin hyvin tällaisen menopelin kyydissä.
Rompepäivillä on mukava kierellä, vaikkei mitään ostaisikaan. Tällä kertaa jotakin lähti mukaankin; Hagmannin kookkaat alpakkaiset ruokailuvälineet. H niinkuin Hospitsi, entinen NNKY:n ravintola ja hotelli. Talo, jossa olen asunut. Pakkohan nämä oli ostaa ja tulevat käyttöön.
Mieluisia pyyhekoukkuja vessoihin on ollut vaikea löytää. Nyt sekin ongelma on ratkaistu ihanilla vanhoilla emaloiduilla koukuilla.
Vihreä emaloitu valurautapata on ollut hakusessa. Priimakuntoinen kanneton pata löytyikin kympillä, kansi ja huonokuntoisempi pata kahdella. Lasiset vanhat verkon kohot löytyivät myös erittäin kohtuulliseen hintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti