Polentaa, sieniä ja uppomuna



Polenta, maustettu maissipuuro, paistetut kanttarellit ja uppomunat. Herkullinen iltaruoka, jossa maut pääsevät oikeuksiinsa. Yksi annos tyttären kotiloman toivelistalta. Tyttären ja tulevan vävyn vierailu näkyi perheen ruokataloudessa pienenä aktiivisuuspiikkinä. Normaalisti työviikolla harrastetaan tähteitä, eikä aina viikonloppunakaan ehditä paneutua kokkailun saloihin. Toivelistaa oli tälle loppukesän kotilomalle joltisenkin, mutta lähes kaikki toiveet täytettiin. Ja ehdittiinhän sitä muutaman kerran grillatakin, elokuun leppeät säät antoivat siihen mahdollisuuden. Muurinpohjaletut tosin jouduttiin toteuttamaan sähköhellalla, mutta hyvin maistuivat niinkin.

Polentaa ei tule kovin usein tehtyä, vaikka se oikein mukava lisuke erilaisille ruuille

 onkin. Polentaan kannattaa laittaa reilusti mausteita ja vaikkapa pecorinoa tai parmesaania, muuten se jää varsin mauttomaksi. Meillä saatavat polentat taitavat kaikki olla pikapolentaa, jolloin esikypsennys on tehty. Mukava olisi joskus keitellä autenttista polentaa pitkän kaavan mukaan tunteja haudutellen; olisiko siinä enemmän makua? Kanttarellisato on hellinyt tänä syksynä, tähänkin saatiin vielä tuoreita sieniä. Uppomuna kruunaa annoksen ja keltuainen toimii kastikkeena. Tarkkoja ohjeita tähän ruokaan on vaikea antaa, kun tein kaiken etupäässä näppituntumalla. Uppomunan voi tehdä perinteisesti etikalla maustetussa kiehuvassa vedessä tai tarkoitukseen kehitetyllä pussilla, kelmussa tai vastaavalla. Itse kokeilin laiskuuttani mielenkiinnosta kirpparilta ostamaani kolmen munan "peltiä", joka laitetaan kiehuvaan veteen pannulle ja munat rikotaan siihen. Ihan ok lopputulos.

Laitoin kattilaan voita ja halutun määrän polentaryynejä. Sekoittelun jälkeen lisäsin vähitellen nestettä (kanalientä ja lopuksi maitoa), niin että maissi kypsyy ja koostumus on sopivaa, melko löysää. Se jämäköityy jäähtyessään. Mausteeksi suolaa, pippuria, raastettua pecorinoa ja yrttejä.

Kanttarellit höyrytin pannulla kuivaksi, sen jälkeen lisäsin hienonnettua sipulia ja valkosipulia ja paistoin öljyssä napakaksi. Suolaa, pippuria ja hiukan silputtua ruohosipulia.

Uppomunat tein siis äsken kuvaamallani pannulla. Perinteiseen tapaan laitettaessa kannattaa valita tuoreita munia, sillä ikääntyneiden kananmunien valkuainen erottuu helpommin keltuaisesta vesietikkakylvyssä. Hyviä ohjeita löytyy netistä lukuisia, eikä kannata sivuuttaa Heston Blumenthalin ohjetta, jota olen joskus kokeillut ja hyväksi havainnut.