Parasta parsaa

Kevään viimeisellä kurssilla kokattiin tietysti parsaa. Opeteltiin tekemään hollandaisekastike suoraan kattilassa ja saatiin vinkkejä parsan käsittelyyn. Parsan kypsennyksessä näyttää olevan koulukuntaeroja. Toiset vannovat parsakattilan nimeen keitinveden maustamisineen; Mikko taas öljykypsennyksen (tai grillauksen) nimeen. Ja taidanpa minäkin tästä eteenpäin kypsentää parsani öljyssä! Miedossa öljyssä miedolla lämmöllä välillä kääntäen vihreät parsat kypsyivät ihanan maukkaiksi muutamassa minuutissa, valkoiset ottivat vähän pidempään. Rakenne on napakka, maku täyteläinen ja tiivis.

Pitihän sitä kotonakin kokeilla; hyvin onnistui, tosin lähikaupan parsat olivat ihan surkea esitys ravintolakeittiön parsoihin verrattuna: kolmannes meni hävikisi (josta keitän maun liemeen tai keittoon).



Parman kinkkua, parmesaania ja ruskistettua voita, josta ihanan pähkinäinen maku ja tuoksu. Ihana ateria!

Kurssilta lähti mukaan ainakin12x3 hollandaisekastikkeen jäljiltä tähteeksi jäänyttä valkuaista: macaronleipurin unelma! Tuli hävikki herkuksi!