Työpaikan kahvihuoneeseen (minnekäs muualle) päätyi tämä hävikinpelastuspannari ja sai kehuja oikein kuorossa; reseptiä oltiin heti vailla ja alkuperää epäiltiin Ahvenanmaan suuntaan. Herkusta oli rippeet jäljellä iltapäiväistunnon aikaan! Kahviseura ei vähästä hätkähdä, eikä kellekään ole ilmaantunut vatsavaivoja, mutta seuraava paljastus ei ehkä sovi herkkävatsaisille: edellisen postauksen kuvan takarivin kaverit lähentelivät jo vuosikertaa; avaamaton, jääkaapin salalokeroon piiloutunut selviytyjäkuohukerma oli parhaat päivänsä menettänyt jo helmikuussa (tänä vuonna ajanlaskumme aikaa)!
Tokipahan järki tulee tässäkin leikissä säilyttää, mutta avaamattomat laadukkaan kotimaisen maitotuotantomme helmet näyttävät olevan rautaista tavaraa. Kotikokki kantaa täyden vastuun tekemisistään ja maistoi taikinaa ainesosineen useampaan kertaan ilmeenkään värähtämättä muista reaktioista puhumattakaan.
Aistinvarainen testaus on syytä jättää puhtaasti kotikeittiöön. Avaamattomat maitotuotteet sopivat hyvin hapantuneinakin leivontaan; tärkeää on kypsentää tuote kokonaan. Jos haju tai ulkonäkö on epämiellyttävä, ei kun roskiin vaan. Keltuaiset säilyvät jääkaapissa korkeintaan pari kolme päivää, valkuaiset huomattavasti pidempään.
Hävikkituotteiden jatkojalostuksessa on syytä myös miettiä, onko syntyneen lopputuotteen käyttöaste riittävän suuri, ettei energiaa hukkaamalla tuoteta vain hieman jalostuneempi jäte. Kannattaako vanhentunut kevytmaitopurkki muuttaa pannukakuksi, johon tarvitaan muutama desi jauhoja, pari munaa ja muuta tavaraa; syödään pala tai kaksi ja loput heitetään roskiin?
Innokkaana leipurina tykkään pöllyttää jauhoja yli oman tarpeen. Pienen perheen leivän ja paakkelssien kulutus on melko minimaalista. Niinpä evästä tulee kannettua ympäriinsä enemmän kuin laki sallii; työkavereita on helppo lihottaa; osansa ovat saaneet ystävät, tutut, naapurit, kampaaja ja lähikukkakauppiaskin. Eihän aina tarvitse viedä korkkaamatonta kakkua tai piirakkaa; oman perheen kulutuksen mukaisen siivun jälkeen loput voi jaella suorastaan ympäriinsä. Kokeilkaa; puolituttu kauppias tai palveluntarjoaja on ikionnellinen rakkaudella leivotusta kuppikakusta tai palasesta piirakkaa!
Uunipellilliseen pannukakkua tarvitset 1-1.2 litraa nesteitä sen mukaan, mitä kaapista löytyy, joko tuoretta tai päiväyksen ylittänyttä tavaraa. Raejuusto antaa pieniä sattumia, joka varmaankin koemaistajien suussa tuntui mannaryyniltä. Rahkakin käy, tai maito ja kokeeksi lisäsin leivinjauhetta, jonka voi hyvin pudottaa pois tai happamien ainesten kanssa korvata myös soodalla. Keltuaisia jäi macaronsien jäljiltä 6 kpl, hyvinkin vähempi määrä riittää, kokonaisia kananmunia laittaisin ehkäpä 2-3.
2 dl kermaa
2 dl raejuustoa1 purkki smetanaa
1 purkki kermaviiliä
2 dl vettä
6 keltuaista
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1.5 tl suolaa
4 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl inkivääriä
pinnalle vaniljasokeria
5 omenaa raastettuna
Sekoita kaikki nestemäiset aineet hyvin keskenään kulhossa vispilällä tai talouskoneella. Sekoita joukkoon keltuaiset/munat, suola, sokeri ja mausteet. Lisää vehnäjauhot joihin olet sotkenut leivinjauheen. Kuori omenat ja raasta raastimella ja lisää taikinaan. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille, ripottele hiukan vaniljasokeria päälle. Paista 220 asteessa kiertoilmalla noin 25-30 minuuttia, kunnes väri on kaunis ja pannukakku on kypsä. Anna jäähtyä, ripottele pinnalle tomusokeria ja tarjoa vaikkapa vaniljarahkan ja omenahillon kera.
Vaniljarahkan parasta ennen oli vajaata viikkoa ennen ja oli täysin virheetöntä.
Macaronseja varten "haaveilin" pelkkää valkuasita sisältävistä munista. Okei, valkuaisjauheita on erilaisia, mutta en niistä ainakaan vielä ole hyviä macaronseja saanut aikaiseksi. Eiköhän siihenkin löydy piakkoin "tuoreempi" versio, kun Alice Cucina-lehden 2/12 numerossa oli aukeaman mainos: Eggy - tuore munavaahto painepakkauksessa! Hui mitä kaikkea sitä keksitäänkään!
P.s. Mango oli muuten tosi hyvää ja kypsää, vain pari pientä tummempaan aluetta meni haaskiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti