keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kirsikkasemifreddo, suklaakahvicrumble sekä Kriektimjamisiirappi

Sorsaillallisen suolaiset reseptit; sorsaa viidellä tapaa. Kuusi ruokalajia, viimeiseen, jälkiruokaan ei enää sorsaa laitettu. Semifreddo on hyväksi havaittu, raikas ja kevyeltä tuntuva jäädyke. Helppo tehdä, ei tarvitse jäätelökonetta eikä massan sekoittelua jäätymisen aikana. Amarettikekseillä maustetun semifreddon tein italialaiselle illalliselle. Lisäksi jotain purtavaa, crumblea. Ja kastiketta. Kriek-kirsikkaolut sopii loistavasti leivontaan, kakkuihin ja jälkiruokiin, siitä kokoon keittämällä saa mainion kastikkeen. Hapankirsikoita saa säilöttynä marketeista, mutta parhaimman makuisia ovat nämä Kirschiin säilötyt, joita saa ainakin DeliDelistä, Hakaniemen hallista, myös tilattuna. Ja se liemi kannattaa hyödyntää viimeistä pisaraa myöten.

Kirsikkasemifreddo

5 kananmunaa
300 g kermaa
4 rkl sokeria

Säilöttyjä hapankirsikoita n. 1.5 dl pilkoittuina
Kirsch-lientä purkista

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset toisessa astiassa ilmavaksi vaahdoksi, pehmeäksi. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Yhdistä kaikki aineet, lisää kirsikat ja muutama ruokalusikka Kirsch-lientä. Älä sekoita tasaiseksi, kiva kun on raitoja. Laita pakastumaan astiassa, josta saat leikattua kauniinmuotoisia paloja. Pakasta mielellään seuraavaan päivään.

Suklaakahvicrumble : sekoita voita, vehnäjauhoja, kaakaojauhetta ja sokeria sopivassa määrin niin että saat murumaisen seoksen. Mausta parilla tl pikakahvijauhetta. Kypsennä murua 160-175 asteessa n. 15 minuuttia, älä anna ruskistua.

Kriektimjamisiirappi: Kaada kirsikkaolut kattilaan, lisää pari oksaa timjamia ja pari dl sokeria. Keitä kasaan, kunnes saat siirappia. Poista timjaminoksat. Lämmitä siirappia tarjolle laittaessa. Koristelin annoksen vielä kuivatulla kirsikalla.


Sorsaillallisen makumatka oli kaikinpuolin onnistunut ja harmoninen.
Tätä kirjoittaessa mieleen muistui, ehkä marraskuun sateista pimeyttä kärsiessä, haikea Ave Maria. Siis Giulio Caccinin säveltämä. Caccini oli italialainen 1500-1600 luvun taitteen säveltäjä, soittaja ja laulaja. Erilaisia Ave Marioitahan on kymmeniä, mutta tämä iskeytyi lähtemättömästi mieleeni muutama vuosi sitten soiden Vaarallisia suhteita - näytelmän loppukohtauksessa, jossa kylmän laskelmoiva, kaunis ja häikälemättömästi viattomien tunteilla leikitellyt markiisitar riisuu maskinsa peilin edessä jääden lopulta yksin ja vaille todellista rakkautta rakastetun kuollessa. Haikeaa mutta kaunista musiikkia syyssäähän: kevättä ja kukkaloistoa odotellessa, sehän on taas ihan kohta!


2 kommenttia: