Piparkakkutalo Villa Rosa

 

 Nukkekodit ovat ihastuttavia, mutta oikeiden nukkekotien tekeminen onkin jo toinen juttu. Piparinen nukketalo antaa arkkitehdille mahdollisuuden olla suurpiirteisempi, jos osat eivät ihan millilleen natsaa. Oli minulla lapsena nukkekoti, ihan perussellainen. Tyttäreni leikkeihin se ei koskaan päätynyt, vaikka tallessa onkin, mutta tämän projektin seuraaminen on toivoakseni hiukan sitä puutetta hyvittänyt.



Villa Rosa, Joulukatu 24, Naapurikaupunki.







Kynttilät on jo sytytetty. Olohuoneen pöydällä on vanha putkiradio ja tuolilla lojuu punainen shaali. Musta kissa on posliinia. Juhlapöytä on katettu valmiiksi. Tuolit on verhoiltu printtikankaalla. Vaaseissa on tuoreita kukkia. Ovatkohan vaasit, puhelinpöytä ja pylväät oikeasti marmoria vai vain taidokkaasti maalattu, kuten ennen on ollut tapana. Koiran pediltä näkee helposti talon tapahtumat.



Kauniin keittiön kivitasolla leivotaan vielä pipareita. Talouskone on tietysti valkoinen ja leivänpaahdin punainen. Sivupöydällä on lihatukki ja veitsi odottamassa kinkun leikkaamista.



Vanhassa talossa on iso posliininen pesuallas. Ruutuliina sopii keittiön värimaailmaan. Tänä vuonna porkkanat ovat jättisuuria. Ostoskassissa on patonkia ja purjo.



Yläkerta on lasten valtakunta.



Tytön sänky on oikea prinsessavuode. Kaikki on vaaleanpunaista; peitto, matto, pöytä ja säilytyslaatikot. Pöydällä on hiusharja ja peili, matolla joitain leluja ja kauniit tohvelit. Pupu ja pikkunalle lojuvat sängyllä, mutta jättinalle ei sinne mahtunut.



Pojan tohvelit ovat tietysti siniset. Pulpetin päällä ja lattialla on kirjoja. Muita harrastuksia taitavat olla jääkiekko ja koripallo. Autot kiinnostavat tottakai.



Pikkuruisen joulukuusen ympärillä on paljon lahjoja. Mutta missä ovat kaikki asukkaat? Ehkä vielä viime hetken ostoksilla? Vai sittenkin joulukirkossa?



Seinät on kuorrutettu pikeerillä. Kaikki koristeet ovat syötäviä; marsipaania, sokerimassaa, nonparelleja ja syötävää kimalletta. Katolla on tomusokeria ja hiukan kimalletta ja joitakin hopeatähtiä; ne eivät oikein kuvissa näy, mutta luonnossa kimaltavat kauniisti. Talo on vajaa 40 cm leveä ja hiukan korkeampi. Pienimmät koristeet ovat parin millin luokkaa.

Halusin lahjoittaa talon KYS:n lasten veri- ja syöpätautien osastolle lasten iloksi. Sattumoisin samaisena päivänä Kristiina Brask lauloi osastolla joululauluja kanttori Ossi Jauhiaisen säestämänä ja pääsin niistä nauttimaan;  koskettavat ja kauniit laulut herkistivät joulumielelle.

Hyvää Itsenäisyyspäivää ja mukavaa joulun odotusta!