Joulumieli jokaiselle? Kaiken kiireen keskellä monelle pukkaa joulustressi. Pitää ehtiä tehdä se ja tämä valmistelu, ostaa lahjat, lähettää kortit, muistaa läheisiä. Siivota ja koristella koti. Ja vielä hoitaa kaikki arjen askareet.
Lapsuuden kodissani, kuten varmaan monessa muussakin taloudessa ennen vanhaan, joulu ei tullut ilman suursiivousta. Vaikka siihen aikaan perusteellinen siivous tehtiin kerran viikossa, vaihdettiin lakanat, kiillotettiin vessojen posliinialtaat ja pyykit pestiin pulsaattorikoneella ja huuhdottiin käsin, joulun alla siivottiin vielä tarkemmin. Jouluksi kaapitkin piti olla ojennuksessa. Tätä rutiinia noudatinkin aika monta vuotta vielä omassa kodissani. Saattoi pinna olla tiukalla jouluaattona, ehkäpä jokunen riitakin virisi helposti.
Tänä syksynä ajattelin, että aloitan jouluvalmistelut ajoissa, eipähän jää viime tippaan. Viikot kuluivat sukkelaan ja ilmat olivat välillä miltei kesäiset; mikä kiire tässä on. Kaiken masentavan uutistulvan keskellä niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin, joulumieli tuntui olevan hukassa ja virta vähissä; onko nyt tulossa raskas joulu?
Tätä postausta kirjoittaessa jouluun on vielä kuusi yötä (5, en näköjään osaa laskea). Voisi ajatella, että ruokaintoilijan joulumenu on suunniteltu ja jo pitkälti toteutettu, piparit paistettu ja askarreltu jotain uutta joulukoristetta. Vaan kun ei ole! Ei ole leivottu ei. Kinkku on kyllä tilattu, sehän on jo puoliruokaa. Ei ole edes siivottu. Askarrella on kyllä koetettu pitkästä aikaa, mutta projektit ovat kesken ruokahuoneen pöydällä, eikä kaiken muun kaaoksen lisäksi siitä enää paljon välitä. Eikä kortteja lähetetty kuin muutama. Anteeksi kaikki sukulaiset ja ystävät, olette silti mielessäni! Kun perheessä piiiitkästä aikaa jyllää flunssavirus, jää nähtäväksi, iskeekö se minuunkin juurikin loman alkajaisksi, vaiko se työstressin laukaisema ensimmäisten lomapäivien kruunu päänsärky. Yhtä kaikki, jouluhössötystä ei meillä tänä vuonna nähdä. Ei enää tarvitse siivota kotia lattiasta kattoon komeroita myöten. Ei tarvitse olla sitä ja tätä ja tuota joulukukkaa, koristetta ja liinaa vain siksi kun aina on niin ollut. Joulu tulee vähemmälläkin stressaamisella.
Onneksi joulumieltä on jo hitunen. On sitä tullut sieltä täältä, vaikkapa tunnelmallisesta joulukonsertista tai Joulupuukeräyksestä, jolla hankitaan joka vuosi lahjoja vähävaraisille lapsille. Ehkä joulu konkretisoituukin parhaiten lasten kautta, heidän joulunodotustaan seuraten, joulujuhlien ja joulukirkon myötä? Lasten kasvettua niistä on valitettavasti vieraannuttu.
Muutama joululahja on onneksi ostettuna, läheisille, rakkauden osoituksena. Toivon, että kotini on vielä siisti ottamaan joulua vastaan ja ne muutamat perinteiset jouluruoat aattona pöydässä, ihan vaatimattomasti. Toivon lepoa ja rauhaa, hyvää mieltä ja kiireetöntä yhdessä oloa, sillä tiedän, että jouluna kaikki rakkaani ovat koolla yhteisen pöydän ääressä. Se riittää.
No, kyllä se joulukuusi laitetaan ja runsaasti kynttilöitä. Taatelikakku ja tuoretta ruisleipää ainakin. Kun muuttolinnut pyrähtävät jouluksi kotiin, siitä syntyy joulumieli.
Vuosi sitten saatiin valkea joulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti