MasterChef Suomi kolmas kausi, jakso 5

Eilisessä jaksossa oli melkoisen tuuliset paikat eduskuntatalon eteen pystytetyissä pop up ravintoloissa. Kyllähän sitä jo etukäteen aavisteltiin, että joukkuetehtävä on tulossa, ja edellisen tehtävän voittajana minulle lankeaisi kyseenalainen kunnia joukkueen johtajana. Vaan en aavistanut, että saisin valita joukkueeni kokonaan; ajatuksissa oli vanha kaava, että nimeäisin ensin toisen joukkueen kapteenin ja vuoronperään huudettaisiin joukkuetoverit. Siinä sitä sitten hätäpäissään lasketteli nimeä toisen perään; edelleenkään kaikkien vahvuudet varsinkaan etnisen ruoan saralla eivät olleet minulle valjenneet. Thaikeittiön taitaja Aki oli tietysti selvillä, ja aasialaistahan sitä tietysti toivoi pääsevänsä kokkaamaan. Ettei ainakaan Meksikoon! Meikäläiselle ei Meksikon salaisuudet ainakaan olleet valjenneet; chiliallergikon kanssa tietoinen tulisen ruoan välttäminen on saanut aikaan sen, ettei itsekään tahdo oikein tulisia makuja kestää. Ja vissi ero taitaa olla kotikeittiön Tex Mexillä ja aidolla Meksikolaisella ruoalla.
Ja tuuriahan sitä taas oli: Meksikoon mentiin!
Tomilla tuntui olevan oikeaa otetta kyseiseen keittiöön ja siitähän lähdettiin menuta kyhäämään. Lihapaketit päästiin avaamaan vasta ruokalistan julkistamisen jälkeen, ja possun muoto poikkesi hiukan odotetusta. Avokadojakaan ei ollut liikaa ja suklaa puuttui. Lisää haastetta tietysti vielä olosuhteista: yksi keittolevy ja grilli...
Ja onnettomat tortillat! Jälkeenpäin olen miettinyt, kun kotona pelkistä maissijauhoista on onnistunut kaulimaan pehmeät tortillat, että oliko nuo jauhot sitten tarkoitettu ensin keittää puuroksi, vai mikä ihme niissä oli? Jossain vaiheessa heitin ehdotuksen, että jätetään tortillat pois, kun välineet hajosivat eikä kaulinta ollut, eikä lättyjen rakenne muutenkaan miellyttänyt. Mutta tehty mikä tehty, niillä mentiin.
Eikähän ne koppuroita olleet paiston jälkeen, mutta grillilämmityksessä ne sitten kuivahtivat. Minkäs teet. Mutta ehdottomasti päivän heikoin lenkki.
Päivä oli yllättävän aurinoinen ja välillä lämmin; taisi siinä vähän nahkakin kärähtää. Tuuli viilensi, ja vei kevyitä tavaroita mennessään. Kiireessä ei käynyt ajatustakaan syömisen suuntaan ja nesteitäkään ei tullut juuri nautittua. Loppua kohden meinasikin meikäläinen hyytyä.
Pojat hoitivat hommansa hyvin, kaikilla oli oma tehtävänsä, ja aikakin riitti. Kiitos pojat!
Eikä se meidän ruoka tuomarikommenttien perusteella nyt niin huonoa ollut; toisilla oli vaan parempaa, ja thai-ruoka nyt kuitenkin taitaa olla trendikkäämpää tällä hetkellä.
Olihan se äänestyksen tulos aika murskaava, mutta häviö se olisi ollut yhdelläkin äänellä. Niinpä johdan huomenna joukkueeni painetehtävään. Pahoittelen. Kilpailu on kovaa.

Ja Klasun blogissa pääsee myös kisatunnelmiin, käy kurkkaamassa muitakin ihastuttavia ruokajuttuja!