MasterChef Suomi; kakkutehtävä

Eilen oli historiallinen jakso MasterChef kilpailussa, kun me kaikki pudonneet palasimme vielä kilpailuun. Kuten tavallista, tehtävänanto tuli puun takaa! Kakut olivat kyllä käyneet mielessä, mutta ajattelin, että kyseessä on kuitenkin kokkiohjelma. Ja kakun tekemiseen tarvitaan aikaa, oikeasti aikaa. Jaa, ei näköjään tässä kisassa! Vaivaiset kaksi tuntia! Mikä ihmeen täyte ehtii hyytyä siinä ajassa? Hyvä että edes kakkupohjat jäähtyvät. Oikestihan, Ulla Svenskin oppeja referoiden oikeaoppinen täytekakku tehdään mielellään kolmessa päivässä: ensin paistetaan pohja, seuraavana päivänä täytetään ja kolmantena kuorrutetaan...
Ulla oli koonnut melkoisen luomuksen, jonka teemasta tuli noudattaa ainoastaan 6-kerroksisuutta. Makujen lisäksi tuomarit korostivat kauniin ulkonäön tärkeyttä.

Kiran valitsin parikseni ajatuksella että kyllä naiset aina kakkuja leipovat. Ei sanonut leipovansa. Ehdotin nopeasti paistettavaa ja jäähdytettävää normikakkupohjaa paistettavaksi pellillä, ja Kira taas visioi italialaisella marengilla kuorrutetusta mantelikakusta. Noo, alun hakemisen jälkeen pääsimme yhteisille linjoille kakun rakentamisesta. Mantelipohjaa ja hyvin suklaista pohjaa. Vadelmaa ja valkosuklaalimemoussea. Molemmat tekisivät omat pohjansa ja täytteet ja kakku koottaisiin ja päälle sokerimassakuorrutus. Valkosuklaata päätin laittaa mousseen, että se hyytyisi nopeammin; liivatteella hyydytettävät täytteet vaatisivat reilusti aikaa.
Oma suklaapohjani vaati kylmäkäsittelyn ennen paistoa, ja saatiinhan ne pohjat uuniin ja vielä jäähtymäänkin. Kiran supermantelinen rapea pohja ei kohonnutkaan kovin, joten osasta kerroksia tuli matalanpuoleisia. Vadelmatäyte oli sopivan kirpakka ja mousseen pusersin reilusti limeä sitä raikastamaan. Ehti kakku hetken olla kylmässä hyytymässäkin, ja sillä aikaa tein ruskeasta sokerimassasta kaksi nallea kakun päälle ja lukuisan määrän pieniä sokerimassaruusuja. Harmi, kun varastossa ei ollut mantelimassaa, siitä olisi saanut helposti isoja ruuusuja ja maistuvamman kuorrutteen.  Ensin näin vain vaahtokarkin makuista massaa, joka on kyllä kaunista mutta niin keinotekoisen makuista. Onneksi löysin lopulta valkoista sokerimassaa. Pienellä tomusokerijauhotuksella kuorrutteen kaulinta onnistui yllättävän hyvin ja saatiin se vielä mukavasti kakun päälle. Ei kakku ollut vielä tarpeeksi tanakka, mutta suuremmat tursoilut ja kallistukset saatiin vältettyä. Reuna paineltiin kauniiksi, helmaan ruskea sokerimassanauha rusetille, nallet koristeeksi ja niiden väliin punainen sydän, vähän niinkuin ystävänpäiväksi. Pikkuruusuja vielä koristeeksi. Kiran kanssa oli oikein mukavaa työskennellä, vaikkei siinä paljon seurustella ehtinytkään.  Kyllä meistä kakku oli kaunis, mutta myös hyvän makuinen, makuerot taisivat olla hiuksen hienoja. Vaan ei sillä takaisin kisaan päässyt! Iso harmitus, harmitti melkein enemmän kuin putoaminen; kun nyt lyhyestä ajasta huolimatta kasassa oli kuitenkin sangen onnistunut luomus! Ja kyllä kakussa ulkonäkö on puoli ruokaa. Minusta.

No, nyt on palattu takaisin normaalin elämään, paitsi että mikään ei ole entisensä! Kisa jätti jälkensä, enemmän hyvässä! Entistä intensiivisempi suhde kokkaamiseen. Paljon uusia ajatuksia ja taitoja. Macarontilauksia, macaron-kurssipyyntöjä satelee ja muutama muukin kokkikurssin veto on tulossa! Kesällä lupauduin huolehtimaan cateringin noin 50 hengelle; haastavaa!
Ja mikä parasta, vapaapäivinäni olen harjoittelijana ravintola Os:ssa (sijalla 29 Suomen 50 parhaan ravintolan listalla)! Mahtavaa oppia ja kokemusta alan ammattilaisilta! Kovaa työtä, mutta myös palkitsevaa! Tervetuloa maistelemaan!
Avoimin mielin suuntaan eteenpäin ja odotan innolla, mitä kaikkea tulevaisuus ruuan parissa tuo tullessaan!
Ja iso kiitos kaikille tukijoille: niille, jotka elitte kanssani kisajännityksessä heti alkumetreiltä, mutta myös teille, jotka jännititte ja tsemppasitte ohjelman myötä! Hienoa palautetta olen saanut päivittäin niin tutuilta kuin tuntemattomilta! Kannattajajoukon ikähaitarikin on muutaman vuoden ikäisestä ikäihmisiin; olenpa jopa kuullut olevani aika monen savolaisen idolikin :) Kiitos kunniasta!
Kiitos nuorisolleni Skotlannissa: kiihkeimpään kuvausaikaan osui teidän muuttonne, mutta hyvin selvisitte!
Yksi kisan parasta antia on myöskin se, että moni tuttu, ja vähän tuntemattomampikin, on kertonut innostuneensa tämän myötä ruuanlaitosta ja osa varsin intohimoisesti!

Tästä on hyvä jatkaa: innostukaa ja rakastukaa kokkaamiseen!

Tämän kakun tein helmikuun ravintolapäivään, Syö juo mies nainen-ravintolaamme (yhdessä muiden MasterChef-kilpailijoiden kanssa Kino Engelissä). Poikkeuksellisen nopeasti koottu kakku; muutama tunti kaikkiaan. Kakun hyydytys melko vähällä liivatteella onnistui täydellisesti; lime- ja passionmoussea ja musta marsipaanikuorrutus. Painetehtäväksi ristitty kakku teki hyvin kauppansa, kuten muutkin herkut. Kuva on auttamattoman kehno, kännykällä räpätty.

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla... vai miten se menee, tässä kuitenkin muutama kakkukuva, lisää kakkujani tästä linkistä ja sokerimassakoristeita tästä; ne kun kuuluvat kakkujen kera juhlaan.