Tulipa tilattua kyseinen dvd ja jo kertaalleen katsottua. Katson toistekin, kunhan ehdin, sen verran mielenkiintoinen se oli. Kannessa komeilevat ikärajasuositukset hymyilyttävät; toki Suomen suositus on S eli sallittu, Ruotsi ja Tanska suosittavat 11 vuodesta ylöspäin, mutta Norjassa molekyylikeittiön salaisuuksiin perehtymisen katsotaan olevan haitallista alle 15 vuotiaille. Voin vakuuttaa, että dokumentti etenee sen verran hitaasti ja pääosin pipertäen, että tuskin on yhtään taaperoa, joka tätä jää tuijottamaan, ja luultavasti täytyy olla jonkinasteinen ruokafriikki tästä innostuakseen. Mitä enemmän tietoa molekyylikeittiön saloista on, sitä enemmän videosta luullakseni saa irti.
Dokumentissa seurataan maailman parhaaksi useita kertoja valitun Espanjan Kataloniassa sijaitsevan ravintolan yhden kauden valmistelua. El Bulli on auki vain kesäkuusta joulukuuhun ja loppu aika tutkitaan ja suunnitellaan laboratoriossa.
Pääpiirteissään ensimmäiset 50 minuuttia kokit testaavat seuraavan sesongin raaka-aineita valmistaen niitä eri tavoin milloin vakuumissa tai ilman, painekattilassa laitettuna, mehustettuna, pikku kipposissa ja välillä maistattavat niitä Ferran Adrialla. Homma vaikuttaa leppoisalta, mutta aistit on harjoitettu äärimmilleen ja välillä teamin jäsenet saavat kipakoitakin kommentteja, eikä mestarille saa antaa mitään, mikä ei maistu hyvältä.
Tuon sesongin menuuseen päätyy öljyvettä, männynversoja, mitä ihmeellisempiä herkkuja maltodekstriinipussukoissa, jotka vapautuvat mauttomasta kotelostaan liemeen dipatessa. Yllättäviä raaka-aineita ja yhdistelmiä, mutta esimerkiksi tavanomaisesta bataatista tehtiin monenlaista viritystä. Annoksen ulkonäkö johtaa usein aistit harhateille; asiakas pyritään yllättämään.
Ferran Adria peräänkuuluttaa avantgardismia, luovaa tunnetta, jotain suurempaa kuin pelkkä hyvä maku; jotain mahtavaa, taianomaista.
Taianomaista on henkilökunnan työskentelykin ravintolan auettua: menu sisältää 35 ruokalajia (lue:suupalaa), joiden nauttimiseen menee noin kolme tuntia. Niinpä tarjoilukin on minuuttipeliä, muutoin ei pysytä aikataulussa! Sesongin alkaessa ruokalistaei suinkaan ole valmis, vaan sitä muutetaan pitkin matkaa. Guru syö säännöllisesti listan läpi järjestyksessä arvioidakseen, kehittääkseen ja tehdäkseen siihen muutoksia.
Lopussa koko menun silmiähivelevä kuvakavalkadi livahtaa hiukan liian nopeasti ja se pitäisikin katsoa hidastettuna. Kuvat ovat todella taidokkaasti otettuja.
Tätä ihmetellessä alan unelmoida lottovoitosta, jonka turvin lähtisin tuonne kokemaan kenties jotain elämää suurempaa, kunnes muistan uutisen, että ravintola on suljettu lopullisesti. Tyydyn katsomaan tämän uusintana, kuten myös Alain Bourdainin makumatkan kyseiseen mestaan You Tubessa (3-osainen); sieltä löytyy muutama muukin ravintolaa käsittelelvä otos.
Luen jälkeenpäin Wikipediasta, että aterian keskihinta oli 250 euroa; ei olisi tarvinnut jättipottia, mutta tuuria pöytävarausta tehdessä; pieneen ravintolaan mahtui vuosittain vain 8000 kävijää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti