keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kuulumisia puutarhasta ja unelmissa täydellinen leipä

Puutarhapäivitys tässä vaiheessa kesää on paikallaan. Lomaa ja kesää on vielä jäljellä, onneksi. Monen mielestä kesä on ollut surkea, mutta omalla pihallani tilanne näyttää hyvältä. Sadevesi on riittänyt kasteluun ja jos vaan aurinko pilkistää, lämpöäkin on ollut sopivasti, hellekesänä tämä aurinkoinen piha on kuuma ja kasvihuoneessa lämpöä tahtoo olla liikaa. Kahden viljelykesän perusteella tässä kohden näyttää viime kesäistä paremmalta. Istutukset tein kesäkuun alussa, osan vasta juhannuksen seutuun. Kuvat ovat viikon takaisia.

Laventelit tuoksuvat ihanasti ja ne karkottavat kirvoja.

Kurpitsat viihtyvät loistavasti entisen heinäkompostin päällä. Kurpitsa näyttää ulottavan lonkeronsa hyvin laajalle. Viljelylaatikoissa on myös kesäkurpitsaa ja avomaan kurkkua. Kesäkurpitsaa on syöty jo parin viikon ajan.

Vanha kasvihuone toimii hyvin. Tänä kesänä lämmitystä ei tarvittu, yöt ovat olleet lämpimiä. Eri tomaattilajikkeita on useita, tomatilloja muutama. Ruukuissa chiliä, paprikaa ja yrttejä. Kun kasvihuoneen multa on hyvin kuivaa, istutin samettiruusut ruukkuihin, viime kesänä ne tahtoivat kuivahtaa. Samettiruusut karkoittavat ötököitä.

Kolme kasvihuonekurrkua istutin kasvusäkkiin, kun multaa kasvihuoneeseen en keväällä vaihtanut. Kurkku lienee herkempi kasvitaudeille. Tomaatti näyttää viihtyvän hyvin vanahassakin mullassa, johon lisäsisn hiukan kastelukidettä sisältävää multaa (juuri kuivuuden vuoksi) sekä lannoitetta.

Hiekkalaatikko toimii yrttimaana. Ruohosipuli, minttu ja mesimarja talvehtivat hyvin Laventelia, korianteria, lehtipersiljaa, salviaa, oreganoa, sitruunatimjamia, tilliä. Samettiruusut ötökkäkarkoittajina.

Kaikissa tomaateissa on raakileita. Latvoin tomaatit viikko takaperin ja alimpia lehtiä olen poistanut pikkuhiljaa. 3-5 terttua on riittävä määrä, enempää näillä korkeuksilla tomaatti ei taida ehtiä tuottaa. Viime kesän perusteella suoritin latvomisen aikaisemmin, viime kesänä kylmä elokuu hidastutti kypsymistä. Myös ulkona varaston aurinkoisella seinustalla on tomaaatteja. Niissäkin on jo raakileita. Saapa nähdä, miten ne tänä vuonna kypsyvät. Viime syksynä ne kypsyivät vasta sisällä, mutta olivat erittäin hyviä ja niitä oli runsaasti. Suosikkitomaattilajikkeeni viime kesän perusteella on Incas. Nyt kasvihuoneessa on monia minulle uusia lajikkeita.

Pelargoniat eivät pidä sateista ja aurinkoakin ne tarvitsisivat enemmän. Niissä on kuitenkin jotakin ihanaa tunnelmaa ja herkullisia värejä ja ne sopivat vanhan talon tunnelmaan. Ehkäpä koetan talvettaa ne.


Krassia kasvatin ennen parvekkeellakin. Valitettavasti ötökätkin tykkäävät niistä. Monivuotisia perennojakin pihassa on, niiden nimiä vielä opettelen ja pihaa ja ehkä kasvihuonettakin on tarkoitus uudistaa myöhemmin, jolloin perennat pääsevät uusiin paikkoihin ja ehkäpä kukkapenkin tilalle saadaan pieni kasvimaa perunoille ja porkkanoille.

Unelma täydellisestä leivästä. Kesä on mennyt leipää leipoessa. Hapanjuureen leivottu vaalea leipä on ihanan maukasta ja säilyy huomattavasti paremmin kuin hiivaan leivottu tai kaupan leipä. Hapanjuuri on helppo käynnistää itse. Prisman valikoimiin tulleet Manitoba Cream-vehnäjauhot, niiden erittäin hyvät sitko-ominaisuudet, innostavat jatkamaan kokeiluja. Nämä leivät kohosivat huikean hyvin! Tällä hetkellä juurielättejä on kolme; vaalea ja ruishapanjuuri jääkaapissa sekä aidon ruisleivän leipomista varten juuri pakkasessa. Kesällä ruisleipää tulee leivottua harvemmin, joten korvossa juuri ei säilynyt, onneksi otin juurta talteen pakkaseen. Hapanjuureen leivotun leivän ohjeita tulossa blogiin myöhemmin. Kunhan lomasta ja tietoliikenneyhteysongelmista (niihin on moni päivitys tänä kesänä kaatunut) selvitään.

Saksanpähkinä antaa leipään ihanaa makua!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Porkkanannaatti-pesto

Porkkanan varret, naatit, kannattaa hyödyntää ja pyöräyttää niistä maukas pesto. Tahna sopii loistavasti pastan sekaan tai kastikkeeksi kasviksille. Ihan yhtä hyvin sen voi nauttia leivän tai uusien perunoiden päällä. Vihreät varret siis mukaan torilta tai kaupasta ja herkullinen pesto on hetkessä valmis. Ilahduttavaa, että vihreää voimaa saa lautaselle kasvin osista, joita on ennen pidetty roskana!
Tässä oma versioni porkkanannaatti-pestosta. 

Porkkanannaatti-pesto

porkkananipun (noin 5) naatit
1 sitruunan kuori ja mehu
1-2 valkosipulin kynttä
1 dl pinjansiemeniä
1-1.5 dl oliiviöljyä
parmesaania
1 tl suolaa
mustapippuria

Hienonna huuhdotut ja valutetut naatit, jätä paksuimmat varret käyttämättä. Hienonna valkosipuli, raasta pestyn sitruunan kuori. Yhdistä edellä mainitut ja purista joukkoon sitruunan mehu. Lisää oliiviöljyä vähän kerrallaan ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää pinjansiemenet ja aja tahna sileäksi. Lisää mausteet ja pinjan ja raasta joukkoon parmesaania, noin puoli desiä. Lisää oliiviöljyä sen verran, että saat notkean peston. Pesto säilyy jääkaapissa useamman päivän.




Useimmista kasveista, kuten vaikkapa parsakaalista ja kukkakaalista voi käyttää suurimman osan; liian tarkkaan niitä ei siis pidä perata. Ja kuulemma mansikan kannatkin voi hyödyntää, sitä pitää vielä kokeilla.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Raejuustopiirakka

Terveellinen, kevyempi raejuustopiirakka, pinaatti- tai nokkospiirakka tai molemmat, sesongin mukaan. Vähärasvainen täyte murotaikinapohjalla. Helppo ja varsin nopea piirakka toteuttaa. Täytteen ainekset pyöräytetään blenderillä ja vain valkuaiset vatkataan erikseen. Oikein nopeasti selviää, jos käyttää valmista piirakkataikinaa. Itse tykkään tehdä taikinan alusta loppuun, tietää mitä syö. Tähän piirakkaan laitoin pinaattia, omaa tuotantoa pakasteesta, sekä uuden sadon nokkosia. Yhtä hyvin voi käyttää vain jompaa kumpaa. Nokkosen tai pinaatin määrä ei ole niin vimpan päälle, molemmista kyllä riittää makua täytteeseen.

Muropohjaksi valitsin hienon piirakkataikinan (Michel Rouxin Piirakkakirjasta), mausteeksi lisäsin tuoretta rosmariinia. Kunnon muropohjaan tarvitaan voita. Margariineilla ja öljyillä vaan ei tule maistuvaa, mureaa piirakkapohjaa. Ohueksi kaulittuna taikinaa jäisi hiukan ylikin, mutta tällä kertaa tein suhteellisen paksureunaisen pohjan, jonka kaulin kahden leivinpaperin välissä, painelin niine hyvineen pyöreään piirakkavuokaan ja esipaiston jälkeen poistin päällimmäisen paperin. Ei tarvitse paistokuulia, herneitä eikä merisuolaa piirakan painoksi ja lopputuloksena on ihan kelpo pohja. Murotaikinasta tulee paras käsin nyppien mutta itse käytän talouskonetta. Koneella vaivaamisen kanssa saa olla tarkkana, mieluummin lyhyemmin kuin pidempään, ettei taikinasta tule sitkasta.

Raejuustopiirakka

250 g vehnäjauhoja
150 g kuutioitua hiukan pehmennyttä voita
1 tl suolaa
hyppysellinen sokeria
1 kananmuna
1 rkl kylmää maitoa
1 tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna

Nypi jauhot ja voi sekä suola ja sokeri sekaisin, tai annan yleiskoneen tehdä se. Lisää kananmuna, sekoita ja lisää maito. Laita taikina hetkeksi lepäämään kylmään. Kauli kahden leivinpaperin välissä piirakkavuokaan sopivaksi ja painele vuokaan paperien kanssa. Paista pohja puolikypsäksi 200 asteessa noin 10-15 minuuttia. Tee sillä aikaa täyte.
Ota pohja uunista ja poista päällimmäinen paperi. Alenna uunin lämpö 180 asteeseen. Levitä täyte pohjan päälle ja jatka paistamista, kunnes täyte ei enää hylly vuokaa heiluttaessa ja on saanut kauttaaltaan väriä. Aikaa menee uunista riippuen noin 35-45 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä.

Täyte

4 dl (noin) raejuustoa
1-2 l tuoreita nokkosia tai pinaattia ryöpättynä
tai pakastepinaattia rasiallinen
1 kananmuna
2 valkuaista
tuoretta rosmariinia
suolaa
pippuria, maustepippuria, muskottipähkinää
ripaus kanelia, cayennepippuria

Hienonna pinaattia ja nokkosta hiukan. Laita ne raejuuston kanssa tehosekoittimeen ja sekoita. Tehokkaalla blenderillä seoksesta saa sileää. Lisää kananmuna ja mausteet, tarkista suola. Vatkaa valkuaiset ja hyppysellinen suolaa pehmeäksi vaahdoksi. Lisää kolmannes valkuaisvaahdosta raejuustoseokseen ja sekoita huolella. Lisää sen jälkeen loppu valkuaisvaahto varovasti käännellen. Levitä esipaistetun piirakkapohjan päälle ja kypsennä.


Rapea suussa sulava pohja ja pehmeän kuohkea vähärasvainen täyte. Nokkonen maistuu upeasti, vaikka pinaattia olikin enemmän. Herkullinen iltapala tai pieni arkiateria vaikkapa salaatin kera.


Ulkonäkö pettää, maku on erittäin herkullinen!