torstai 6. elokuuta 2015

Kanttarelllirisotto

Kanttarelliresepti tai kantarelliresepti. Sienet ovat lähellä sydäntäni, niistä voi loihtia melkein mitä vain, vaikka kymmenen ruokalajin illallisen ja vielä jäätelöäkin.Tässä nopea arkena kyhätty risotto, joka on kyllä aina juhlaruokaa. Sieniä nousee kuin sateella, kuulemma. Itse en ole valitettavasti metsään päässyt, vaikka sataakin ;). Sienten omaa makua ei kannata peittää liialla maustamisella ja sienistä on syytä höyryttää nesteet pois pannulla ja sen jälkeen paistaa hyvin. Väärin laitetut sienet ovat lötköjä ja epämiellyttäviä ja lienevät syynä monen sienikammoon. Napakaksi jääneet kesäkurpitsakuutiot antavat ruokaan purutuntumaa. Risottoon kuuluu monesti laittaa tilkka valkoviiniä, mutta hyvää se oli ilmankin.

Kanttarellirisotto

1 litra kanttarelleja
n. 4 dl risottoriisiä (esim. carnaroli, arborio)
2 pientä salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
öljyä (oliivi)
1 pieni kesäkurpitsa pieninä kuutioina
n. 1 l kana- tai kasvislientä
suolaa, pippuria, cayennepippuria, muskottipähkinää
tilkka sitruunan mehua ja kuorta
vastaraastettua parmesaania
(lehtipersiljaa)

Kuullota hienonnettuja sipuleita öljyssä hetki ja lisää riisi, kääntele pari minuuttia. Lisää pikkuhiljaa lientä samalla sekoittaen. Lisää lientä aina, kun edellinen satsi on haihtunut.
Höyrytä samaan aikaan puhdistettuja, karkeasti pilkottuja sieniä kuivalla kuumalla pannulla, kunnes neste on haihtunut. Muista hämmentää. Lisää öljyä ja paista sienet niin että ne kiinteytyvät ja saavat väriä, mausta suolalla. Jätä odottamaan.
Lisää sienet reilun 10 minuutin kuluttua risottoon ja jatka nesteen lisäämistä. Riisi kypsyy napakaksi noin 20 minuutissa. Älä kypsennä turhan pehmeäksi. Risotto imee nestettä vielä lautasella, joten se saa olla yllättävän löysää.
Käytä kuutioitu kesäkurpitsa pannulla nopeasti ja lisää risoton joukkoon. Mausta risotto suolalla, pippurilla, ripauksella cayennea ja muskottia. Aivan lopuksi lisää tilkka sitruunamehua ja raasta joukkoon parmesaania. Koristele hyppysellisellä sitruunan kuorta ja halutessasi lehtipersiljasilpulla.


Parhautta.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kuulumisia puutarhasta ja unelmissa täydellinen leipä

Puutarhapäivitys tässä vaiheessa kesää on paikallaan. Lomaa ja kesää on vielä jäljellä, onneksi. Monen mielestä kesä on ollut surkea, mutta omalla pihallani tilanne näyttää hyvältä. Sadevesi on riittänyt kasteluun ja jos vaan aurinko pilkistää, lämpöäkin on ollut sopivasti, hellekesänä tämä aurinkoinen piha on kuuma ja kasvihuoneessa lämpöä tahtoo olla liikaa. Kahden viljelykesän perusteella tässä kohden näyttää viime kesäistä paremmalta. Istutukset tein kesäkuun alussa, osan vasta juhannuksen seutuun. Kuvat ovat viikon takaisia.

Laventelit tuoksuvat ihanasti ja ne karkottavat kirvoja.

Kurpitsat viihtyvät loistavasti entisen heinäkompostin päällä. Kurpitsa näyttää ulottavan lonkeronsa hyvin laajalle. Viljelylaatikoissa on myös kesäkurpitsaa ja avomaan kurkkua. Kesäkurpitsaa on syöty jo parin viikon ajan.

Vanha kasvihuone toimii hyvin. Tänä kesänä lämmitystä ei tarvittu, yöt ovat olleet lämpimiä. Eri tomaattilajikkeita on useita, tomatilloja muutama. Ruukuissa chiliä, paprikaa ja yrttejä. Kun kasvihuoneen multa on hyvin kuivaa, istutin samettiruusut ruukkuihin, viime kesänä ne tahtoivat kuivahtaa. Samettiruusut karkoittavat ötököitä.

Kolme kasvihuonekurrkua istutin kasvusäkkiin, kun multaa kasvihuoneeseen en keväällä vaihtanut. Kurkku lienee herkempi kasvitaudeille. Tomaatti näyttää viihtyvän hyvin vanahassakin mullassa, johon lisäsisn hiukan kastelukidettä sisältävää multaa (juuri kuivuuden vuoksi) sekä lannoitetta.

Hiekkalaatikko toimii yrttimaana. Ruohosipuli, minttu ja mesimarja talvehtivat hyvin Laventelia, korianteria, lehtipersiljaa, salviaa, oreganoa, sitruunatimjamia, tilliä. Samettiruusut ötökkäkarkoittajina.

Kaikissa tomaateissa on raakileita. Latvoin tomaatit viikko takaperin ja alimpia lehtiä olen poistanut pikkuhiljaa. 3-5 terttua on riittävä määrä, enempää näillä korkeuksilla tomaatti ei taida ehtiä tuottaa. Viime kesän perusteella suoritin latvomisen aikaisemmin, viime kesänä kylmä elokuu hidastutti kypsymistä. Myös ulkona varaston aurinkoisella seinustalla on tomaaatteja. Niissäkin on jo raakileita. Saapa nähdä, miten ne tänä vuonna kypsyvät. Viime syksynä ne kypsyivät vasta sisällä, mutta olivat erittäin hyviä ja niitä oli runsaasti. Suosikkitomaattilajikkeeni viime kesän perusteella on Incas. Nyt kasvihuoneessa on monia minulle uusia lajikkeita.

Pelargoniat eivät pidä sateista ja aurinkoakin ne tarvitsisivat enemmän. Niissä on kuitenkin jotakin ihanaa tunnelmaa ja herkullisia värejä ja ne sopivat vanhan talon tunnelmaan. Ehkäpä koetan talvettaa ne.


Krassia kasvatin ennen parvekkeellakin. Valitettavasti ötökätkin tykkäävät niistä. Monivuotisia perennojakin pihassa on, niiden nimiä vielä opettelen ja pihaa ja ehkä kasvihuonettakin on tarkoitus uudistaa myöhemmin, jolloin perennat pääsevät uusiin paikkoihin ja ehkäpä kukkapenkin tilalle saadaan pieni kasvimaa perunoille ja porkkanoille.

Unelma täydellisestä leivästä. Kesä on mennyt leipää leipoessa. Hapanjuureen leivottu vaalea leipä on ihanan maukasta ja säilyy huomattavasti paremmin kuin hiivaan leivottu tai kaupan leipä. Hapanjuuri on helppo käynnistää itse. Prisman valikoimiin tulleet Manitoba Cream-vehnäjauhot, niiden erittäin hyvät sitko-ominaisuudet, innostavat jatkamaan kokeiluja. Nämä leivät kohosivat huikean hyvin! Tällä hetkellä juurielättejä on kolme; vaalea ja ruishapanjuuri jääkaapissa sekä aidon ruisleivän leipomista varten juuri pakkasessa. Kesällä ruisleipää tulee leivottua harvemmin, joten korvossa juuri ei säilynyt, onneksi otin juurta talteen pakkaseen. Hapanjuureen leivotun leivän ohjeita tulossa blogiin myöhemmin. Kunhan lomasta ja tietoliikenneyhteysongelmista (niihin on moni päivitys tänä kesänä kaatunut) selvitään.

Saksanpähkinä antaa leipään ihanaa makua!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Porkkanannaatti-pesto

Porkkanan varret, naatit, kannattaa hyödyntää ja pyöräyttää niistä maukas pesto. Tahna sopii loistavasti pastan sekaan tai kastikkeeksi kasviksille. Ihan yhtä hyvin sen voi nauttia leivän tai uusien perunoiden päällä. Vihreät varret siis mukaan torilta tai kaupasta ja herkullinen pesto on hetkessä valmis. Ilahduttavaa, että vihreää voimaa saa lautaselle kasvin osista, joita on ennen pidetty roskana!
Tässä oma versioni porkkanannaatti-pestosta. 

Porkkanannaatti-pesto

porkkananipun (noin 5) naatit
1 sitruunan kuori ja mehu
1-2 valkosipulin kynttä
1 dl pinjansiemeniä
1-1.5 dl oliiviöljyä
parmesaania
1 tl suolaa
mustapippuria

Hienonna huuhdotut ja valutetut naatit, jätä paksuimmat varret käyttämättä. Hienonna valkosipuli, raasta pestyn sitruunan kuori. Yhdistä edellä mainitut ja purista joukkoon sitruunan mehu. Lisää oliiviöljyä vähän kerrallaan ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää pinjansiemenet ja aja tahna sileäksi. Lisää mausteet ja pinjan ja raasta joukkoon parmesaania, noin puoli desiä. Lisää oliiviöljyä sen verran, että saat notkean peston. Pesto säilyy jääkaapissa useamman päivän.




Useimmista kasveista, kuten vaikkapa parsakaalista ja kukkakaalista voi käyttää suurimman osan; liian tarkkaan niitä ei siis pidä perata. Ja kuulemma mansikan kannatkin voi hyödyntää, sitä pitää vielä kokeilla.