Täytetyt laskiaispullat

Kevättalvi on melko ruuhkainen leipomuksia ajatellen; on Runebergin päivä, laskiainen, ystävänpäivä ja sitten jo pääsiäinen. Kaikkeahan ei tarvitse leipoa, mutta jos jauhopeukaloa kolottaa, on hyvä syy kokeilla uusia juttuja.
Vuosi sitten tein laskiaispullia pistaasimantelitäytteellä, ja ne olivatkin oikein onnistuneita! Naistenpäiväksikin tuli vaivattua pullaa. Nyt halusin kokeilla tehdä pullataikinan vähemmällä hiivalla, kun mielestäni pullassa aika herkästi tulee hiivan maku läpi. Siispä puolitin hiivan määrän normaalitaikinasta, juurikin jokseenkin sama taikina kuin pistaasimantelipullissa. Laitoin koneella vaivatun taikinan jääkaappiin yöksi ja leivoin pullat seuraavana päivänä. Kohotin niitä reippaasti uunissa (joka ei ollut päällä) ja voitelun jälkeen kiertoilmauuniin ja uuni päälle. Pullista tuli hiukan tavanomaista tiiviimpiä, mutta hyviä. Siitäpä sitten keksin kovertaa lähes koko pullan sisuksen ja sekoittaa siihen täyteaineet. Eikä ollut yhtään hassumpaa, hyvin kelpasi taas raadille!

5 dl pullataikina, 24 pullaa.

Leikkaa pullista hattu. Koverra pullien sisus ja laita kulhoon.

Täyte

150 -200 g marsipaania
2 limen mehu ja kuori
(loraus punssia)

Hienonna marsipaani ja sekoita se pullamuruun. Lisää limen mehu ja kuori, halutessasi punssia. Sekoita käsin. Täytä pullat.

Pursotus

4 dl vispikermaa
2 rkl vaniljakreemijauhetta
4 rkl vadelmahilloa

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää vaniljakreemijauhetta (jämäköittää hiukan vaahtoa, säilyy pidempään hyvänä) ja lopuksi hillo. Pursota tai lusikoi täytettyjen pullien päälle. Kansi päälle ja tomusokeria.

Tiiviit pullat säilyvät kokemukseni mukaan kuohkeina pidempään, useita päiviä, kuin kovin löysästä taikinasta nopeasti kohonneet pullat. Hiivan määrä ei tainnut näin jääkaapissa kohottamiseen kuitenkaan olla riittävä. Ensi kerralla taas toisenlainen kokeilu.

Gluteeniton Runebergin torttu

Pyörsinpä päätökseni olla leipomatta Runebergin torttuja. Vuosia sitten tein Runebergin kakun tismalleen erään lehden ohjetta noudattaen. Vaikka meitä oli koko työporukka tortun kimpussa, sitä riitti ja riitti ja riitti; oli se niin tuhtia tavaraa. Tuli kyllästyminen. Mutta nyt leivoin Runebergin päivän herkkuleivoksen gluteenittomana, ja paljonkin kevyempänä. Gluteenittomien tuotteiden tilalla voi toki käyttää tavallisia korppujauhoja ja vehnäjauhoja.
Paistoin taikinan neliövuoassa ja otin siitä stanssilla pyöreät leivokset; yhtä hyvin voi käyttää muotteja tai muffinssipeltiä. Hukkaan loppu kakku ei suinkaan mene, sille keksitään jotakin käyttöä kyllä. Jos käytössä on oikein pieniä stansseja, saa aikaan minileivoksia, joka olikin alkuperäinen tarkoitukseni. Sellaista ei piparimuoteista löytynyt. Minirunebergiläinen olisi mukava suupala kahvin kanssa, eikä yhtään liikaa. Näitä leivoksia tuli nyt 12 kappaletta ja ne ovat normaaliversioita matalampia, näinkin herkun koko jää kohtuulliseksi. Karkeaa mantelijauhoa jää, kun siivilöin mantelijauhon macaroneja varten. Jos haluat enemmän karvasmantelin makua, käytä kostutukseen Amarettolikööriä. Kostutukseen käy myös omenamehu.

Runebergin tortut

200 g voi
2 dl sokeria
2 kananmunaa
2.5 dl mantelirouhetta/karkeaa mantelijauheta
2 dl gluteenitonta korrpujauhoa
2 dl Semper Fin mix gluteenittomia jauhoja
muutama tippa karvasmantelia
1.5 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

kostutukseen 1 dl punssia
vadelmahilloa, sokerikuorrutetta

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri, lisää kananmunat yksitellen sekoittaen, sitten keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi maito. Levitä leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (n. 20 x 20 cm) ja paista 200 asteessa kiertoilmalla 20 minuuttia. Anna jäähtyä. Ota stanssilla pyörylöitä, kostuta punssilla ja laita nokare vadelmahilloa leivoksen päälle ja reunusta se sokerikuorrutteella.

Mandariinimarinoitua kuhaa ja belugalinssejä

MasterChef:n kakkosjakson jälkeen ystävä soitti; olin kuulemma heti tullut mieleen. Siis kuhasta. Hän onnekkaana oli saanut valtaisan kalasaaliin. Ehdottomasti parasta; kala kelpaa aina! Kiitos Jukka!

Noo, ei onneksi tarvinnut kolmessa minuutissa fileoida, mutta suolistukseen ja kolmen kalan fileointiin ei ollut kovin paljon aikaa. Hyvä on treenata myös pienessä kiireessä.

Toinen juttu on, kuinka kala päätyi mandariinimarinadiin. Yksi meneillään olevista projekteista on opetella vihdoinkin teroittamaan veitsensä kunnolla. Teroituspuikko toimii ensiapuna, mutta jossain vaiheessa veitset tylsyvät niin, ettei siitä mitään apua ole. Perinteisellä liipalla sain veitsen entistä tylsemmäksi. Niinpä äskettäiseltä Helsingin reissulta suositusten perusteella ostettu timanttiteroitin, jonka käyttöön sai ostaessa vielä opastuksen, pääsi heti tositoimiin. Päätin aloittaa vanhoista ja halvoista veitsistä, varmuuden vuoksi. Ja kas, vähällä vaivalla mukana seuraavia ohjeita noudattaen veitset ovat terävämpiä kuin koskaan!

Veitsen terävyyttä täytyy epäuskoisen tietysti heti testata. Pöydällä lojunut mandariini pääsi kuoristaan ja kalvoistaan hyvin helposti. Ja siitä päästäänkin sitten kuhaan: mandariinista irronnut mehu päätyi kuhafileiden päälle pariksi tunniksi ja lopuksi paistovoin sekaan. 

Belugalinssejä ei turhaan sanota linssien aateliksi, niin hyviä ne ovat niin makunsa, rakenteensa kuin kaviaaria muistuttavan ulkonäkönsä puolesta. Vanha varasto alkoi loppua, ja onnekseni löysin niitä cittariin ilmestyneestä luomuhyllystä monen kiinnostavan tuotteen joukosta, jotka kylläkin näyttäisivät olevan etupäässä Tanskalaista alkuperää.

Mandariinimarinoitua kuhaa

1 kuhafile/ruokailija

1-2 mandariinia

voita

suolaa, pippuria

Pyyhi kalafileet kuiviksi, suolaa ja pippuroi. Lämmitä paistinpannu keskilämmöllä, laita nokare voita pannulle ja kalafileet. Paina kaloja paistinlastalla, etteivät käpristy. Kun kalat selvästi alkavat reunoilta kypsyä, mutta ovat keskeltä vielä raakoja, lisää reilusti voita ja kun voi on sulaa ja alkaa vaahdota (varo polttamasta), kauho sulaa voita kalojen päälle, kunnes ne ovat kypsiä. Helpoiten onnistuu paistaa yksi filee kerrallaan tai kaksi pientä. Nosta kalat pannulta ja lisää mandariinimehu, sekoita. Valuta kalojen päälle.

Belugalinssejä ja siitakesieniä

1 sipuli

1 rasia siitakesieniä

n. 1 dl belugalinssejä/ ruokailija

suolaa, pippuria, voita, timjamia

Keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan, mutta ota kiehumasta pari minuuttia aikaisemmin ja valuta. 

Kuullota hienonnettu sipuli voissa ja lisää joukkoon sienet, pienet kokonaisena, isoja voi hiukan pienentää. Sienet voi paistaa myös eri pannulla. Lisää joukkoon belugalinssit ja mausta. Lisää tarvittaessa hiukan voita, jos linssit ovat kovin kuivia.

Kuhassa oli vieno mandariinin maku. Mandariinin mehu ei ole niin hapanta, että se juurikaan kypsentäisi kalaa, kuten sitruuna. Belugalinssit sopivat lisukkeeksi melkein mille tahansa. Lisäksi lautasella tilliöljyä. Mandariinilohkot kannattaa säästää jälkiruoaksi.