Kokkikurssilla Savonlinnassa

Sain jo talvella kutsun kokkailemaan yhteen kesä-Suomen kauneimmista kaupungeista. Mikäpä sen mukavampaa ajanvietettä, kun sääkin oli mitä parhain. Menun suunnittelussa sain hyvin vapaat kädet ja päädyin klassikkoruokiin ajatuksella, että jokaisessa ruokalajissa olisi jotain uutta opittavaa kokeneemmallekin kulinaristille. 10 hengen porukkaan mahtui innokkaiden kotikokkien lisäksi niin keittiötä kaihtavia kuin yksi ruoka-alan ammattilainenkin.

Tervehdysmaljojen ja lyhyen alustuksen jälkeen suoritettiin tehtävien jako. 

Kauppakamarin keittiön lämpötila nousi illan mittaan ammattilaiskeittiön tasolle. Hyvin mahduttiin työskentelemään ja osa ulkoisti kuorimisen ja silppuamisen baarin puolelle.

Wallenbergin pihvit punnattiin tasakokoisiksi ja kypsennettiin matalassa lämmössä uunissa odottamaan loppusilausta pankojauhoilla ja voivaahtopaistoa juuri ennen h-hetkeä.

Kaunis kattaus ja taiten asetellut kesäkukkakimput kutsuivat nauttimaan töittemme tuloksista hyvässä seurassa.

Kaikki tehtiin itse alusta loppuun; foccacian ohje löytyy täältä.

Wallenberg varsin miehisessä koossa; 150 g kermaisessa pihvissä riitti syömistä eikä tarvittu santsikierrosta. Puijo-olut, aikoinaan Gust.Raninin tuotannossa ollut, Vakka-Suomen panimon uudelleen tuotantoon ottama täysmaltainen olut sopi erinomaisesti pihvin kyytipojaksi. Myös muut juomavalinnat olivat kohdillaan.

Kyspyys oli optimaalinen. Vaikka paistista juuri jauhetun lihan voisi jättää punertavammaksikin, runsas kerman määrä ja keltuaiset vaativat riittävän kypsennyksen. Harmaaksi liha ei saa kuitenkaan mennä. 

Myös sitruunatorttu onnistui kurssilaisilta hienosti. ( tämän postauksen viimeisellä ohjeella). Vaniljajäätelö yksinkertaisesti: 5 dl kermaa vaahdotettuna ja purkki kondensoitua maitoa ja hiukan vaniljaa sekoitetaan ja pakastetaan. Kastikkeeksi kiehautin rosmariinisiirapin, joka toimi loistavasti tässä kombossa.

Ilta oli oikein onnistunut: vain pihvien kypsyydet ja piirakan paisto kellotettiin. Siitä huolimatta ajoitus eri ruokalajien suhteen oli kohdallaan, ateria oli herkullinen ja pääasia, eli iloinen yhdessä kokkaaminen saavutettiin. Voisi sanoa, että tunnelma oli kaiken aikaa hilpeän hauska!

Jokaiselle varmasti jäi kotiin vietävää reseptiikan lisäksi; vinkkejä parsan kypsennyksestä, avaimet hollandaisekastikkeen valmistukseen ja aidon Wallenbergin valmistus. 

Ja ihan kuin olisin nähnyt pienen innostuksen kipinän keittiönoviisien silmissä!

Lopuksi pääsin tarkastamaan erään kesäkeittiön. Kaikki tarpeellinen kompaktissa koossa. Kyllä tässä kelpaisi kokkailla valon tulviessa joka suunnasta, lempeiden laineiden liplatusta ja lokkien huutelua kuunnellessa!

Kotimatka taittui lämpöisin mielin, ja vain vaivoin sain ajettua pysähtelemättä monien niin kauniiden värien ja kuvakulmien ohitse. Ehkä sitten seuraavalla kerralla: oopperajuhliinhan on enää kuukausi aikaa!

Ja ehkäpä saan vielä toisen tilaisuuden; ihan kaikkia niitä todella mielenkiintoisia illan aikana kerrottuja tarinoita Savonlinnan historiasta ja Kauppaseuran seinillä roikkuvista tauluista en ehtinyt kokkailulta kuulla.