Mehustuksen lyhyt oppimäärä

Mehumaija on nykyisin mehuliisa tai kuten meillä ,pelkkä mehustin. Mehustus, jossa mehu valmistuu höyryttämällä, on perinteinen tapa hyödyntää marjasato. Nykyään tämäkään taito ei siirry suoraan alenevassa polvessa, vaan tietoa on päivitettävä hakukoneella. Toki muistan, miten lapsena mehumaija porisi joka syksy hellalla, ja pikkuisen vanhempana siihen pääsi tutustumaan lähemmin, kunhan varoi polttamasta itseänsä. Siitä vierähtikin useampi vuosikymmen, kunnes tänä syksynä pääsin mehustuksen makuun. Siksipä laitoin tähän myös itselle muistiinpanot tulevia marjasatoja varten. Toki mehun teko onnistuu ilman mehustinta, kattilassa, tai voi tehdä tuoremehua sitruunahapon avulla, joka on muuten mustikasta ihan ylivertaisen hyvää.

Kaikki marjat soveltuvat mehustukseen, viinimarjat, karviaiset ja metsämarjat ja niiden sekoitukset maun mukaan. Marjoja ei tarvitse riipiä, enimmät roskat voi kerätä pois. Toiset huuhtovat marjat, mutta itse laitoin ne ihan sellaisenaan ja hyvää tuli. Mehustimeeni mahtuu yläosaan noin 5 kg marjoja tai marjoja ja sokeria. Marjat kannattaa laittaa sokerin kanssa kerroksittain, silloin marjat mehustuvat paremmin. Ensimmäisen pullolisen verran mehua kannatta laskea kippoon ja valella marjojen päälle, se tehostaa mehun irtoamista. Pakastetut marjat mehustuvat paremmin, myös marjojen kypsyys vaikuttaa. Mustaherukasta näyttää irtoavan enemmän mehua kuin punaisesta. Kivan makuisen mehun saa punaherukasta ja karpalosta. Mustaherukan ja punaherukan yhdistelmä maistuu etupäässä mustaherukalle. Marjat voi myös mehustaa ilman sokeria ja sokerin voi lisätä kattilassa kuumentaen. Sokerin kanssa marjat mehustuivat minusta paremmin ja on yksi työvaihe vähemmän. Punaherukalle sopiva määrä sokeria on noin 1.3 kg 4-5 kiloa kohden, mehustin tuli tällä määrällä piripintaan. Kypsistä marjoista, toki lajikkeesta riippuen, kilosta irtoaa noin litran verran valmista mehua.

Aikaa yhden satsin kanssa saa kulumaan keskimäärin puolisentoista tuntia. Marjat tiivistyvät vähitellen ja vaalenevat, eikä lopulta mehua enää irtoa.

Pohjaosassa kiehuvaa vettä kannattaa silloin tällöin kurkata ja tarvittaessa lisätä. Myöskin, jos marjoista irtoaa mehua hyvin, sitä voi valua veden sekaan ja siis hukkaan. Ei kannata siis unohtua pitkäksi aikaa muihin hommiin, vaikka muutoin mehustus hoituu melkein itsestään.

Pullot kuumennetaan 80-100 asteisessa uunissa, ne laitetaan kylmään uuniin, eivät ainakaan mene rikki. Rautakaupan työhanskat ovat kätevämmät kuin patalaput, sormet eivät pala ja pullot pysyvät käsissä. Ikean pullojen korkkimekanismi kesti kuumennuksen uunissa.

Mehu kannattaa laskea suoraan pulloon, taas yksi työvaihe vähemmän.

Pullo täytetään piripintaan, niin ettei pulloon jää vaahtoa. Korkki suljetaan heti. Erilliset korkit keitetään ja nostetaan suoraan kuumasta vedestä pullon suulle. Näillä konsteilla koetetaan varmistaa mehun säilyminen. Jäähtyessään mehun pinta laskee. Jos säilytysolosuhteet eivät ole ideaalit tai valmistaa vähäsokerita mehua ja haluaa varmistaa mehun säilymisen, voi käyttää esim Atamon-liuosta, annostus pullon kyljessä; 5 ml litraa kohden. Osan mehuista säilöin litran keittosuolapulloihin. Mehu sai jäähtyä ensin tovin kattilassa, jonka jälkeen lisäsin Atamonia mehuun ja pullot huuhdoin myös Atamonilla.

Sadonkorjuu, puutarhanhoito ja mitä näitä nyt on; hyvä jos ehtii muutaman kuvan räpsäistä touhun keskellä. Pitkä rivi punaisena hehkuvia pulloja oli kaunis näky...