Focca irti!

Muutama päivä sitten maisteltiin Toscanan viinejä. Tavaksi on tullut leipoa jotain tarjottavaa; varsinkin hapokkaat punaviinit kaipaavat ainakin lopunpana iltaa palan painiketta. Chiantien kanssa leipä on ilman muuta italialaista.

Focaccia on litteä vuokaan paistettu leipä, joka kohotuksen jälkeen voidellaan oliiviöljyllä, päälle ripotellaan suolaa ja yrttejä. Päälle painettaviin koloihin voi upottaa vaikkapa oliiveja tai aurinkokuivattuja tomaatteja. Alkuperäinen resepti saattaa olla etruskien, muinaisten italialaisten kehittämä, nykyisin se mielletään ligurialaiseksi ruoaksi.

Hyvän leivän valmistus on kiehtovaa. Mukavaa olisi tehdä aina juuri, jolla leipään kuin leipään saa makua ja rakennetta, mutta useinkaan niin monen päivän suunnitelmallisuutta ei tule harrastettua. Ilman juurta taikinaan saa reippaasti lisää luonnetta kohottamalla joko taikina sinällään tai leiviksi muotoiltuna vähintään yön yli kylmässä. Niin halusin tehdä myös focacciani, ja vinkkiä löysinkin Kinuskikissalta.  Focaccia on helppo ja nopea valmistaa, eikä taikinaa tarvitse juurikaan vaivata. Taikina on löysä ja kohoaa viileässä vähintään kaksinkertaiseksi, samoin vuokassa. Omani tein laittamalla puolet durumjauhoja ja puolet puolikarkeita vehnäjauhoja. Lopussa lisättävän valkoviinin korvasin siiderillä ruuanlaittoviinin puutteessa ja toimi loistavasti. Kovin eksoottista esanssisiideriä ei kannata tähänkään piilottaa, mutta puolikuiva ja miedonmakuinen siideri ajaa hyvin asiansa, miksei voisi kokeilla myös kivennäisvettäkin. Tämä taikina on niin löysää, että se tarttuu käsiin. Öljytyin käsin taikinan saa paineltua vuokaan. Pellin sijaan kannattaa valita noin 30x 25 cm korkeareunainen vuoka, silloin leivästä tulee korkea ja kuohkea. Kuvan leipä on tehty tupla-annoksena kahdessa vuoassa. Oliiviöljyä, kuten suolaakin, saa ripsutella päälle mukavasti, sillä ne antavat leipään makua ja oliiviöljy myös rapsakoittaa pinnan.

Focaccia

25 g tuoretta hiivaa
5 dl kylmää vettä
1 rkl suolaa
1 rkl sokeria (jos siideri on makeaa, sokeri jätetään pois)
11 dl vehnäjauhoja, puolet durum, puolet puolikarkeita
1/2 dl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä tai siideriä

päälle:
1/2 dl maukasta öliiviöljyä
tuoretta rosmariinia
merisuolaa/sormisuolaa

Liota hiiva veteen. Lisää jauhot ja suola, sekoita. Lisää öljy ja lopuksi siideri. Sekoita hyvin. Laita kannella tai kelmulla peitettyyn reilunkokoiseen astiaan jääkaappiin/kylmiöön vähintään yön yli, korkeintaan vuorokaudeksi. Taikina kohoaa reilusti. Vuoraa vuoka leivinpaperilla ja voitele paperi oliiviöljyllä. Painele taikina kasaan ja levitä vuokaan. Peitä kelmulla ja anna kohota kaksi tuntia. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen (kiertoilma), pirskottele oliiviöljy leivän päälle ja painele leipään sormilla kuoppia. Ripottele suolaa ja hienonnettua rosmariinia. Paista n. 20-25 minuuttia, kunnes leipä on kauniin vaalean ruskea ja kypsä.

Focaccia pitää ehdottomasti nauttia tuoreeltaan, seuraavana päivänä rakenne on jo tiivistynyt eikä makukaan ole niin hyvä. Loistava leipä salaatin kaveriksi, noutopöytään, piknikille...

Ihan kelpo Chiantien jälkeen luvassa oli vielä bonusviini, miellyttävän pehmeä, tasapainoinen, tamminen, elegantisti kirsikkaa  ja kukkaisuutta ja vähän nahkaisuuttakin taisi olla rubiininpunaisessa jalossa juomassa; tähän ihastuin, tätä pitää ehdottomasti hankkia! Samaa mieltä koko raati: viini keräsi parhaat pisteet. No, viiniksi paljastui supertoscanalainen: rypäleet 80% sangiovese, 15% cabernet sauvignon ja 5% cabernet franc. Klassikko, Tignanello 2009, 68 euroa...

Taitaa jäädä ostamatta. Mutta ihanaa, kun sain maistaa!