Elämään tarvitaan siivet ja juuret ja unelmat suuren suuret...
Tapasin kurssikaverini vuosien takaa Tiukanlinnan kokkikursseilla viime talvena. Varmaan ainut yhdistävä tekijä opiskeluaikoina oli yhteinen vuosikurssi ja tuleva ammatti. Mutta tänään tiensä kulkijoita - kumpainenkin siperiansa käyneet - yhdistää intohimoinen suhde ruokaan! Sattumoisin sitten aurinkoisena päivänä eräänä tiet taas kohtasivat - ruokaostoksilla varmaan- ja sain vienon pyynnön leipoa pari kakkua.
Tyttären rippijuhlaan toiseksi kakuksi toivottiin perinteistä marjaista kermakakkua.
Kuuden munan kakun täytteenä on raparperi- ja omenahilloa sekä mangopassion- moussea (siinä kermavaahdon lisäksi turkkilaista jogurttia ja sitruunarahkaa). Mansikoita ja mustikoita vielä väliin. Kaksiväriset pursotukset hiukkasen ylivatkatulla kermavaahdolla - kermakakkuja ei ole tullut tehtyä aikoihin. Muutama mansikankukka vaahtokarkin makuisesta massasta.
Suklaapohjainen kakku täytettiin valoksuklaanougatmoussella sekä suklaamoussella ja kuorrutettiin marsipaanin-sokerimassan seoksella. Yllättäen massa halkeili, jota ei ole tapahtunut sitten kuivahtaneiden Tiimarin sokerimassojen. Eipä ollut lisää massaa saati aikaa tehdä uutta kakkua! Kyllä harmitti!
Ruiskumaalasin kakun helmiäishopealla ja kukitin kakun runsaammin hortensiankukilla. Kukat vaahtokarkin makuista massaa, ruiskumaalilla hiukan lisävärjättynä, keskellä sokerihelmi. Alla sulasta kondiittorin sokerista vedettyä vyyhteä, kuten Ainonkin kakussa.
Hiukkasen jännitti kommentit ei niin täydellisen ulkonäön ja maun suhteen, mutta ilokseni sain tuoreeltaan vuolaat kehut!
Lämpimät onnittelut siipiään levittelevälle Annalle ja koko perheelle!
Ja eiköhän sitä jonkin hellan ääressä vielä tavata...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti