Trevisosta (keälomareissun ensivaiheista voit lukea täältä) siirryimme Caorleen, pieneen kalastajakylään Venetsian pohjoispuolella, josta on tullut keskieurooppalaisten vilkas rantalomakeskus. Caorlen ovat rakentaneet laguunin soille gootteja paenneet tasangon asukkaat 400-luvulla, samoin kuten Venetsiankin.
Hotellinjohtaja- joka ei muuten osannut englantia, saksaa kyllä, kuten monet muutkin; kommunikointi sujui italian-englannin-saksan sekoituksella:) - tiesi kertoa, että sesonkiaikaan turisteja on 15 000! Viime kesälomareissumme Nettunokin on suosittu rantalomakohde: kokonaista kolme hotellia näin, enkä juurikaan turisteja. Täällä hotelleja olikin 200, useampi leirintäalue sekä runsaasti loma-asuntoja. Vaikutelmaksi jäi, että lomailevien perheiden lisäksi moni viettää täällä eläkepäiviään; ehkäpä sveitsiläisten, saksalaisten Florida?
Kaupunki on siisti ja etenkin vanhassa keskustassa kaikki talot ovat hyvin hoidettuja ja kauniita.
Värimaailma talojen seinissä on ihastuttava.
Myös täällä näkyi seinämaalauksia.
Kyseisenä viikonloppuna oli La Viola-tapahtuma; alueella kasvaa paljon laventelia ja tuottajat esittelivät erilaisia tuotteitaan. Keskustan halki kulki violetti matto. Laventelintuoksu oli suorastaan huumaava.
Siellä täällä oli lilaa rekvisiittaa.
Polkupyörä on muutenkin kätevä kulkuneuvo. Neljän istuttavia katettuja versioita on vuokran turisteille.
Ikkunaluukut ovat vaan niin kauniita.
Täältäkin löytyy kalteva torni.
Yhtenä päivänä teimme pidemmän kävelyreissun rantaa pitkin kirjaimellisesti tukka putkella, välillä hiekkamyrskyssä, josta aavistus kuvan taka-alalla.
Matkalla oli korkean aidan ympäröimä valtava hylätty rakennus, jonka historia jäi arvoitukseksi. Tuskin vanhainkoti, mutta entäpä entinen mielisairaala, nehän suljettiin valtaosaltaan Italiassa paljon ennen Suomen vastaavia supistuksia ja potilaat siirrettiin avohoitoon. Kuka tietää.
Kaupungin laitamilla rämealueella on vanhoja kaislasta rakennettuja kalastajamökkejä, il casoni, jotka ovat edelleen käytössä.
Alueella pesii paljon lintuja ja sitä hoidetaan myös järjestelmällisesti kalakantojen parantamiseksi.
Paikallislehdestä luin, että alkuvuoden kalasaaliit olivat olleet keskimääräistä heikommat, mutta kesän myötä parantuneet.
Vaan eipä kalastaja grillannutkaan kalaa...
Veneetkin ovat ihanan värikkäitä.
Ei turistien määrä häirinnyt; iltaelämä oli hyvinkin vilkasta, kun kadut täyttyivät iloisista lomalaisista. Yökerhot ja diskot täältä näyttivät kuitenkin puuttuvan. Elävää musiikkia soitettiin joissain paikoin ja olipa eräänä iltana jonglöörikin liikkeellä. Säät olivat varsin tuuliset, mikä hiukkasen hankaloitti uimista. Hotelli oli oikein siisti ja rauhallinen, merimaisema puuttui, mutta ei se tässä kohtaa olisi juurikaan muuta tarjonnut kuin näkymän loputtomiin aurinkovarjoriveihin.
Ei oltu muuten kesämekoissamme mitään tuulipukukansaa; sen sijaan keskieurooppalaiset turistit pääsääntöisesti illastivat ihan shortseissa ja farkuissa!
Caorlesta olisi näppärästi matkustanut laivalla Venetsiaan, mutta paria päivää aiemmin hotellihenkilökunnan varatessa meille paikkoja tunnin kestävälle matkalle, pieni alus olikin täynnä. Turvauduimme siis edulliseen linja-autokuljetukseen. Ystävällinen hotellinjohtaja vielä kyyditsi meidät asemalle. Matka kesti pari tuntia mutkitellen kanavia, jokia ja kastelukanavia risteävän tasangon halki, kun kaikki pikkukylät koluttiin läpi. Moottoritietä matkaa olisi vain 65 km. Venetsiasta sitten tarinan jatko-osassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti