Harjoituskakku

Tulevia juhlia valmistellessa täytyy suhtautua kakkuihin hiukan enemmän tosissaan. Osan tarjottavista joudun väkisinkin pakastamaan, koska aivan juhlien alla en millään ehdi kaikkea tehdä; viimeiset hetket täytyy pyhittää viimeistelyihin. Pakkasen kestävyyttä ja uutta hyydykejauhetta (Bavarois; mm. glukoosi, muunneltu tärkkelys, liivate) testatessani väsäsin limehyydykekakun. Hyviä neuvoja sain roppakaupalla konditoria Beben Petriltä, kiitokset sinne!



Pohjana tavallinen kääretorttupohja x 2 , kostutus maidolla, päällä omenahilloa. Hyydykejauhe on sekoitettu vatkattuun kermaan (1 litra), limemehua ja lisämakua antamassa on aiemmin hillottuja klementiinejä pilkottuna.

Päällinen on sitruunalimettimehua josssa tilkka limoncellolikööriä makua parantamassa (nestettä yht. vajaa 3 dl) ja 4 liivatelehteä sekä vihreää pastaväriä. Tarkoitus oli tehdä yhtenäinen suklaakoristereunus, mutta eipä aika antanut myöten, joten nappasin varastosta vanhoja sekalaisia suklaaharjoitelmia ja sokerimassakukkia.



Kiireessä kellariin kakkua roudatessa en huomannut, että leivinpaperi jäi ikävästi pintaan kiinni, ja kakkuun tuli rumat jäljet. Hyvä, että tässä vaiheessa. Kiekurat ovat Candy Meltsiä. Maku on ihan raikas, imelähkö, kun on tottunut käyttämään tuorejuustoa ja rahkaa kerman kaverina. Tässä liivate ei kyllä peitä limen makua, vaan tulee hyvin esiin. Katsotaan vielä pakastamisen vaikutukset rakenteeseen...

Kunniamaininta

Osallistuin Savon Sanomien kesäinen ruokaresepti-kilpailuun ohjeellani lipstikka-laventelikeitto, joka löytyy blogistani täältä; sain kunniamaininnan! Raaka-aineiden toivottiin löytyvän läheltä. Voiton vei grillattu pekonihauki; onnea voittajalle!

Barchette di melanzane con ripieno ricco; täytetyt munakoisoveneet

 

La Cucina Italia-lehden innoittamana jatketaan munakoison kimpussa. Alkuperäisestä ohjeesta jätin pois anjoviksen, koska tarvittiin kasvisruoka, ja korvasin sen isoilla kapriksilla. Paprikakaan ei kaikkia houkuttanut; pois, samoin keitetty kananmuna. Kun tein veneet edellisiltana valmiiksi, laitoin joukkoon leivän muruja kosteutta tasaamaan. Lisäsin vielä tölkkitomaattisiivuja.

3 keskikokoista munakoisoa

puolikas kesäkurpitsa (n. 200 g)
puoli tölkkiä tomaattisiivuja
pieni sipuli
raastettua parmesaania tai pecorinoa 1.5-2 dl
200 g mozzarellaa suolavedessä
basilikaa
kuivattua oreganoa
suolaa, pippuria, cayennepippuria
valkosipulia myllystä
oliiviöljyä

 

Halkaise munakoisot (jätä kannat paikoilleen), viiltele ristikko, pirskottele öljyllä ja laita 170 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

Kaavi sisus kulhoon, jätä hiukan munakoisoa kuoriin.

Halkaise kesäkurpista, siivuta puolikkaat hyvin ohuiksi, viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi. Laita kulhoon ja lisää reippaahkosti suolaa. Anna tekeytyä puolisen tuntia, purista suola ja neste pois.

Sekoita munakoiso , kesäkurpitsa ja sipuli, lisää kourallinen kapriksia, joista varret on poistettu.

Lisää tomaatit, pari rkl juustoraastetta. Mausta, lisää suolaa tarpeen mukaan.

Laita puolet täytteestä veneille, revi puolet mozzarellapallosta päälle. Lisää lopputäyte ja juustoraaste. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Kuvan valmiista ruoasta otti vieras, kiitos siitä. Itse söin tätä myöhemmin lämmitettynä; oli edelleen hyvää! Yksi puolikas riitti hyvin ateriaksi, nälkäinen söisi kaksi. Täytyy joskus kokeilla anjoviksen kanssa, sen käyttö mausteena on muutenkin viime aikoina jäänyt vähemmälle.

Mustikkapiirakka

Perusmustikkapiirakka, jossa marjat ovat pääosassa. Alkuperäinen murotaikina oli sokeriton, halusin siihen kuitenkin vähän makeutta.

150 g voita

¾ dl sokeria
2.5 dl vehnäjauhoja
2-3 rkl kermaa tai mascarponea tms.
reilu puoli litraa mustikoita
2 tl perunajauhoja
½ dl sokeria, 1 tl vaniljasokeria
3-4 keksiä tai pikkuleipää

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri, lisää jauhot ja kerma, sekoita. Levitä voidellun vuoan pohjalle ja reunoille ja laita kylmään. Kun taikina on jähmettynyt, ripottele päälle perunajauhot ja sitten marjat, sokeroi. Murustele keksit tai pikkuleivät päälle. Tässä tähteeksi jääneitä Semperin gluteenittomia kolakeksejä.

Paista 185 asteessa noin puolisen tuntia, anna jäähtyä.

Hyvää vaikkapa tuoreiden marjojen ja jäätelön kanssa. Pehmeä mustikkainen nautinto jossa mukavan rapeita sattumia.

Mini "parmigiane" di melanzana; munakoisotornit

Äskettäiseltä Italian lomaselta tarttui mukaan muutama houkutteleva ruokalehti. Tuoreimmassa La Cucina Italianassa oli tällainen ohje, jota hiukan muuttelin lähinnä raaka-aineiden menekin suhteen.

Tästä sain kasaan viisi tornia ja muutama munakoisoviipale jäi ylitse

1 keskikokoinen munakoiso

200 g mozzarellaa vedessä
2 tomaattia
1 muna
vehnäjauhoja
suolaa, pippuria, tuoretta basilikaa, valkosipulia
oliiviöljyä, öljyä paistamiseen

Leikkaa munakoiso vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi, suolaa molemmin puolin ja jätä noin puoleksi tunniksi. Kuivaa suola ja kosteus pois, ripottele pinnalle hiukan suolaa, pippuria ja valkosipulia myllystä. Viipaloi tomaatit ja mozzarella mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi.

Kaada pannulle reilusti öljyä, n. ½ cm vähintään, voit myös friteerata nämä runsaassa öljyssä, kuten alkuperäisessä ohjeessa. Kääntele munakoisot molemmin puolin vehnäjauhoissa, kasta kevyesti vatkattuun kananmunaan ja paista kullankeltaiseksi.

Kokoa uunivuokaan vuorotellen munakoisoa, tomaattia ja mozzarellaa. Väliin kannattaa laittaa vain pienet palat mozzarellaa, muuten annoksesta tulee turhan tuhti. Mausta tomaatti ja mozzarella suolalla, pippurilla ja tuoreella basilikalla. Päällimmäiseksi tulee mozzarellaa. Lorauta tilkka oliiviöjyä päälle. Paista 200 asteessa 6-7 minuuttia.

Lautasella on lisäksi grillattua broileria, tuoretta rosmariinileipää ja kesän ensimmäiset herkkutatit paistettuna. Hyvää oli! Friteeratut munakoisoviipaleet olisivat hyviä ihan sinällään, toisaalta mozzarellan määrää voisi vähentää tai korvata pienellä määrällä raastettua parmesaania.

Ylösalas-kakku tomaatista

Pitkän aikaa mielessä on ollut tehdä keikauskakku; lapsuuden kestosuosikki ja varmaankin ensimmäinen kakku, jonka sain ihan itse tehdä. Silloin se tehtiin aina ananaksesta ja  meillä sitä nimitettiin ylösalas-kakuksi. Sattumoisin sitä maistellaan eri muunnoksina myös Glorian ruoka- ja viinissä. Lapsuuteni kakun ohje on kirjoitettu Kotiruoka-keittokirjan (vuodelta 1951) kellastuneelle esilehdelle, jonne äitini tallensi tärkeimmät reseptinsä.  Osallistun tällä Inkiväärihillo-blogin emännöimään kesän ruokahaasteeseen, täällä; jonka aiheena on tomaatti. Alunperinkin ajatuksenani oli tehdä tomaattinen jälkiruoka tai leivonnainen. Vihreät tomaatit olisivat myös kiinnostaneet, mutta puutarhattomana niitä ei tähän hätään ollut tarjolla.

Alkuperäisen ohjeen tein puolitoistakertaisena, silloinen kakku oli pieni, juuri neljälle ananasrenkaalle mitoitettu. Päällisen aineet ovat suunniteltu tomaatille sopiviksi; Intiaanisokerin aromi täydentää ihanasti tomaatin makua. Suklaaksi käy myös vaikkapa chilisuklaa.

50 g voita

11/2 dl intiaanisokeria
½ dl pinjan siemeniä
2 palaa lemon and ginger suklaata (Marabou) pilkottuna
4 kypsää kotimaista luumutomaattia
mustapippuria myllystä, cayennepippuria,  raastettua sitruunankuorta

kakkupohja:

160 g voita

160 g sokeria (1.75 dl)
3 kananmunaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
160 g vehnäjauhoja

 Tiputtele kakkuvuokaan ( ei irtopohja) voinokareet ja intiaanisokeri, sekoittele tasaiseksi. Sirottele päälle pinjan siemenet. Viipaloi tomaatit sentin paksuisiksi, syö päätypalat. Lado tomaatit vuokaan, mausta.

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, kääntele joukkoon kuivat aineet. Paista 190-200 asteessa 35-40 minuuttia. Kumoa lautaselle ja anna jäähtyä.

Kakku on juuri yhtä ihanan imelä ja voinen kuten lapsuudessakin! Tomaatti mausteineen sopi tähän mainiosti, mausteita voisi laittaa enemmänkin ja kokeilla vaikkapa tuoretta inkivääriä. Balsamicosiirappi täydensi mukavasti makuja, koristeena sitruunabasilikaa. Lautasena Arabian Ali-sarjaa, sekin vie lapsuuden muistoihin; kesään ja mökille!

Kesäkurpitsapizza

Kumma juttu, kun uusimmassa Glorian ruoka ja viini-lehdessä oli monta sellaista juttua, jota olin ajatellut itsekin kokeilla :) Tässä yksi niistä; kesäkurpitsa-pizza. Kasvispizza on ihanan kevyt ja yllättävän herkullinen; makkaraa en laittanut ja muualtakin vähän oikaisin.



Kesäkurpitsaa kahteen vajaan pellillisen täyttävään pizzaan meni n. 150 g mandoliinilla ohueksi höykättynä. Pohjalle laitoin tomaattimurskaa maustettuna muutamalla teelusikallisella Nomu stir punaista pesto-sekoitusta.



Tuoretta rosmariinia, timjamia, basilikaa, sipulia, tuoretta mozzarellaa, suolaa, valkosipulia ja mustapippuria. Siinäpä taisi olla kaikki ainekset.



Pizzapohjan teen yleensä jauhosekoituksesta; puolet tavan vehnäjauhoja ja puolet durum-vehnää. Pohjia paistoin hetken ilman täytettä, toisen hetken täytteen kanssa. Hyvää oli!

Melonista; jogurttijäätelö

On tullut parikin kertaa ostettua kokonainen meloni, kun ovat niin mehukkaita ja edullisia. Harvoin tulee käytettyä jäätelökonetta, joka vuosia sitten tuli hankittua. Nytpä tuli sekin testattua helteellä. Keittelin melonista siirappia ajatuksena saada jäätelöön voimakkaampi melonin maku.

Melonisiirappi

1 kg melonin paloja, siemenet poistettu
tilkka vettä
11/2 dl sokeria
(2 rkl glukoosia)

Kuutioi meloni ja laita kattilaan, lisää tilkka vettä. Keitä hiljalleen n. tunnin verran kunnes meloni on pehmeää. Purista siivilän läpi, jäljellä pitäisi olla n. 3 dl. Keitä vielä kasaan ja lisää sokeri, kiehauta. Lisää glukoosi (voi jättää poiskin). Kaada purkkiin ja anna jäähtyä.

Melonijäätelö

300 g siemenetöntä melonia

½ dl melonisiirappia
½ dl kermaa
3.75 dl turkkilaista jogurttia (10 %)
1 rkl sitruunan mehua

Ota 2-3 rkl  melonia syrjään ja kuutioi pieneksi. Laita tehosekoittimeen muut aineet paitsi siirappi, soseuta.(Huom! Lue lopputekstit!) Laita jäätelökoneeseen ja anna koneen käydä 40-45 minuuttia. Lisää lopussa siirappi ja melonikuutiot. Laita vielä pakastimeen jähmettymään.

Näillä helteillä tavan jäätelökoneella jäätelö jää melko löysäksi. Pakastimessa se jähmettyy kovaksi, ja vaatii hetken sulattelua. Rakenteesta saisi paremman vatkaamalla kerman ja vähentämällä melonin määrää, sehän on kovin vetinen; mutta sitten maku kärsii. Jogurttia ei myöskään tarvitsisi laittaa tehosekoittimeen, jolloin sen rakenne säilyisi paksumpana.

Kuvassa jäätelö on jo pahan kerran sulanut. Maku oli kuitenkin mainio; jogurtti on mukavan raikas pohja jäätelölle ja onhan tämä kermajäätelöitä huomattavasti kevyempää herkkua! 

Hellehattu pikkuiselle juhannusneidolle

Pyydettiin tekemään rotinakakku pikkuisen tytön perheelle. Retroa ja muutama äidin lempiväri, muutoin sain vapaat kädet. Hellehattuhan se näillä keleillä ensimmäiseksi tuli mieleen.



5 munan kaakaokääretorttupohjasta tuli varsin muhkea hattu. Välissä mansikkamoussea ja caipirinhamoussea rahkalla (mukailtu Rouva Veen ansiokasta ohjetta).

Mansikkamousse:

320 g viipaloituja mansikoita
2.5 dl kermaa
1/2 dl vaniljakreemijauhetta
1/2 dl mansikkatomusokeria
1 prk vaniljarahkaa

Caipirinhamousse:

3 dl kermaa
1 prk lime-valkosuklaarahkaa
1 dl glukoosia
3 liivatelehteä
60 ml limemehua



Päälle sivelin voikreemin: 125 g voita, 1 tl vaniljasokeria, 3 dl mansikkatomusokeria, 1 dl tomusokeria, 1 rkl vettä ( Kinuskikissan ohjeista).



Pelasin varman päälle ja kaulin ison levyn; 1 kg marsipaania ja 250 g vaaleanpunaista sokerimassaa sekä hiukan pinkkiä pastaväriä. Suureen määrään massaa väri on toivotonta saada muokattua tasaiseksi.



Lieri jäi pienenlaiseksi, kun ei alustalle enempää mahtunut. Kakun päälle meni lopulta vain 500 g massaa. Kukat on tehty Wiltonin retrokukkamuoteilla.



Vaalenapunaisen massan jatkovärjäsin näillä; kohtuullinen lime tuli sitruunankeltaisesta ja lehdenvihreästä. Tummimpaan punaiseen käytin pinkkiä ja hivenen ruskeaa. Kaiken kaikkiaan massaa kakkuun meni n. 750 g.



Pikkuneidin tutti kulkee kätevästi lierin taitteessa. Paljon onnea Ellille perheineen!

Gluteeniton piirakkapohja tähteistä: kirsikkapiirakka

 

Tämä tuli tehtyä jokin aika sitten, mutta on edelleen ajankohtainen.

Jääkaapissa on usein maitotuotteita , joissa parasta ennen päivämäärä kolkuttelee tai on jo mennyt. Happamat tuotteet säilyvät avaamattomina pitkäänkin sen jälkeen ja ovat ainakin leivontaan käytettäviä. Raejuusto ei säily. Sitä oli tullut ostettua ja kun oli pian menossa vanhaksi, ajattelin kokeilla piirakkapohjaan. Ihan hyvin toimi, ja rasvan määrää olisi voinut vähentääkin. Paahdettua sokeria taas jäi klementiinihillon keittämisestä, kun ensimmäinen sokerisatsi meinasi alkaa palamaan. Pelastin käyttökelpoisen sokerin, mutta en ole muistanut sitä käyttää. Osa sokerista on kokkareina, mutta se ei haittaa piirakan teossa.

110 g voita

11/2 prk raejuustoa
1 dl paahdettua sokeria
1.5 dl mantelijauhetta
5 dl gluteenittomia jauhoja (semper fin mix)
2-3 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria

1 l kirsikoita

paahdettua sokeria ½ - 1 dl
1-2 prk kermaviiliä, tuorejuustoa tai vastaavaa
2-3 munaa
1- 2 tl vaniljasokeria

Sulata voi ja sekoita kaikki aineet keskenään ja levitä piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Huuhdo kirsikat, halkaise ja poista kivi. Marinoi hetki esim. tilkassa rommia. Levitä pohjan päälle. Sekoita kermaviili, munat ja sokeri, mausta.. Mikäli käytät isompaa määrää kermaviiliä tms. lisää munien määrää.

Paista 160 asteessa 35-45 minuuttia.

Pohjasta tulee melko kiinteä, irtoaa helposti vuoasta. Täyte jäi hiukan kosteaksi. Tällaisessa piirakassa oikein kypsät kirsikat toimisivat parhaiten, jolloin kirsikan maku tulisi parhaiten esille. Ja nythän on kirsikat makeimmillaan!

Aamiaisbriossit

Aiemmin tein briosseja ihan sämpylätaikinalla. Kyllähän aito briossitaikina sen päihittää! Taikina kannattaa tehdä edellisiltana jääkaappiin ja aamulla pyöräyttää lämpimäiset kahvin kanssa tai brunssille. Täytteeksi laitoin pähkinöitä ja hiukan fariinisokeria, mutta miksei juusto tai vaikka myslikin kävisi. Näillä pärjää pitkälle päivään.

Briossitaikinaohje on Michel Rouxin mukaan, tein puolikkaan annoksen, siitä tuli reilu 12 kpl.

3.5 dl maitoa

8 g tuorehiivaa
6-7 dl vehnäjauhoja (250 g)
7 g suolaa
3 kananmunaa
170 g pehmeää voita
15 g sokeria

voiteluun keltuainen ja tilkka maitoa

väliin 50 g pekaani- ja saksanpähkinää rouhittuna, 2 rkl fariinisokeria

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Laita isoon kulhoon jauhot, suola ja kananmunat. Jauhojen määrän laitoin näppituntumalla, iso kulho oli hiukan kallellaan vaa’an päällä eikä lukemat olleet oikeat. Sekoita taikina ja vaivaa sitä 10 – 15 minuuttia, kunnes se on pehmeää ja notkeaa. Laita kelmun alle vedottomaan paikkaan ja anna kohota 2 tuntia. Sekoita sokeri ja pehmeä voi. Lisää seos taikinaan ja vaivaa kymmenisen minuuttia.

Laita yöksi jääkaappiin. Taikinan voi myös pakastaa. Varaa riittävän iso kulho, sillä taikina kohoaa myös jääkaapissa; tässä meinasi käydä hullusti.

Kauli jauhotetulla leivinpöydällä levyksi, lisää pähkinät ja sokeri ja rullaa pitkältä sivulta.

Leikkaa 12 palaan ja laita muffinssivuokiin pystyyn. Kohota liinan alla puoli tuntia, voitele keltuais-maitoseoksella.

Laitoin leivinpaperia väliin, etteivät tarttuisi toisiinsa kiinni. Poistin paperit paiston loppuvaiheessa, hiukan ne estävät ruskistumista.

Paista 180 asteessa 20-25 minuuttia, käännä pelti välillä, että kaikki saavat tasaisesti väriä.

Tarjoa vaikkapa appelsiinimarmeladin kanssa. Tämä ihanan hempeä tarjotin lähti mukaan söpöstä Saimakaupasta Savonlinnassa.