Hello Kitty 1 - 0 ?

Pitkästä aikaa pyydettiin kakkua erään neidin syntymäpäiville. Hello Kitty on edelleen kaikkien pikku prinsessojen huulilla ja monessa blogikeittiössä näitä kakkuja onkin tehtailtu lukeamaton määrä, minulle kerta oli ensimmäinen. Blogirealitya tämäkin: Hello Kitty meinasi viedä voiton.

Toiveena oli laktoositon 20 hengen kakku, jossa mansikkaa ja vadelmaa, reunat kermavaahtoa kaksivärisin pursotuksin ja päällä siis itse HK.
Minähän teen aina reilun kokoisen kakun, ettei vaan lopu kesken; 8 munaa tällä kertaa. Tavallinen ja suklaapohja vuorotellen, eri kerroksissa lemon curdia, mansikkaa ja vadelmaa ja moussena lime-kaffirlimetin lehti-maustettu bavaroise, jossa laktoosittoman kerman lisäksi rahkaa.

Tähän asti kaikki olikin helppoa (jätän kertomatta hillon keittelyt ja jäähdyttelyt), kunnes kaulitsin pinkiksi värjätyn sokerimassan. Se tarttui alustaan silläaikaa, kun levitin kakun pinnalle voikreemiä (laktoosittomasta margariinista tehty)! Pari ryppyä ja reikää sain oikaistua ja peitettyä koristeilla. Sitten laktoositon kerma näyttikin olevan vähissä ja kakku melko korkea. Mangopassionmousse-sively kakun kylkiin näytti surkealta, keltaiselta. Kello 21.30, kaupat kiinni. Onneksi lähi-Siwassa olikin Eila-kermaa, huh.
Tulihan ne pursotuksetkin jokseenkin kohdilleen, kun olin taistellut HK:n muotojen kanssa, ei lähellekään priimaa, mutta pakko hyväksyä. Viimeiset nonparellit ja kimalteet, kuvat kehnossa valossa klo 23.
Vaan eipä mahtunut kakku minkään kakkukuvun alle!
Hätä keinot keksii; grillitikut kakkuun ja kupu (onneksi ultrakevyt) killumaan niiden varaan. Alareunassa riittävästi tuuletusaukkoa, ettei sokerimassa ala sulamaan, mutta kuivaako kermavaahto? Sitä ei tiedä kuin juhlaväki.

Paljon onnea Titta 4 vee!

Syökää kanaa, eikun kalaa!

Aika harvoin ehdin nykyisin katsoa ruokaohjelmia tv:stä; joko ne ehtivät mennä ennen kotiutumistani tai sitten laitan samanaikaisesti ruokaa tai avaan television juuri ohjelman loppuessa. Kanavia ja ohjelmia on niin paljon, että aamuisin vierähtäisi tovi, jos kävisi sen päivän tarjonnan läpi. Yhtenä iltana kanavasurffaus tuotti tulosta ja näin pätkän Australian Master Chefiä, jossa laitettiin kalaa hiukan erikoisemmalla tavalla. Ohjelman sivuilta ei löytynyt ohjetta, mutta toisaalta kylläkin mielenkiintoinen, joskin vähän tavanomaista enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä vaativa ohje, jota muokkasin. Lopputulos oli sen verran herkullinen ja palkitseva, että ehdottomasti kokeilen toistekin, mutta toisenlaisilla lisukkeilla. Valmistelut kannattaa aloittaa jo edellisenä päivänä kanannahkan suolaamisella.

Sähkösavustimen tulin hankkineeksi nyt syksyllä, kun sain Motonetin viimeisen halppisvärkin edullisesti. Ahkerassa käytössä se on ollutkin, ja luulen, että vielä pikkupakkasiin asti toimii loistavasti.
Kehutun savupaprikamausteen kanssa en ole oikein päässyt sinuiksi, ehkä olen koettanut sitä vääriin ruokiin. Siitä sainkin ajatuksen savustaa punaisia paprikoita. Perussekoitukseni omenapuupuru ja muutama ruokalusikka santelipuujauhetta ja kaksi sokeripalaa toimivat tässäkin loistavasti; maku oli ihanan pehmeän savuinen, ei ollenkaan liian hallitseva.Savustin paprikoita 20 minuuttia (paprikoista irtoaa nestettä, puolikkaat kannattaa laittaa kuoripuoli alaspäin), viiden minuutin esilämmityksen jälkeen. Sen jälkeen nostelin paprikat kelmun sisään.Hieman pidemmällä savustusajalla kuoret irtoaisivat paprikoista paremmin; osaan ne jäivät, mutta eivät haitanneet tahtia. Tähän ateriaan riitti pieni osa neljästä savustamastani paprikasta, loput tuli syötyä myöhemmin. Niistä saisi myös ihanaa paprikavoikastiketta savuaromilla höystettynä, täytyy joskus kokeilla.
Tässä käytin myös uutta tuttavuutta, josta on tullut suosikkimausteeni: indonesialaista mustapippuria; ihanan pikantti, kukkea tuoksu, terävä, kuitenkin pehmeä pippurinen maku. Huippu.

Broilerin nahkassa kypsennettyä kuhaa

2-3 hengelle
2 broilerin koipireittä
reilusti suolaa
1 pienehkö kuha
suolaa, pippuria

Irrottele koipireisistä nahkat varovasti sormilla tylpästi työnnellen. Poista enimmät rasvat nahkoista. Suolaa nahkat reilusti joka puolelta ja laita astiaan jääkaappiin vähintään 12 tunniksi. Ennen käyttöä huuhtele ja kuivaa hyvin. Lihat voi vaikka pakastaa muuta ruokaa varten.
Fileoi kala, poista kaikki ruodot. Suolaa ja pippuroi.Katkaise file puoliksi ja leikkaa 2-3 suikaleeksi, joilla täytät nahkat. Kääri rullalle ja kääri talouskelmuun tiiviisti, lisää vielä toinen kerros ja solmi päät. Sitominen on turhaa; langat pitäisi poistaa ennen friteerausta, muuten ne vain hankaloittavat nautiskelua.

Keitä nyyttejä kiehuvassa vedessä 3-6 minuuttia, tämän kokoiset nyytit saavat olla ainakin 6 minuuttia. Jäähdytä kylmässä vedessä.

Frittitaikina
vehnäjauhoja
vähän vähemmän vettä
suolaa ripaus
reilusti pippuria

Sekoita tasainen taikina, joka saa olla melko paksua.
Kypsennä nyytit öljyssä pannulla, varo roiskeita. Penslaa paistaessa frittitaikinalla joka puolelta, mieluiten useampaan kertaan. Paista kullanruskeaksi. Huomioi, että lyhyt paistoaika ei riitä kypsentämään paksun nyytin sisäosaa kunnolla, joten kannattaa paistaa ajan kanssa. Anna hetki levätä ja leikkaa annospaloiksi. Toiseen nyyttiin jätin koiven nivelen ja pätkän luuta, lähinnä huvikseni, jolloin käärö muistuttaa enemmän kanan jalkaa. Helpommalla pääsee, kun poistaa kaikki luut.

Papuja laitoin hetken mielijohteesta, eivätkä ne tähän oikein istuneet, kastike vaalealla glögillä maustettu beurre blanc-tyyppinen kastike. Savustetut paprikakuutiot natsasivat kanakalalle hyvin.
Rapea friteerattu kuori mehevöittää kalaa, ja kuhan rakenne muistuttaa hyvin paljon merikrottia. Hiukkasen tavanomaista aikaavievämpi valmistusmenetelmä, mutta vaikkapa juhla-aterian ehdoton kohokohta, suosittelen!

My mulled wine recipe

Palasin juuri (kokki)lomalta Skotlannista; tervehtimästä Glasgowssa opiskelevaa nuorisoani. Kuvia ja tarinoita editoidessa kulunee kuppi jos toinenkin lämmintä jouluista juotavaa. Tänä vuonna pimeitä iltojani lämmittää glögin sijaan brittien suosima mulled wine; maustettu lämmin viini.

Mulled wine on ollut hyvin suosittu juoma jo Viktoriaanisen ajan Englannissa. Perinteisesti se on tehty portviiniin tai punaviiniin lisäämällä siihen appelsiinin tai sitruunanmehusta, sokerista ja mausteista keitettyä siirappia. Mausteet ovat perinteisen jouluisia: mm. kanelia, neilikkaa, inkivääriä, muskottia. Reseptejä lienee lukemattomia, eikä ainesten määrätkään ole kovin tarkkoja, jokainen laittakoon makunsa ja mieltymyksensä mukaan. Tällaista keittelimme pienen opiskelija-asunnon hellalla  joulunodotusta juhlistaen. Siellä ostamani klementiinit olivat suurempia ja mehukkaampia, joten kotona tuplasin hedelmien määrän. Tästä riittää noin kolmeen mukilliseen; jos pitää makeammasta, sokerin määrää kannattaa lisätä. Vuoden takaisista joulumausteista makua irtoaa huomattavasti heikommin, joten suosittelen uusimaan maustevarastoa. Glasgowssa käytin siirappiin vaaleaa muscovadosokeria, jonka kokeilin korvata täällä Suomessa tummalla muscovadolla vaalean puutteessa. Maku jäi tunkkaiseksi, ja paremmin toimiikin vaikkapa vaalea ruokosokeri. Viiniksi sopii jokin edukas Shiraz tai Cabernet-Shiraz. 

Mulled wine 

2 tähtianista

1 kanelitanko

8-10 kokonaista neilikkaa

1/2 tl jauhettua muskottipähkinää

1/2 tl kokonaisia kardemumman siemeniä

pieni pala tuoretta inkivääriä kuorittuna, muutamana siivuna

0.75 dl vaaleaa ruokosokeria

4 klementiinin mehu

1 klementiinin kuori suikaleina

1/2 sitruunan kuori suikaleina

punaviiniä

Laita kaikki aineet paitsi viini kattilaan ja keitä kymmenisen minuuttia. Anna jäähtyä. Siivilöi kattilaan, lisää punaviini ja kuumenna, älä keitä. Nauti hyvässä seurassa.

Kaikkia kaupungin jouluvaloja ei oltu vielä ripustettu, aurinko ja pienet sadekuurot vuorottelivat tiuhaan ja eräänä aamuna oli pientä pakkastakin. Klementiinin tuoksuinen makean mausteinen viini lämmitti upean ilotulituksen jälkeen, jota seurasi kanssamme 50 000 muuta Glasgow Greenillä. Siitä, Skotlannista ja matkastani lisää hiukan myöhemmin.