Syntymäpäivä-koriste

Ystäväni juhli pyöreitä vuosia. Kukkasten sijaan vein tällaisen sokerimassakoristeen.



Päätin jättää ihmishamot rauhaan ja keskityin juhlittavan rakkaaseen harrastukseen ja nykyiseen työhön. Etualalla kirjansitojan työkaluja; taittoluu, lanka, neulaa ja kultaustyökalu. Osa kirjoista on selvästi korjauksen tarpeessa.



Valkoinen kukka on taiteilijan näkemys Sveitsin kansalliskukasta; Edelweissista.



Kirjojen päivämäärät liittyvät juhlaan, muut luvut ovat sankarille merkityksellisiä ja niihin viitattiin kutsussakin.

Juhlat olivat upeat ikävästä säästä huolimatta; kiitokset ja vielä kerran ONNEA!

Täytetyt kesäkurpitsat; zucchini ripiene

Italiaviikot jatkuvat meidän keittiössä. Löysin marketista söpöjä pyöreitä kesäkurpitsoita jotka ovat juuri sopivia täytettäviksi. Ohje on mukaeltu Trattoria-kirjasta. Kinkun ja salamin voi jättää pois jos haluaa.

3 minikesäkurpitsaa tai 1/syöjä

kourallinen parmesania raastettuna
kourallinen pecorinoa raastettuna
kourallinen provolone picantea kuutioituna
kourallinen leivänmuruja
2 rkl salamia kuutioituna
2 siivua parmankinkkua
kourallinen pinjansiemeniä
suolaa, pippuria
muutama rkl säilöttyjen tomaattien mehua
oliiviöljyä
kastikkeeksi:
1 sipuli ohuina viipaleina
vajaa dl valkoviiniä
2-3 rkl voita

 

Leikkaa kesäkurpitsoille kansi ja koverra sisus; sen voi käyttää muuhun ruokaan tai vaikkapa leipoa leipään.

Sekoita täytteen aineet keskenään, lisää hiukan oliiviöljyä, mausta.

Täytä kesäkurpitsat ja laita uunivuokaan.

Kuullota sipuliviipaleita öljyssä kunnes ne pehmenevät, lisää viini ja voi, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada uunivuokaan ja kypsennä 170 asteessa n. 45 minuuttia.

Oli oikein maukasta, mutta kinkun ja salamin voisi hyvin jättää pois. Tomaattimehun voi korvata myös tomaattikuutioilla. Lautasella on friteerattua polentaa, jonka ohjeen laitan myöhemmin.

Harjoituskakku

Tulevia juhlia valmistellessa täytyy suhtautua kakkuihin hiukan enemmän tosissaan. Osan tarjottavista joudun väkisinkin pakastamaan, koska aivan juhlien alla en millään ehdi kaikkea tehdä; viimeiset hetket täytyy pyhittää viimeistelyihin. Pakkasen kestävyyttä ja uutta hyydykejauhetta (Bavarois; mm. glukoosi, muunneltu tärkkelys, liivate) testatessani väsäsin limehyydykekakun. Hyviä neuvoja sain roppakaupalla konditoria Beben Petriltä, kiitokset sinne!



Pohjana tavallinen kääretorttupohja x 2 , kostutus maidolla, päällä omenahilloa. Hyydykejauhe on sekoitettu vatkattuun kermaan (1 litra), limemehua ja lisämakua antamassa on aiemmin hillottuja klementiinejä pilkottuna.

Päällinen on sitruunalimettimehua josssa tilkka limoncellolikööriä makua parantamassa (nestettä yht. vajaa 3 dl) ja 4 liivatelehteä sekä vihreää pastaväriä. Tarkoitus oli tehdä yhtenäinen suklaakoristereunus, mutta eipä aika antanut myöten, joten nappasin varastosta vanhoja sekalaisia suklaaharjoitelmia ja sokerimassakukkia.



Kiireessä kellariin kakkua roudatessa en huomannut, että leivinpaperi jäi ikävästi pintaan kiinni, ja kakkuun tuli rumat jäljet. Hyvä, että tässä vaiheessa. Kiekurat ovat Candy Meltsiä. Maku on ihan raikas, imelähkö, kun on tottunut käyttämään tuorejuustoa ja rahkaa kerman kaverina. Tässä liivate ei kyllä peitä limen makua, vaan tulee hyvin esiin. Katsotaan vielä pakastamisen vaikutukset rakenteeseen...