1. Perinneruoka. Perinnneruokien ja alueellisten ruokien noste jatkuu.
Tämä on lähellä sydäntä, sillä kiinostus perinneruokiin heräsi muutama vuosi sitten muutettuamme vanhaan taloon. Hellaleivinuuni suorastaan vaatii vaalimaan perinteitä.
2. Yksinkertainen, konstailematon ruoka. Kotiruoka, jota lohturuoaksikin kutsutaan. Maku edellä, vähemmän piperrystä. Lapsuuden ruokamuistot.
3. Lähiruoka. Luomuruoka. Sesonkiajattelu. Kotimaisuus.
Jos kaikkea on yltäkyllin ja ympärivuoden saatavilla, aistit turtuvat, mikään ei enää yllätä. Lähellä tai lähempänä tuotetetut, sesongin mukaiset raaka-aineet toivon mukaan olisivat se ekologisempi vaihtoehto, ehkä pienemmällä hiilijalanjäljellä. Ei välttämättä aina se edullisin, mutta kotimaisista juureksista saa kyllä hyvää ruokaa hyvin edullisesti.
Ollaan ylpeitä puhtaasta luonnostamme ja luonnon antimista, puhtaasta ruoasstamme. Marjat, sienet ja riista kunniaan. Hyödynnetään enemmän ruokavientiä.
4. Perheen yhteiset ateriat, ruokarauha. Ruoanlaitto yhdessä, lasten kanssa, vapaapäivinä. Kotoa opittu kantaa pitkälle!
5. Ruokahävikin vähentäminen.
Erityisesti lähellä sydäntäni, liittyen kiinteästi kierrätykseen. Ruoka on oikeasti halpaa, jos sitä on vara heittää menemään!
6. Terveellisyys. Painopiste raaka-aineisiin. Kohtuus kaikessa, kaikkea kohtuudella.Tervettä järkeä on syytä käyttää ja pohtia, onko pitkälle prosessoidut, valmiit tuotteet, joita kaupataan terveys- ja keveys-teesein, se paras vaihtoehto? Henkilökohtaisesti en ymmärrä proteiinijauheita, palautus- ja energiatuotteita.
7. Kasvisten lisääminen ruokavalioon jatkuu. Flexitarismi, korvataan yhä enemmän lihaa kasviksilla. Tämä on ollut oma trendi jo useamman vuoden. Lapsuuteni ruokavalio oli hyvinkin kasvis- ja kalapainotteinen, vähäsuolainen. Pannulla ruokaa käristettiin harvoin. Tähän suuntaan on ollut helppo palata.
Erityisesti haluan nostaa perunan kunniaan! Halpa, herkullinen ja monipuolinen kasvis, joka on turhaan ollut pannassa! Ei se pasta ole sen terveellisempää, mieluummin useimmiten valitsen tänä päivänä perunan.
Erityisesti haluan nostaa leivän kunniaan! Sydäntä lämmittää Suomen kansallisruoka, ruisleipä! Artesaanileipä, itse tehty leipä, juurileipä; onneksi leipäkin on pääsemässä pannasta.
Vinkki tuunaamani perinneruokaan, kouluaikojeni inhokkiin, josta tämän ohjeen myötä tuli yksi suosikkiruoistani: kaalilaatikko. Katso reseptistä, millä jujulla siitä saa vielä maistuvampaa!
Ruisleipää leivon säännöllisesti, ja aika usein vaaleaa leipää, niinpä kaupan leipää meille ei osteta, eikä leipää mene hukkaan käytännössä ollenkaan. Tässä ruisleivän resepti. Nykisin laitan joukkoon puolet riihiruista (suosittelen!) ja teen kerrallaan kuusi leipää.
Vaalea juurileipä onnistuu hyvin myös sähköuunissa. Hapantaikinajuurta olenkin ahkerasti jakanut ystäville ja työkavereille, mutta juuri on helppo käynnistää tällä hapantakinajuuren ohjeella.
Seuraavassa luotto-ohjeeni, jolla syntyy herkullista artesaanileipää ihan kotioloissa.
Muutaman kerran jälkeen vaiheet tulevat tutuiksi, eikä leivän tekeminen ole monimutkaista. Itse leivontaan aikaa menee hyvin vähän, taikinoiden seisottaminen ja kohotus vievät suurimman osan ajasta. Ja ei se aina onnistu minultakaan nappiin tuo leivän teko, mutta koskaan ei ole jäänyt syömättä, vaikka vähän likilaskuinen lopputulos olisi ollutkin!
Toivon mukaan innostut kokeilemaan!
Vaalea juurileipä (2 kpl)
Esitaikina
tehdään edellisiltana, jolloin varsinainen taikina tehdään seuraavana.
4 dl vettä
1-2 dl hapantaikinajuurta
3 dl vehnäjauho
1 dl ruisjauho
1 dl kuidukas tai 4-viljan hiutale
Sekoita kaikki ainekset kulhoon, peitä ja jätä huoneen lämpöön
kelmulla/foliolla peitettynä. Esitaikina kuplii, kun on valmis, joten
muutama tuntikin riittää varsinkin lämpimässä paikassa pidettynä.
Taikina:
edellinen esitaikina
3 dl vettä
nokare hiivaa (kolmannes paketti tai vähemmän)
n. 9.5 dl vehnäjauhoja (600-620 g)
n. 9 g suolaa suolaa eli n. 2 tl (HUOM! Korjasin ohjetta, minun ruokalusikat ja teelusikat on kovin pieniä!) Keskimäärin 1 rkl = 2 tl = 10 g
½ dl pellavan siemeniä
½ dl seesamin siemeniä
Liota hiiva veteen, sekoita muut ainekset paitsi suola ja
siemenet. Vaivaa yleiskoneella keskinopeudella vähintään 5 minuuttia,
mieluummin 10. Lisää suola ja koneen tehoa ja vaivaa 5 minuuttia, hitaammalla
teholla kauemmin. Lisää lopuksi siemenet.
Käsin leipoessa ajat voi joutua tuplaamaan hyvin sitkon saamiseksi.
Kaada taikina öljyttyyn isoon kannelliseen astiaan ja jätä
kohoamaan. Jääkaapissa taikinaa voi kohottaa yön yli tai 8-9 tuntia,
huoneenlämmössä riittää muutama tunti. Taikina kohotetaan noin kaksinkertaiseksi.
Kumoa taikina reilusti jauhotetulle leivinpöydälle, jaa
kahtia ja riivaa taikinaa; painele ja muokkaa taikinaa kasaan. Varo viemästä
jauhoja taikinan sisään. Itse painelen taikinaa taikinakaapimella (laiskan naisen kikka). Muotoile
taikinapalasta leipäkorin kokoinen ja nosta hyvin jauhotettuun leipäkoriin, tee
samoin toiselle. Ripottele leivän ja korin väliin vielä jauhoja ja leivän
päälle. Peitä pyyhkeellä ja kohota vielä n. 2 tuntia (jääkaapissa 3 tuntia).
Lämmitä uuni 250 asteeseen (kiertoilma). Laita uunin
pohjalle vesiastia. Kumoa leivät varovasti pellille. Viillä leivät partakoneen
terällä (n.1.5-2 cm syvyyteen) ja laita uuniin.
10 minuutin kohdalla avaa ja sulje luukku, tee näin muutaman
kerran paiston aikana, vesihöyryä pääsee pois. Vesiastia uunin pohjalla paistaa
kuoren rapeaksi. Ota astia pois viimeisen 15 minuutin ajaksi. Laske uunin
lämpöä asteittain muutaman kerran 230-210. Tarkkaile, ettei leipä tummu liikaa.
Tumma kuori antaa leipään kuitenkin enemmän makua kuin vaalea. Paistoaika on
noin 40-50 minuuttia.
Jäähdytä leivät ritilällä. Älä säilytä muovipussissa vaan
esim. Kevyesti folion alla leikkuulaudalla.
Kohotuskoreja saa esim. Claes Ohlssonilta, tavallinen tiheä leipäkorikin käy hyvin jauhotettuna. Kohotuskori ei ole
välttämätön, mutta helpottaa pehmeämmänkin taikinan kohoamista leivän muotoon.
Kori jauhotetaan hyvin. Leivät viilletään partakoneen terällä juuri ennen paistoa, etteivät ne repeile.
Vinkkejä leivän leivontaan:
Leipä onnistuu ilman lisättyä hiivaakin, mutta kohotusajat
voivat olla pidemmät ja vaihdella. Vehnäjauhojen lisänä voi käyttää muitakin
jauhoja ja hiukan enemmänkin, mutta tällä ohjeella on onnistunut hyvin.
Siemenet voi korvata mausteilla tms. ja leipiin voi lisätä esim. pähkinöitä
riivausvaiheessa.
Käsin vaivatessa leipään voi olla vaikeaa saada hyvä sitko. (Sitkoa
voi testata esim. ottamalla pienen palan taikinaa sormien väliin ja vetää
sormia erilleen; taikina venyy ohueksi kalvoksi jos sitko on hyvä.)
Esitaikina kannattaa tehdä huoneenlämmössä, taikinan ja
leivät voi kohottaa jääkaapissa tai huoneen lämmössä, pienellä kokeilulla
selviää, mikä sopii omaan aikatauluun. Loppujen lopuksi itse leipomiseen menee
vain vähän aikaa.
Juuri kannattaa säilyttää jääkaapissa, pakastimessa siitä kuolee
aina hiivoja. Pakastetun juuren sulatus ja elvytys vie myös aikaa. Jos leipoo
kerran viikossa, kannattaa juuri säilyttää jääkaapissa. Juurta ruokitaan 2
kertaa viikossa lisäämällä n. 1-2 dl jauhoja ja tilkka vettä, juuren koosta ja käytöstä
riippuen. Jos juuri paisuu liian suureksi, osa kannattaa heittää roskiin.
Ja pataleipä tai kattilaleipä on herkullinen ja helppo vaihtoehto, jos tämä juurileipä tuntuu liian työläältä. Ja siihenkin voi käyttää hapantaikinajuurta, suosittelen!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHerkullisen näköinen leipä.Ja kiva oli lukea ruokatrendipostaustasi
VastaaPoistaKiitos Jael! Eipä mitään, tietotekniikan kanssa on välillä haasteita :)
PoistaHups,puhelimella kommentoituna tuli itsestään liian monta kertaa sama kommentti
VastaaPoistaHups,puhelimella kommentoituna tuli itsestään liian monta kertaa sama kommentti
VastaaPoista