Meidän pihalla parhaiten menestyvät karviaispensaat. Jostain syystä mustaherukka kituu, eikä tänä vuonna punaherukkakaan ole parhaimmillaan. Mutta karviaispuskat puskevat hyvää satoa jälleen. Tosiaankin, pensaasta syöden ne ovat parhaimmillaan ja tänä vuonna erityisen makeita. Kuori, eikä se pieni tupsu kannassa, haittaa yhtään tuoreena, mutta pakkasessa marja kirpakoituu ja kuori muuttuu puisevammaksi. Siitä huolimatta pakastan niitä kokonaisena, saapi sitten talvella keittää niitä hilloon tai vispipuuroon tai lisätä smoothieen tai nauttia ihan vaan sellaisenaan. Karviainen sopii muuten hyvin chutneyn raaka-aineeksi!
Satokausikalenterin Facebook-sivulta luin, että karviainen on 1800-luvulla ollut erittäin suosittu marja, mutta 1900-luvun alussa härmä tappoi suuren osan pensaista. Takaisin suosion päivät eivät ole tulleet, jostain syystä, vaikka karviaispensas puskee marjaa vaatimattomallakin hoidolla ja kestää hyvin kuivuutta.
Laitoin minä nytkin satsin sitä karviaislikööriä tulemaan, tosin viimeksikin sokerimäärä jäi maltilliseksi, jolla ei ehkä ihan likööriksi ylletä.
Mutta ne uudet konstit (minulle uudet):
Jääkaapissa oli hedelmiä, jotka piti hoitaa pois päiväjärjestyksestä ja samalla keksin pusertaa punaisia karviaisia mehupuristimen läpi. Pelkästään karviaisista tuli paksua, siemenetöntä ja kuoretonta sosetta, jota voi hyödyntää lähes mihin vaan! Sitä voi pakastaa pienemmissä erissä ja sulattaa vaikkapa smoothieen tai vispipuuroa varten. Omenien kanssa siitä tuli oikein hyvää mehua!
Mehupuristimestani, Optimum 700 advanced-mallista on enemmän juttua täällä. Käy lukaisemassa, sieltä löytyy myös alennuskoodi 700 ja edullisempaan 600-malliin! Mehupuristin on kyllä näppärä laite, niin hedelmien, juuresten, salaattien kuin marjojenkin mehustamisessa. Ja tofukin onnistuu, pähkinävoista ja mantelimaidosta puhumattakaan.
Karviaisomenamehu on oikein hyvää!
Mehupuristimella karviaisista saa helposti tasaista sosetta.
Kyllä tulikin kauniin väristä mehua!
VastaaPoista:)
Poista