Rapuja, läksiäisiä ja vähän viskiä

Viikonloppuna juhlistettiin pariinkin otteeseen kesän päättymistä. Kesä nuorison kanssa hurahti nopeasti ja opiskelut kutsuvat. Tytär haaveili rapukekkereistä - pitkästä aikaa. Äipän ei auttanut kuin kilauttaa tutulle kalakauppiaalle, Ilkalle, joka järjesti suorastaan XL-koon ravut, no ainakin yli 12 senttiset. Jälkkäritoivekin vielä; suklainen Herrasmieskakku Siken ohjeella. Päättelin, että puolisen tusinaa rapua/ahertaja, paahtoleipä, voi ja tilli riittäisivät, niin kakullekin jäisi vielä tilaa. Työkalut pitäisi aina tarkistaa hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Keittopuuhiin ryhtyessäni hoksasin, että 10 litran kattila seilasi jossain maailmalla. Onneksi ravut tillinvarsineen juuri mahtuivat viiden litran kattilaan.

Rapujen keittäminen (20 kpl)

4 l vettä
160 g karkeaa merisuolaa (n.1.3 dl)
tillipuntti
12 palaa sokeria

Laita vesi kiehumaan ja huuhdo ravut. Pätki tilli kattilaan sopivan mittaisiksi, koko punttia ei tarvitse laittaa, mutta tilliä ei ole koskaan liikaa. Lisää suola ja sokeri kiehuvaan veteen. Kun vesi kiehuu kunnolla, laita ravut useampi kerrallaan nopeasti kiehuvaan veteen. Rapuja keitetään koosta riippuen 8-12 minuuttia, siitä laskien, kun vesi kiehuu uudelleen. Ravut ovat valmiita, kun panssarin ja pyrstön väliin tulee rako. Näitä rapuja keitin 12 minuuttia. Jäähdytä ravut liemessään nopeasti kylmässä vesihauteessa vettä vaihtaen. Siivilöi keitinliemi ja vaihda tilalle runsaasti uutta tilliä. Säilytä kylmässä tarjoiluun asti. Parhaimmillaan ravut ovat 6-12 tuntia keittämisestä.

Rapujen ja tillin liitto on mielessäni niin vahva, että tillikuorrutteista paahtoleipää syödessä melkein kuvittelee syövänsä rapuja. Kyytipojaksi sopi mainiosti Domaine Franck Millet Sancerre, Alkon nro 565157.

Juhlia jatkettiin seuraavana päivänä isommalla kokoonpanolla, mutta sitä ennen osallistuin viskitastingiin, ensimmäistä kertaa tällä foorumilla: Puijon Whiskypeipposten pruuvissa oli Skotlannin suurimman yksityisen viskinpullottajan kuusi iäkästä single malt-viskiä kuudesta eri tislaamosta. Mortlach, Glen Moray, Glen Elgin, Glen Garioch, Caol Ila ja Bunnahabhain. Ikähaitari 19-32 vuotta, kaikki kylmäsuodattamattomia ja ilman lisättyjä väriaineita. Kuudesta laatuviskistä löytyi paljon vivahteita: hunajaa, kukkeutta, hedelmäisyyttä niin tuoksussa kuin maussakin. Savua ja turvetta, tuhtia ja pitkää jälkimakua ja yksi pyöreän omenainen, joka kallistui mielikuvissa calvadoksen suuntaan. Huutoäänestyksen voitti Caol Ilan (hyvä nimi) 27 vuotias (tynnyri n:o 3620, pullo 214/332) savuinen ja turpeinen, hedelmäisen täyteläinen viski, jossa pitkä ja runsas jälkimaku. Näitä pääsee vielä maistamaan Pannuhuoneella, jossa on varsin kattava ja vaihtuva viskivalikoima. Tosiaan, viskejä maistellaan ns. nosing-laseista; ensin haistellaan pitkään ja hartaasti laseissa olevia maltillisia tilkkasia, sitten maistellaan. Osa viskeistä, varsinkin näistä tynnyrivahvuudessaan olevista, kaipaa tilkan vettä sekaansa avautuakseen.

Etiketeistä käy ilmi kaikki olennainen.

Samaisena iltana satamassa oli todellakin kesäkauden päättäjäiset ja tivoli.

Erittäin maukkaan piirakan ja minttusuklaisen kakun jälkeen ihalimme ilotulitusta maailmanpyörästä. Olisin kerrankin ollut valmis testaamaan hurjimmatkin laitteet, mutta tolkuttoman pitkät jonot lipunmyyntiin ja laitteisiin kuivattivat suunnitelmat kasaan. 

Arkeen on palattu kotimaassa, Skotlannissa taas meneillään on majanmuutto, jonka vaikeusastetta lisää  edelleen kesken oleva opiskelijayksiöiden rakentaminen vanhaan taloon. 

P.S. Viskiin liittyy myös virkistävä elokuva kehutulta ohjaajalta Ken Loachilta: Enkelten siivu. Humoristinen mutta samalla kantaa ottava kuvaus nuorten syrjähtelystä normiyhteiskunnassa. Kuvattu Glasgowssa ja Glasgown murteella. Kannattaa katsoa vaikkei viskeistä välittäisikään.