Sukeltavat kampasimpukat

Vietin toisenlaista pääsiäistä suuntaamalla nuorison luo Skotlantiin. Läksin hyvillä mielin, kun ennen matkaa sain tehtyä geologisia kaivauksia keittiössäni. Inventaariossa nostin tuotteet, jotka vaativat pikaista käyttöä, paremmin esille ja jotain jouti tyystin poiskin. Laatikot ja hyllyt tuli samalla putsattua ja on ilo palata siistiin keittiöön. Lähtöaamuna sitten pirullinen päänsärky herätti jo kolmelta, tuntia ennen aiottua. Hyvä aloitus kaksi välilaskua sisältävälle lentomatkalle! Jotenkin kahvin, särkylääkkeen ja pienten torkahdusten voimin matka taittui ja särky oli lähes tiessään perille päästyä. Pääsiäispyhien painaessa päälle aikomus oli suoria heti SeaWoo:n: valtavaan aasialaisruokahalliin Glasgown lähiössä, jossa viime reissulla riitti ihmettelemistä. No, kaikkeen tottuu; eihän tuo nyt niin valtavalta enää vaikuttanutkaan, mutta tuoreiden merenelävien ja kalojen toivossa sinne lähdettiin. Ihan kelpo valikoimat oli tälläkin kertaa ja mukaan valikoitui kampasimpukoita ja kokonainen kala. Kuorittujen kampasimpukoiden keko näytti meistä pehmeän puoleiselta, joten ilman muuta päädyttiin tuoreisiin kuorellisiin. Vasta keittiöön päästyäni hoksasin, että ihan heti ei päästä herkuttelemaan; simpukoiden käsittely ja kalan fileointi ottaisivat tovin. Eikä olo ollut ihan terävin.

Skotlantia ympäröivät vedet ovat Euroopan rikkaimpia. Kampasimpukka on toiseksi arvokkain äyriäinen 16 000 tonnin vuosisaalillaan. Valtaosa saaliista kalastetaan kalastusaluksilla merenpohjaa ruoppaamalla, jonka pelätään tuhoavan merenpohjan kasvillisuutta ja eliöstöä pysyvästi. Vain 5 % saaliista kalastetaan sukeltajien voimin. Kampasimpukoiden kasvatusta ei ilmeisesti näillä vesillä harrasteta. Vaikka kalastusta valvotaan ja rajoitetaan Skotlannissa jopa tarkemmin kuin muualla EU:ssa, ja vaikka koljan, turskan ja valkoturskan kannat ovatkin nousseet, parantamisen varaa on varmasti.
Eettisesti tuotetun lähiruuan vankkumaton kannattaja, River Cottage Tv-sarjan ja kirjojen kirjoittaja, julkkiskokki Hugh Fearnley-Whittingstall on ollut kalojen asialla ennenkin. Vastikään helmikuussa uusissa Hugh's Fish Fight - jaksoissa sukellettiin myös kampasimpukoiden perään. ( Hugh's Fish Fight- kotisivut).

Tämän ja paljon muuta kalastuksesta saarivaltiossa opin vasta tuon illan jälkeen.
Haaveita pitää ihmisellä olla, ja merenelävien kokkaus Skotlannissa oli se tämän kertainen. Tekemällä ja kokeilemalla oppii ja löytää uusia makuja. Kalatiskin pojat eivät tienneet saaliiden alkuperästä tuon taivaallista, kalan lihan laadusta vielä vähemmän. Kassakuitissa kiinalaisten merkkien yläpuolella tikkukirjaimin painettu
fresh diving scallop with shell kuitenkin rauhoitti omaa tuntoa; eihän se voi tarkoittaa sukeltavia kampasimpukoita...

Kotiuduttuamme melko kevyin kassein edelliseen SeaWoo-reissuun verraten alkoi matkan rasitus jo vaivata. Kun kokin päässä löi välillä tyhjää,  opiskelija-asumisen niukat keittiövarusteet joutuivat koetukselle; sitä ainoaa terävää kokkiveistä puhumattakaan fileointiveitsestä en halunnut tylsyttää simpukoiden avaamiseen. Ja totta puhuen vain hämärästi muistin, miten kampasimpukat käsitellään, joskus lukenut tai nähnyt jossain. Olihan ne kaikki varmasti eläviä? Kun eivät kovin pitkään pysy hengissä? Toiset olivat tiukasti kiinni, toisten "hetulat" liikkuivat niitä koskettaessa ja toiset möllöttivät kuoret hiukan raollaan. Päätettiin, että eläviä ovat, ei niitä tuolla hinnalla jätetä syömättäkään ( 1.6 kg = 9 kpl = reilu 11 puntaa). Nuorison etsiessä tietoa sain joltisenkin eläväiset kuoristaan ja siistittyä. Yksi hiukan silvottu ja kahdeksan mallikelpoista. Vauhti ei olisi missään nimessä riittänyt Master Chef-keittiössä.

Kevyen huuhtelun - liottaminen turvottaa ja vetistää kampasimpukoita, jolla saatetaan muuten lisätä siivottuna myytävien simpukoiden painoa ja samalla voittoa - jälkeen yksinkertainen alkupala:

Kevyesti marinoituja paistettuja kampasimpukoita

muutama kampasimpukka/syöjä
hyvää öljyä
hiukan hienonnettua valkosipulia
lehtipersiljaa
raastettua sitruunan kuorta
suolaa, pippuria, cayennepippuria

kastikkeeseen; marinadi, valkoviiniä, voita, sitruunan mehua, lehtipersiljaa

Pakastetut kampasimpukat kannattaa sulattaa hitaasti jääkaapissa liinan päällä.
Mausteita kannattaa käyttää maltillisesti, ettei simpukoiden hieno maku peity, pieni määrä edellä olevia aineksia pyöritellään simpukoiden joukkoon, tilkkanen öljyä ja annetaan hetki maustua. Jos mukana on mäti, kuten näissä, samaan pataan vaan. Paistetaan tilkassa öljyä ja vähän enemmän voita - seoksessa molemmin puolin pari minuuttia. Nostetaan lämpimälle vadille ja pannulle loraus öljyä, marinadin loppu, hiukan voita ja sitruunaa, suolan tarkistus ja hitunen tuoretta persiljaa.
Nautitaan hyvässä seurassa vaalean leivän ja hyvän valkoviinin kanssa. Oli herkullista! Tuoreita olivat, suutuntuma hyvin miellyttävä, ei minkäänlaista sitkeyttä tai epämiellyttävää, huimasti parempia kuin pakastetut. Lentokentältä nappaamani 10 punnan viini sopi kyytipojaksi erinomaisesti.

Kalasta,  Edinburghista ja Stirlingistä makupaloja hiukan tuonnenpana.