Springerle=anispikkuleipä

Piparikurssin myötä tutkiskelin pikkuleipien koristelun historiaa ja innostuin myös perinnepikkuleivistä. Kakkujen ja leipien koristelun historia juontaa juurensa kauas faaraoiden Egyptiin. Nämä pikkuleivät ovat lähempää, Keski-Eurooppalaisia, eikä tällaisten kuviopikkuleipien teko koskaan rantautunut Suomeen, harmi. Seikkaperäisiä ohjeita ja tietoutta näistä löytyy Petruksen piparkakut blogista, suosittelen tutustumaan!



Kuviomuoteilla onnistuessaan saa äärettömän kauniita pikkuleipiä. En raaskinut tilata aitoja käsinkaiverrettuja puumuotteja, vaan päätin ensialkuun kokeilla jonkinlaisesta muovisekoitteesta tehtyjä jäljennöksiä, joita tilasin täältä. Springerle on perinteisesti aniksen makuinen pikkuleipä, jonka kuuluu olla sisältä pehmeä ja päältä rapea. Ihan alkuperäisissä ohjeissa ei käytetä nostatusaineita, mutta ajattelin kokeilla helpompaa ohjetta alkuun, joka on suoraan House on the Hill:n sivuilta (amerikkalainen pikkuleipämuottien verkkokauppa ja blogi).Ilman kosteudella ja lämpötilalla on tiettävästi vaikutusta, mikäli haluaa onnistua läheskään mallikkaasti; pikkuleivän pitäisi olla päältä tasainen ja kohota vain pohjasta. Tämän vuoksi pikkuleipiä kuivatetaan jopa vuorokausi pellillä huoneen lämmössä; se takaa myös pintakuvion säilymisen paistamisen aikana. Jos pikkuleipien maku ja rakenne miellyttää, mikäpä estää tekemästä näitä ilman muottejakin.

Hirvensarvensuolaa olen halunnut kokeilla aiemminkin, kun siihen usein vanhoissa keittokirjoissa viitataan; sitä saa tilattua täältä (apteekkituotteet.fi). Se on ammoniumbikarbonaattia ja raakaa taikinaa ei pidä maistella (pitkin olla tarkkana, kun on tapana), siitä saa vatsan kipeäksi. Paiston aikana ammoniakki haihtuu pois. Anisaromia ei ollut, vaan kokonaisia aniksia jauhoin 1/2 tl, mutta sitä saisi olla enemmän, maku oli mieto, toisin paikoin ei juuri maistunut. Sitruunankuoriraasteen korvasin taas muutamalla tipalla sitruuna-aromia.

½ tl hirvensarvensuolaa

2 rkl maitoa
6 kananmunaa
15 dl tomusokeria
100 g pehmeää voita
½ tl suolaa
½ tl anisaromia
750 g vehnäjauhoja
raastettua appelsiinin tai sitruunan kuorta

Liota hirvensarvensuola maitoon ja jätä odottamaan. Vaahdota kananmunat (10-20) minuuttia topakaksi vaahdoksi. Lisää vähitellen tomusokeri ja sitten pehmeä voi.  Lisää hirvensarvensuola-maitoseos, sitruunan/appelsiininkuoriraaste tms. Lisää vähitellen jauhoja samalla vatkaten ja lopuksi käsin sekoittaen. Mikäli käytössä on talouskone, sekoittamisen voi hoitaa sillä loppuun saakka. Taikinaa voi työstää vielä leivinpöydällä, kunnes se ei tartu käsiin. Laita taikina vähäksi aikaa kylmään lepäämään.

Kauli vähän jauhotetulla pöydällä paksuhkoksi levyksi (reilu puoli senttiä) ja paina kevyesti jauhotetulla kuviomuotilla tasaisesti niin, että taikina hiukan leviää. Nosta muotti pois ja leikkaa taikinapyörällä pikkuleiviksi. Jätä noin vuorokaudeksi leivinpellille kuivamaan, niin että pinta on kuiva ja pohjassa on vielä kostea läikkä.  Paista 140-150 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia pikkuleivän koosta riippuen. Pikkuleivät paistetaan vaaleiksi, pientä rusketusta saa näkyä vain pohjassa.

Kuivamassa olevia pikkuleipiä.



Kuviin tuli valikoitua parhaimmat yksilöt, vaikkakin useimmat pikkuleivät kohosivat tyynymäisiksi. Moni kyllä kehui palleroisia keksejäni, mutta sveitsiläiset ja saksalaiset leipurit varmaan tuhahtelisivat. Parin päivän säilytys tiiviissä rasiassa korostaa kuoren rapeutta ja sisus hiukan tekeytyy; minusta ne muuttuivat paremmiksi. Sinänsä aika kiva tuttavuus, tykkäsin mausta ja kahvipöydässä kaunis katsella! Näillä muoteilla voisi hyvin kuvioida sokerimassaa ja marsipaania. Sen verran näistä innostuin, että aion jatkaa kokeiluja, piparikurssille kokeilin myös erilaisia hunajalla makeutettuja pikkuleipäreseptejä, jotka sopivat hyvin piparikoristeluun.