Uusimman Nuori Lääkäri-lehden teknologia-teemaan sopien juttu keittiöteknologiasta ja ruokatrendeistä.
Teesavustetun ankanrinnan ohje löytyy kokonaisuudessaan täältä, kastikevinkki täältä. Varsinainen teksti helpommin luettavissa alempana. Medikokille tällä kertaa koko aukeama!
60-luvulta tähän päivään on moni asia muuttunut myös
ruokahuollossa. Kaupungistumisen myötä ruokakulttuuri uudistui; puuhellat ja
leivinuunit vaihtuivat sähkö- tai kaasuhelloihin ja ruokakomerot jääkaappeihin.
Läskisoosin tilalle hiipi pikkuhiljaa jauhelihakastike ja uunimakkara.
Terveysvalistus toi porkkana- ja juuresraasteet ja samalla voita ja sokeria
alettiin karttaa. Pakastimet yleistyivät 70-luvulla. Ruoka ja juoma tulivat
kuitenkin muotiin vasta 80-luvun lopulla jolloin alkoi myös pizzan voittokulku suomalaisten
perinneherkuksi. Patakakkosen manttelinperijöitä löytyi muutama seuraavalla
vuosikymmenellä ja sitä myöten tv-kokeista leivottiin julkkiksia. Tänä päivänä
ruudusta pukkaa jos jonkinlaista ruokaohjelmaa niin yltäkylläiseen tahtiin että
osan päivän kaloritarpeesta voisi jo kuvitella tyydyttävänsä pelkästään
televisiota katselemalla.
Muotivirtaukset, ruokavaliot ja lisääntynyt vapaa-aika ja
varallisuus vaikuttavat kotien ruokakulttuuriin ja teknologiaan. Halutaan
elämyksiä, nautintoja ja yllätyksiä myös omassa keittiössä. Osa
ravintolakeittiöiden vimpaimista ja valmistustavoista päätyy jossain muodossa
innokkaimpien kotikokkien käsiin. Parila ja rasvakeitin integroituna
keittotasoon saattavat olla jo vanhanaikaisia kuten höyryuunikin. Kuuminta hottia
on nyt sous videe eli matalalämpövesihaude. Gourmetsifonista pursotetaan
unelmankevyt vaahto ja
huippukokkien jalanjäljissä laboratorio pystytetään kotikeittiöön. Hifistelijät
kokeilevat hiilihappojäätä jäätelön tekoon ja lisäävät savuaromia ruokaan jos
toiseen savustuspistoolilla.
Maailman metropolien gourmetmestoissa kaikki on mahdollista.
San Diegolaisen sushiravintolan kala-annoksissa on syötävälle riisipaperille
printattu QR-koodi, josta asiakas voi lukea tuoteselosteen älypuhelimellaan.
Tokiolaisessa ravintolassa esiteltiin viime vuonna maaperämenu, joka oikeasti
hyödyntää multaa ja likaa. Listalta löytyy mm. likaa ja perunakeittoa,
multarisottoa ja meriahventa sekä kurajäätelöä. Maaperässä on kuulemma
runsaasti umamia.
Tulevaisuudessa voi olla mahdollista saada kuka tahansa
huippukokki kotiin opettamaan niksejään kädestä pitäen, hologrammina.
Kehitteillä on myös älyveitsi, joka tunnistaa ruuasta hälyttävät bakteerit,
myrkyt ja ravintoaineet. Drinksuunsa voi sujauttaa älyjääkuution, joka huomauttaa
juontinopeudesta ja jos homma meinaa karata käsistä, kilauttaa kaverille.
Japanilaiset tutkijat ovat keksineet jonkinlaisen kypärän, jolla ruoka-annos
näyttää puolitoista kertaa suuremmalta. Testeissä ruuankulutus väheni 10%.
Taiwanilaiset tiedemiehet ovat kehittäneet hampaaseen asennettavan sensorin,
joka rekisteröi syömisen, juomisen, tupakoinnin ja yskimisen lähettäen tiedot
hoitavalle lääkärille.
Roskaruokakaan ei ole enää epäterveellistä; suklaa on pian
ehtaa superfoodia, välipalaksi napostellaan kalkkunan ja biisonin lihasta
tehtyjä patukoita ja imeskellään lehtikaalitikkareita.
Seuraava tekniikka ei tarvitse hienoja elektronisia
vempeleitä. Savustukseen kotikeittiössä tarvitaan vain wokkipannu, kansi ja
alumiinifolio.
Teesavustettua
ankanrintaa
1 ankanrinta
sekoita savustusta varten:
noin 1 dl teetä
noin 1 dl jasmiiniriisiä
noin 1 dl ruskeaa sokeria
1 rkl sechuan pippuria (kiinalaista villipippuria)
muutama tähtianis
Laita wokkipannun pohjalle pala foliota ja lisää sen päälle
savustusseos. Kuumenna, kunnes alkaa savuta, laita päälle toinen pala foliota
ja sen päälle ankanrinta nahkapuoli alaspäin. Peitä kannella, käännä liesi
keskilämmölle ja anna savustua 10 minuuttia. Siirrä liha pannulle, kuumenna ja
paista pinnat kiinni. Anna vetäytyä foliossa. Leikkaa viipaleiksi ja tarjoile vaikkapa appelsiinikastikkeen kera.
Linkki kastikeohjeeseen: http://heleenshobbies.blogspot.fi/2011/11/ankkaa-appelsiini-cointreau-kastikkeen.html.
On myös melkoisen mielenkiintoista tarkkailla omien ruokamieltymysten muuttumista vuosikymmenten aikana. Osa tietysti johtuu omasta ikääntymisestä, mutta myös ympäristössä tapahtuvista muutoksista. Muistan, kuin lapsena salaa velipojan kanssa käytiin maistamassa äidin maustehyllystä paprikaa. Se oli tulisinta, jota hyllystä löytyi eikä sitä koskaan tulisuutensa takia mihinkään käytetty! Se oli kova jätkä, kuka uskalsi maistaa. Samoin moni nuoruusvuosien herkku on totaalisesti menettänyt hohtonsa näihin päiviin tultaessa. Samoin 70-luvun suomenkielinen ranskalainen keittokirja poikkeaa melkoisesti nykyisistä vastineistaan. Eteenpäin mennään, tärkeää on vain liike.
VastaaPoistaNiin ja sesonkien katoaminen ja herkkujen arkipäiväistyminen latistavat monen nautinnon. Pistaasipähkinät, tuore parsa, katkaravut...
Poista