Savusiikaa ja villiyrttien huumaa!

Nopeasti edennyt kevät kesä on saanut luonnon kukoistamaan kuin pikakelauksena; jo muutamassa yössä tapahtuneet muutokset ovat niin huimia, ettei meinaa perässä pysyä. Suurin harmitus onkin, kun kevään versot kasvoivat ohi niin nopeasti ja sireenikin jo kukkii, pitäisi ehtiä kaikkia ihania herkkuja keräämään ja hyödyntämään. Kuusenkerkkiä onneksi vielä on ja moni rikkaruoho on käyttökelpoinen pitkin kesää. Peltokanankaali on loistava rucolan korvike ja vesiheinän voi kitkeä kasvimaalta suoraan salaattiin. Ja haistakaapa Douglas-kuusen havuja: mielettömän aromikas, kaffirlimeä, sitruunaa!
Luonnon yrttien hyödyntäminen on lähes ilmaista huvia, suoraan vain satoa keräämään ilman työläitä kylvöjä, istutuksia ja kastelua. Suosittelen tutustumaan Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjaan, siinä jokaiselle yrtille on myös käyttösuositukset ja resepti.

Viime syksyinen sähkösavustimen hankinta on ainakin toistaiseksi nostanut savustuksen grillausta suositummaksi ulkoilmaruuanlaitoksi meidän parvekkeella. Sujuu sateellakin; ovenraosta vain lataa savustimeen purut ja pari sokeripalaa, tuikkaa töpselin pistorasiaan ja pienen esilämmityksen jälkeen savustettavan ruoka-aineen savustimeen, joka hoitaa homman itsenäisesti. Sillä aikaa voi puuhailla keittiössä, kun taas grillaus yleensä vaatii jatkuvaa läsnäoloa.

Muutama lähijärven pikkusiika sai pintaansa hyvän suolan ja ne täytettiin toiset kuusenkerkällä ja toiset lipstikalla. Sähkösavustimessa näiden savustus otti osapuilleen puolisen tuntia. Kaveriksi kypsensin pannulla öljyssä parsaa. Appelsiininmakuinen voikastike sopii loistavasti niin kalalle kuin parsallekin.

Voimakas lipstikka antoi hienosti arominsa kalalle, kun taas kuusenkerkkä jäi varsin miedoksi, kuitenkin aistittavaksi. Käenkaali eli ketunleipä on pirteän makuinen ja kaunis lisä ruokaan. Ja jos ei metsään asti ehdi, parvekekukista luonnollisesti lannoitetut pikkuorvokin kukat ovat kauniita katsella myös lautasella.