Vasikkasaaren tuulimylly

Täällä pipartelut jatkuvat. Joulunviettoahan voitaisiin venyttää aivan hyvin pidemmälle, että tällainen mattimyöhäinenkin ehtisi mukaan! Joulunalus on usein töissäkin kiireinen, niin että suuri osa kaikesta kivasta jouluun liittyvästä tahtoo jäädä puolitiehen; joulukortit, itse tehdyt joululahjat ja vielä piparit ja piparitalot. Enpä anna sen nyt häiritä, vaan joululoman pimeydestä latautui akut sen verran, että nyt näitä riittää .



Kotikaupunkini satamarannan pikkuisessa saaressa on tällainen tuulimylly.



Kaavat piirsin nettikuvien perusteella, jonkun palkin jätin pois, eihän mylly toiminnassa ole. Myllyn korkeus katonharjaan on jotakuinkin 20 cm.



Ilmavien porrasaskelmien paikoilleen kuivamisen ajaksi väliin on jätetty piparipalkit.

Osat on liimattu pikeerillä, oikeasti liimapikeeri on tuon rusehtavan alla, mutta sen väriä on tässä koetettu naamioida paremmin kokonaisuuteen sopivaksi. Kaikki osat on muutoin liimattu pikeerillä, mutta tuulimyllyn siivet ja pohja on kiinnitetty jalustaansa kondiittorin sokerilla, lisävarmistuksena vielä pikeeri. Nurkka- ja räystäslaudat ovat sokerimassaa. Seinälaudoitukset pikeeriä; ruskeaa ja punertavan ruskeaa.



Valmiit portaat. Olisipa jännää nousta portaat ja käydä kurkkaamassa ovesta sisään...



Katto on päällystetty karkkinauhasta leikatuilla suikaleilla. Päälle on ripoteltu tomusokeria ja kookoshiutaleita.



Tuuli pääsee puhaltamaan esteettä pikku saareen ja puu on kallistunut vinoon. Pitäisiköhän tuonne soutaa ensi kesänä?

Täytyy vielä kehua tämäniltaista kastikekurssia täällä! Kannatti herätä; opin taas monta uutta hyvää ja helppoa niksiä ja jääkaapissa odottelee aimo annos superhelppoa (ja superhyvää) majoneesia, vinegrettiä ja punaviinikastiketta!

Ja kiitos kivalle kurssiporukalle ja molemmille Mikoille! Ainut miinus siitä, että samalla porukalla olisi pitänyt jatkaa ravintolaan nauttimaan makoisa illallinen :).