Murokeksit

Murokeksi, alkuperäiseltä nimeltään shortbread, on klassinen skottilainen jälkiruoka, joka koostuu voista, sokerista ja jauhoista. Alkujaan käytettiin kaurajauhoja, mutta nykyisin ne yleensä korvataan vehnäjauhoilla ja moderneissa versioissa mukaan lisätään riisijauhoja tai maissitärkkelystä ja joskus makuaineita. Kohotusaineita shortbread ei sisällä. Shortbread-nimi viittaa keksin mureaan koostumukseen, joka tulee short-sanan vanhasta merkityksestä.

Tämän ohjeen löysin Sweetopian sivuilta. Maissitärkkelys antaa keksille suussasulavan koostumuksen.

450 g voita

2.5 dl tomusokeria
2.5 dl maissitärkkelystä (Maizena)
7.5 dl vehnäjauhoja

Vatkaa huoneenlämpöinen voi kuohkeaksi joko sähkövatkaimella tai  talouskoneella. Siivilöi loput aineet toiseen kulhoon. Lisää ne vähitellen voin joukkoon samalla sekoittaen. Jos käytät talouskonetta, tässä kohden kannattaa vispilä vaihtaa sekoitusmelaan. Sekoita vain sen verran,  että ainekset ovat täysin sekoittuneet.

Kaada taikina leivinpaperille, peitä toisella leivinpaperilla ja kauli paksuksi levyksi ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi.

Ota taikina lämpenemään 10 minuuttia ennen leipomista. Kauli leivinpaperien välissä noin puolen cm paksuiseksi levyksi ja ota jauhotetulla muotilla haluamiasi kuvioita. Uudelleen kaulimisen välissä taikinaa kannattaa pitää hetki jääkaapissa.

Paista 170-175 asteessa keksien koosta riippuen 8-10  minuuttia, keksit saavat jäädä vaaleiksi. 

Nimensä mukaisesti keksi on murea ja sulaa suussa. Kuviokeksejä pelliltä nostellessa saa olla varovainen, sillä keksit rikkoutuvat helposti. Jäähtyneenä tätä onglmaa ei juuri ole. Murokeksit ovat varsin rasvaisia, mutta sopivat hyvin myös koristeltaviksi. 

Pikkuisen menneestä vuodesta

Siitä on jo vuosi, kun tämä blogi polkaistiin käyntiin samaisella otsikolla. Leivonta- ja ruokaohjeiden parissa aika on hurahtanut niin nopeasti, että muille harrastuksille ei blogissa ole juuri jäänyt aikaa, vaikka niitä kulisseissa on jonkin verran tehtykin. Kun niistä on väliin kyseltykin, koetan jotain tänne jossain vaiheessa kuvata.

On ollut iloinen yllätys, että vuoden aikana täällä on vieraillut jo yli 20 000 lukijaa! Kiitos kaikille ja kiitos kaikista ihanista kommenteista!

Blogin myötä olen saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin ja löytänyt monta ihanaa blogia. Yhden mainitakseni olen onnekseni päässyt seuraamaan Nooran välivuotta Perugiassa italiaa opiskellen (ollapa siellä!). Sivulaatikoiden järjestely on pahasti kesken, seuraamani ruokablogit puuttuvat sieltä, pahoitteluni.

Monta uutta asiaa on tullut opittua niin ruokaan, leivontaan kuin tietokoneeseenkin liittyen. Valokuvauksesta on tullut päivittäistä ja toivonkin siinä kehittyväni. Kuvausolosuhteet ovat usein varsin haastavat; illan pimeys ja vain lautasen mentävä kolo ruokapöydällä.

Muutakin on tullut kuvattua ruokien ja leivonnaisten lisäksi. Tässä niistä joitakin, ei välttämättä aikajärjestyksessä.



Auringonlasku hautausmaalla.



Ovet ovat kiinnostava kuvauskohde.



Keskikesän pilviä.



Sinikellojen aikaan.



Juhannusyö.



Souturetki ennen sadetta.



Määrätietoisen näköinen kaveri.



Helteinen heinäkuun ilta Rantasalmella.



Vielä helteisempi ranta. Nettuno, Lazio, Italia.



Ilta saapuu.



Ukonilma Nettunossa. Kuvasin käsivaralla, muutoin kamera olisi kastunut.



Onneksi sain muutaman salaman kiinni, vaikka syömään oli jo kiire.



Seuraavana päivänä ei sitten uitukaan.



Nettunoon on haudattu lähes 8000 toisessa maailmansodassa kaatunutta amerikkalaista sotilasta.



Rooman suihkulähteellä.



Suurkaupungin helteessä.



Piti tänne yksi ruokakuva saada.



Tykypäivä Rautalammilla. Kuva otettu kännykkäkameralla.



Aamunsarastus työpaikan ikkunasta, kuvattu tämäkin kännykällä.



Paras joulukorttini.



Paras joululahjani; tyttären itse tekemä taulu n. 15 x 80 cm.

Kokkailut jatkuvat tässä keittiössä. Joitakin kevään aikana tapahtuvia juttuja odotan innolla, niistä sitten aikanaan.

Lisää kuviani löytyy täältä.

Jokaisesta päivästä löytyy pieniä ilonaiheita.

Naulapiirakka

Ei, ei piirakkaan päädy nauloja eikä viiloja, mutta naurislanttu tai lanttunauris oli mukavampi lyhentää. Niinpä vaan taas ruokahaasteen kimpussa; tammikuun haasteen emäntänä on Kotona tehtyä-blogin Heli.  Aiheena tällä kertaa kahden vuoden vihannes; nauris tai lanttu ja tuoreyrtti tai kaikki nämä. Tykkään molemmista juureksista, kovin usein niitä ei tule kuitenkaan laitettua, ovat kohtuu vahvan makuisia. Yrteiksi päätyi myös kaksikko; suosikkini rosmariini ja paikalla ollut korianteri, jonka makuun alan päästä toden teolla; väliin se maistuu saippualle mutta toisin paikoin on ihan huippu.



½ kg lanttua
½ kg naurista
2 porkkanaa
1 sipuli
1+1 rkl+ 1 tl suolaa
1 rkl tuoretta rosmariinia pilkottuna
1 rkl tuoretta korianteria pilkottuna
voita
2.5 dl kermaa
hitunen valkosipulia
suolaa, cayennepippuria, muskottipähkinää

2 rkl vaniljasiirappia, vaihtoeht. 1 tl vaniljasokeria

1 kg voitaikinaa (tässä: leipomo Hötin tuore taikina)
1 kananmuna voiteluun

Suikaloi lanttu mahdollisimman ohuiksi muutaman cm mittaisiksi suikaleiksi. Laita kulhoon ja sekoita joukkoon 1 rkl suolaa. Tee samoin nauriille. Suikaloi porkkana ja sipuli kolmanteen astiaan ja ripottele 1 tl suolaa. Anna näiden vetäytyä 2-3 tuntia tai pidempään välillä sekoittaen. Kun kasvikset ovat pehmenneet, ota niitä kourallinen kerrallaan ja purista kuivaksi. Samalla lähtee liika suolaisuus.

Kuumenna pannu ja lisää kasvikset ja pyörittele niitä hetki. Lisää hitunen voita ja kerma, kiehauta, anna hautua kymmenisen minuuttia. Lisää mausteet ja jäähdytä.

Jaa taikina kahtia, ensimmäinen pala saa olla hitusen suurempi. Kauli vajaan puolen cm paksuiseksi uunipellin kokoiseksi levyksi. Levitä sille kasvisseos, mutta jätä muutama cm reunoilta täyttämättä. Voitele reunat vedellä. Kauli toinen levy ja nosta täytteen päälle, tiivistä reunat ja leikkaa siistiksi. Pistele haarukalla pintaan reikiä ja koristele halutessasi jämätaikinasta kaulituilla koristeilla. Voitele kananmunalla ja paista 185 asteessa 25-35 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

Sekoitus sopii myös raakaraasteeksi, tai kermassa haudutettuna maukkaaksi lisukkeeksi vaikkapa riistaruoalle. Lantun ja nauriin vahva maku pyöristyy mukavasti suolalla pehmentäessä, mutta kaipaa vielä reilusti makeutta. Vaniljaa voisi laittaa enemmänkin.

Fantasiapiparikurssi

Pikkuleipien koristelu jatkuu myös joulun jälkeen. Se on niin kivaa puuhaa, että onneksi aihetta juhlaan on pitkin vuotta; Ystävänpäivä, syntymäpäivät, lastenkutsut, ristiäiset, pääsiäinen, äitienpäivä, häät, lakkiaiset ...



Muutaman perusniksin ja muutaman  onnistuneen piparin jälkeen homma vie mennessään!

Food Academyn tulevalla kurssilla tutustutaan pikkuleipien koristelun historiaan, erilaisiin koristelutapoihin ja opetellaan pikeerin valmistusta ja koristelutekniikoita.

Lisätietoa ja ilmoittautuminen tästä linkistä. Tervetuloa!

Mangapipari ja vähän muutakin

Eräs nuori mies täyttää nyt vuosia, mutta päivämäärä tuli minulle hiukan yllätyksenä. Ehdottomasti halusin jotenkin muistaa, vaikkakaan kyseisen herrasmiehen lempiharrastuksen, tietokoneen polkuihin en ole päässyt tutustumaan, josta olisi jotain ideaa aiheeseen tai koristeluun voinut saada. Nämä piparit menivät säveltämällä; manga ei taida kuulua hänen lajeihinsa, mutta kun piparin poika niin kovasti sankaria muistuttaa, siksi sellaisen maalasin.



Sydänpipari on kuorrutettu harmaalla pikeerillä, maalaus pastaväreillä (elintarvikevärejä), ohentimena Koskenkorva.



Ammatinvalinta on edessä.



Kukkamuotti on Iloleipurin neljän muotin pääsiäisaiheisesta setistä, poimittu Citymarketin alennuslaarista. Valkoisella pastavärillä ja 1 mm siveltimellä pikiriikkisiä kukkien nimiä.



Poikapipari.



Tyttöpipari.







Paljon Onnea Markus!

Vasikkasaaren tuulimylly

Täällä pipartelut jatkuvat. Joulunviettoahan voitaisiin venyttää aivan hyvin pidemmälle, että tällainen mattimyöhäinenkin ehtisi mukaan! Joulunalus on usein töissäkin kiireinen, niin että suuri osa kaikesta kivasta jouluun liittyvästä tahtoo jäädä puolitiehen; joulukortit, itse tehdyt joululahjat ja vielä piparit ja piparitalot. Enpä anna sen nyt häiritä, vaan joululoman pimeydestä latautui akut sen verran, että nyt näitä riittää .



Kotikaupunkini satamarannan pikkuisessa saaressa on tällainen tuulimylly.



Kaavat piirsin nettikuvien perusteella, jonkun palkin jätin pois, eihän mylly toiminnassa ole. Myllyn korkeus katonharjaan on jotakuinkin 20 cm.



Ilmavien porrasaskelmien paikoilleen kuivamisen ajaksi väliin on jätetty piparipalkit.

Osat on liimattu pikeerillä, oikeasti liimapikeeri on tuon rusehtavan alla, mutta sen väriä on tässä koetettu naamioida paremmin kokonaisuuteen sopivaksi. Kaikki osat on muutoin liimattu pikeerillä, mutta tuulimyllyn siivet ja pohja on kiinnitetty jalustaansa kondiittorin sokerilla, lisävarmistuksena vielä pikeeri. Nurkka- ja räystäslaudat ovat sokerimassaa. Seinälaudoitukset pikeeriä; ruskeaa ja punertavan ruskeaa.



Valmiit portaat. Olisipa jännää nousta portaat ja käydä kurkkaamassa ovesta sisään...



Katto on päällystetty karkkinauhasta leikatuilla suikaleilla. Päälle on ripoteltu tomusokeria ja kookoshiutaleita.



Tuuli pääsee puhaltamaan esteettä pikku saareen ja puu on kallistunut vinoon. Pitäisiköhän tuonne soutaa ensi kesänä?

Täytyy vielä kehua tämäniltaista kastikekurssia täällä! Kannatti herätä; opin taas monta uutta hyvää ja helppoa niksiä ja jääkaapissa odottelee aimo annos superhelppoa (ja superhyvää) majoneesia, vinegrettiä ja punaviinikastiketta!

Ja kiitos kivalle kurssiporukalle ja molemmille Mikoille! Ainut miinus siitä, että samalla porukalla olisi pitänyt jatkaa ravintolaan nauttimaan makoisa illallinen :).

Piparimaalaukset

Joulun on auttamattomasti ohi, mutta tässä keittiössä pipariralli on vasta päässyt vauhtiin; parempi myöhään kuin ei milloinkaan :).

Maalausta voi harjoitella sileäksi kuorrutettuihin, ehkä jo vanhentuneisiin ja laikuttuneisiin pipareihin.



Aiheet löytyvät läheltä; lautasista, kupeista, serveteistä... Maalaus on tehty pastaväreillä, laimennukseen käy kirkas alkoholi; se kuivaa nopeasti ja kuorrutus kestää enemmän työstämistä sulamatta. Pinnalla on glitteriä ja helmiäistomuväriä, jotka kuvassa eivät ole oikein edukseen.



Kukkia vapaalla kädellä, mitähän nuo mahtavat olla...



Kimonoasuinen nainen kiinalaisen kannun kyljestä. Kirjoitusmerkit ovat puutaheinää :). Pienempiä ja laadukkaampia pensseleitä tarvittaisiin pienten yksityiskohtien tekoon.



Muutamalla sipaisulla valkoista väriä saa maalauspintaa tumman kuorrutteen päälle.



Fantasiakukkia.



Lisää ruusuja.

Kohtalaisen ympäristöystävällistä taidetta: värejä kuluu vähän, maalaukset eivät säily ikuisesti eivätkä ole ongelmajätettä! Suosittelen!