Yrtit jatkoajalla

On niin kiva laittaa ruokiin aina tuoreita yrttejä; tuoksu, maku ja ulkonäkö on vaan niin paljon enemmän kuin kuivatavarassa. Parhaimmillaan herkullisissa ohjeissa listataan kolmeakin erilaista yrttiä! Tuoreyrttiruukut eivät ole halpoja ja säilyvät varsin vähän aikaa. Pienellä kastelulla ruukku hyvinkin kukoistaa hiukan pidempään, ja jääkaappia sietävät versot vielä pidempään. Ainakaan minä laiska ikkunapuutarhuri en ole saanut multaan tökkäämällä kaupan basilikaa versomaan. Koko puska ei myöskään tahdo mennä kerralla-liika on liikaa. Kuivattaminen olisi yksi vaihtoehto, miksei pakastaminenkin.

Yksi hauska konsti on upottaa komistus öljykylpyyn, viimeistään siinä vaiheessa, kun hehkein kukoistus alkaa hiipua. Öljyksi käy huokeampi oliiviöljy tai vaikkapa rypsiöljy, lisää öljyä sen verran, että yrtit peittyvät. Säilyy jääkaapissa pari kolme viikkoa yrtistä riippuen. Tuoksu on juuri sitä tuoretta yrttiä, maku on pehmeä ja maustaa kivasti ruoan kuin ruoan, näppärä salaatinkastikkeissa!

Tässä purkissa on punaista basilikaa ja rypsiöljyä. Kokeeksi lisäsin roseepippuria ja suolaa, liekö jälkimmäisellä vaikutusta säilyvyyteen, saapa nähdä.

Parasta jälkeen-omenapannari

 

Työpaikan kahvihuoneeseen (minnekäs muualle) päätyi tämä hävikinpelastuspannari ja sai kehuja oikein kuorossa; reseptiä oltiin heti vailla ja alkuperää epäiltiin Ahvenanmaan suuntaan. Herkusta oli rippeet jäljellä iltapäiväistunnon aikaan! Kahviseura ei vähästä hätkähdä, eikä kellekään ole ilmaantunut vatsavaivoja, mutta seuraava paljastus ei ehkä sovi herkkävatsaisille: edellisen postauksen kuvan takarivin kaverit lähentelivät jo vuosikertaa; avaamaton, jääkaapin salalokeroon piiloutunut selviytyjäkuohukerma oli parhaat päivänsä menettänyt jo helmikuussa (tänä vuonna ajanlaskumme aikaa)!

Tokipahan järki tulee tässäkin leikissä säilyttää, mutta avaamattomat laadukkaan kotimaisen maitotuotantomme helmet näyttävät olevan rautaista tavaraa. Kotikokki kantaa täyden vastuun tekemisistään ja maistoi taikinaa ainesosineen useampaan kertaan ilmeenkään värähtämättä muista reaktioista puhumattakaan.

Aistinvarainen testaus on syytä jättää puhtaasti kotikeittiöön. Avaamattomat maitotuotteet sopivat hyvin hapantuneinakin leivontaan; tärkeää on kypsentää tuote kokonaan. Jos haju tai ulkonäkö on epämiellyttävä, ei kun roskiin vaan. Keltuaiset säilyvät jääkaapissa korkeintaan pari kolme päivää, valkuaiset huomattavasti pidempään.

Hävikkituotteiden jatkojalostuksessa on syytä myös miettiä, onko syntyneen lopputuotteen käyttöaste riittävän suuri, ettei energiaa hukkaamalla tuoteta vain hieman jalostuneempi jäte. Kannattaako vanhentunut kevytmaitopurkki muuttaa pannukakuksi, johon tarvitaan muutama desi jauhoja, pari munaa ja muuta tavaraa; syödään pala tai kaksi ja loput heitetään roskiin?

Innokkaana leipurina tykkään pöllyttää jauhoja yli oman tarpeen. Pienen perheen leivän  ja paakkelssien kulutus on melko minimaalista. Niinpä evästä tulee kannettua ympäriinsä enemmän kuin laki sallii; työkavereita on helppo lihottaa; osansa ovat saaneet ystävät, tutut, naapurit, kampaaja ja lähikukkakauppiaskin. Eihän aina tarvitse viedä korkkaamatonta kakkua tai piirakkaa; oman perheen kulutuksen mukaisen siivun jälkeen loput voi jaella suorastaan ympäriinsä. Kokeilkaa; puolituttu kauppias tai palveluntarjoaja on ikionnellinen rakkaudella leivotusta kuppikakusta tai palasesta piirakkaa!

Uunipellilliseen pannukakkua tarvitset 1-1.2 litraa nesteitä sen mukaan, mitä kaapista löytyy, joko tuoretta tai päiväyksen ylittänyttä tavaraa. Raejuusto antaa pieniä sattumia, joka varmaankin  koemaistajien suussa tuntui mannaryyniltä. Rahkakin käy, tai maito ja kokeeksi lisäsin leivinjauhetta, jonka voi hyvin pudottaa pois tai happamien ainesten kanssa korvata myös soodalla. Keltuaisia jäi macaronsien jäljiltä 6 kpl, hyvinkin vähempi määrä riittää, kokonaisia kananmunia laittaisin ehkäpä 2-3.

2 dl kermaa

2 dl raejuustoa
1 purkki smetanaa
1 purkki kermaviiliä
2 dl vettä
6 keltuaista
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1.5 tl suolaa
4 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl inkivääriä
pinnalle vaniljasokeria
5 omenaa raastettuna

Sekoita kaikki nestemäiset aineet hyvin keskenään kulhossa vispilällä tai talouskoneella. Sekoita joukkoon keltuaiset/munat, suola, sokeri ja mausteet. Lisää vehnäjauhot joihin olet sotkenut leivinjauheen. Kuori omenat ja raasta raastimella ja lisää taikinaan. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille, ripottele hiukan vaniljasokeria päälle. Paista 220 asteessa kiertoilmalla noin 25-30 minuuttia, kunnes väri on kaunis ja pannukakku on kypsä. Anna jäähtyä, ripottele pinnalle tomusokeria ja tarjoa vaikkapa vaniljarahkan ja omenahillon kera.

 

Vaniljarahkan parasta ennen oli vajaata viikkoa ennen ja oli täysin virheetöntä.

Macaronseja varten "haaveilin" pelkkää valkuasita sisältävistä munista. Okei, valkuaisjauheita on erilaisia, mutta en niistä ainakaan vielä ole hyviä macaronseja saanut aikaiseksi. Eiköhän siihenkin löydy piakkoin "tuoreempi" versio, kun Alice Cucina-lehden 2/12 numerossa oli aukeaman mainos: Eggy - tuore munavaahto painepakkauksessa! Hui mitä kaikkea sitä keksitäänkään!

 P.s. Mango oli muuten tosi hyvää ja kypsää, vain pari pientä tummempaan aluetta meni haaskiin.

Hävikistä herkuksi

Vaikka paasaan aina pyhää parasta ennen päivämäärää ja sen orjallista noudattamista vastaan ja aistinvaraisen- on vielä käyttökelpoista- testauksen puolesta, tunnustan kuuluvani ihan samaan porukkaan kuin muutkin; ruokaa ehtii syömäkelvottomaksi ja päätyy haaskiin!

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tuoreen tutkimuksen mukaan kotimaisen elintarvikeketjun ruokahävikki on vuodessa vajaat 400 miljoonaa kiloa. Eniten ruokaa menee hukkaan kotikeittiössä: tiesin, että britit haaskaavat ison prosentin jo niin valmiiksi käsitellyistä ruoistaan ja raaka-aineistaan, mutta että me suomalaisetkin heitämme vuodessa keskimäärin lähes 25 kiloa per nenä ruokaa hukkaan!

Yli 30 ruokabloggaajaa päätti järjestää tempauksen, jossa toukokuun ajan mietitään keinoja vähentää ruoan haaskausta tavalla tai toisella. Hyviä vinkkejä ja inspiroivia ideoita mietitään näissä kotikeittiöissä ja paljastetaanpa siinä sivussa punastuen omat takariveihin unohtuneet purnukat ja vihanneslaatikoiden nahistuneet naatitkin. Kaikki aiheeseen liittyvät postaukset kerätään tempauksen Facebook-sivuille: https://www.facebook.com/havikistaherkuksi. Sieltä löytyy myös lista tempaukseen osallistuvista blogeista. Käykää tykkäämässä, takuuvarmasti kotikokit ovat kekseliäinä! Kommentit, ideat ja keskusteluun osallistuminen on enemmän kuin tervetullutta!                          

                                                            

Tunnustan olevani hamsteri, jolla pitää olla hyvät varastot -ei pahanpäivän varalle vaan leivontaa varten. Monenlaisia uusia makuja ja reseptejä on ihan pakko kokeilla, mutta purkit ja purnukat piiloutuvat kaappien takariveihin, samoin pakastin ahmaisee monet herkut kitaansa ja suostuu luovuttamaan niitä vasta kuukausien päästä tai kun on aika vuosihuoltoon. Listaa voisi jatkaa vielä toiseenkin postaukseen...

Minulle ei sovi kerran viikossa ostoksilla käynti. Parhaan tuloksen luulisin saavuttavani lähes päivittäisellä lähikaupassa piipahtamisella, jolloin ainekset hankittaisiin vain suunniteltuihin yhden tai kahden päivän aterioihin. Ja kauppaan lähtiessä on syytä tankata; nälkäisenä sortuu helposti heräteostoksiin. Tähänkin listaan löytyy vielä jatkoa...

Täytyy olla itselleen armollinen; jos paljon pahaa niin jotain hyvääkin; leivän hävikki on aiemmin ollut melkoinen ongelma. Tiedostamalla paremmin todellinen leivän kulutus (joka on yllättävänkin vähäistä) ja ostamalla jokapäiväinen leipä pienissä pakkauksissa, käyttämällä ostopäivää seuraavina päivinä viipaleet leivänpaahtimessa ja säilyttämällä paahtoleipä jääkaapissa, homeisia kannikoita on ollut huomattavan paljon vähemmän bioroskiksen täytteenä. Jos naapurilla tai työkaverilla on koiria, niistä saa helposti ystäviä leivänkannikoilla. Tai mikä estää kuivattamasta kannikoita hevosten herkuksi.

Pikainen otos akuuteimmasta ongelmasta tässä keittiössä:



Omenat ovat jo hiukan nahistuneet pyörittyään viikkoja pöydällä (millä ihmeellä ne on käsitelty, kun ovat vielä hengissä?) Mangoa on kypsytelty jo turhan pitkään. Rahkapurkin päiväys ei ole mikään ongelma, mutta takarivistössä on jo tukalat paikat... Tarkoitus on piilottaa näistä ainakin osa omenapannukakkuun ja ehkäpä kahvikakkuun puolisen tusinan keltuaisen kanssa (macaron-leipurin murheenkryyni-eipä ole keksitty vielä pelkkää valkuaista sisältävää kananmunaa:)), niistä postailen myöhemmin, kunhan selviän pienimuotoisesta pikkuleipärallista.



Ehkäpä teen vielä jonkinlaisen syö ensin pakastin tyhjäksi lupauksen ennen seuraavaa kauppareissua- jos uskallan-