Kuusenkerkkäpestoa, broileria ja salaattia

Kuusenkerkkäpestoa, jonka kylkeen italialaisittain marinoitua broileria, porkkanoita ja salaattia. Ihanan maukas ruoka ja murea liha, niin juhlavat maut, että olisi sopinut muuhunkin kuin maanantai-iltaan, vaikka viimeisellä työviikolla ennen lomaa onkin aihetta juhlaan vaikka joka ilta.
Kuusenkerkkää on tullut kokeiltua viime päivinä yhteen jos toiseen ruokaan ja juomaankin. Paikallinen kerkkäkausi ehti mennä ohi, mutta työkaveri poimi niitä ison pussillisen Kuusamosta, kiitos Jaana! Nyt on ikivihreyttä pakkasessa talven varalle. Pesto on hyvinkin kokeilemisen arvoinen ja sen lisäksi lautaselle päätyi italialaisittain marinoituja broilerin rintafileitä, öljyssä kypsennettyjä uuden sadon porkkanoita ja raikasta salaattia.

Kuusenkerkkäpesto

reilu kourallinen tuoreita kuusenkerkkiä
2-3 valkosipulin kynttä
kourallinen pinjansiemeniä
n. 6 rkl raastettua parmesaania
hyvää oliiviöljyä
sitruunan/limen mehua
suolaa, pippuria

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla, älä polta. Laita huuhdellut ja valutetut kuusenkerkät, valkosipuli ja pinjansiemenet sekä loraus öljyä leikkuriin tai blenderiin ja soseuta. Lisää tarpeen mukaan oliiviöljyä. Mausta parmesaanilla, sitruunanmehulla, lisää pippuria ja tarvittaessa suolaa. Käytin tässä kotimaista yrttisuolaa, mutta tavallinenkin käy hyvin.

3 broilerin rintafilettä

marinadi

1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl dijonsinappia
1 rkl hunajaa
2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 tl suolaa
pippuria
(kuusenkerkkäkastikkeen tähteet tai hienonnettua kuusenkerkkää)

Sekoita marinadin ainekset ja laita kulhoon broilerinfileiden kanssa. Anna maustua vähintään tunti. Pyyhi marinadi pois ja paista pannulla ensin väri molemmin puolin (hunaja palaa herkästi), alenna lämpöä ja hauduta hetki kypsäksi. Lisää lopussa tähteeksi jäänyt marinadi pannulle.

Salaatti

amerikan tai muuta rapeaa salaattia revittynä
pieniä kesäkurpitsoita viipaleina
retiisiä viipaleina
loraus oliiviöljyä ja sitruunamehua
kuusenkerkkiä, tuoreita yrttejä (lehtipersilja, timjami)

Sekoita ainekset kulhossa. Koristele kuusenkerkillä ja yrteillä.

Lisäksi:

Kuori muutama uuden sadon porkkana ja halkaise pituussuuntaan kahtia, isommat neljään osaan. Kypsennä miedolla lämmöllä oliiviöljyssä, jätä napakoiksi. Valuta ja mausta yrttisuolalla.

Olipahan hienoja makuja; broileri todella mureaa ja maustunutta, raikas salaatti ja pesto! Pesto voisi toimia myös vähentämällä pinjansiemeniä, jolloin kuusenkerkän raikas maku nousisi paremmin esille.
Sen verran hohtoa oli maanantain ateriassa, että päätin avata viinipullon. Italialaiselle ruualle italialaista, eikä hassumpi valinta ollutkaan! Kyllä arki-iltanakin lahjaksi saatu laatuviini Sottimano Barbaresco Cotta, 2006 maistui! Tanniininen, pullokypsynyt punaviini sopi oikein hyvin mausteiselle vaalealle lihalle.

Samalla tuli testattua uusi keraaminen paistinpannu, joka näin äkkiseltään vaikuttaa hintaansa nähden kelpo pannulta. Vaihteeksi valkoiselta pannulta näkee hyvin, mitä siellä tapahtuu.

Paistotulos on hyvin tasainen ja pannu ruskistaa nopeasti. Rintafileet kypsyivät nopeasti, lopuksi jälkilämmöllä.

Neljän tähden illallinen

 Herkullista ruokaa, loistoseurassa, yhdessä kokkaillen, kiireettä: paras tapa viettää lauantaipäivää! Tapaus ristittiin leikkisästi neljän tähden illalliseksi; kaksi MasterChef-kilpailijaa ja apukokit.

Valoisasta kaupunkikodista löytyy puuhella! 

Ensimmäisen MasterChef-kauden Mika hahmotteli meille menun. Nykyään Mika kokkaa ammatikseen ravintola Mustassa Lampaassa.

 Homma aloitettiin leivinuunin lämmityksellä. Ankan nahka on valeltu jo tunteja sitten kiehuvalla vedellä. Se saa kuivahtaa kunnolla. Pintaan hierottiin Kantonilaisittain marinadia, jossa on suolaa, sokeria, viisimaustetta ja giniä.

Grillatusta kurkusta tehtiin liemi kalalle: sauvasekoittajalla murskaksi, valutetaan harson läpi, maustetaan.

Sokerisuolattua lohta ja makrillia, lohen mätiä, kurkut käytettiin 3-2-1 etikkaliemessä. Lisäksi piparjuurella maustettua (valutettua) kermaviiliä.

Painekattila on näppärä ja aikaa säästävä. Jäniksen palat ruskistettiin, lisäksi sipulia, porkkanaa, vettä ja mausteita. Puolessatoistatunnissa loistavaa nyhtöpupua! Liemestä keitettiin kokoon maukas kastike.

Punajuuriviipaleet kypsennettiin uunissa. Keitetyistä punajuurista pyree, joka jätettiin tarkoituksella vähän karkeammaksi. Todella maukkaat ja makeat punajuuret! Päälle piparjuuriraastetta.

Jänis ja punajuuri sopivat hienosti yhteen! Rouhea annos, päätettiin olla pipertämättä tällä kertaa.

Mandariinin pannukakut on helppo valmistaa. Taikinaan 450 g vehnäjauhoja, n. 3.5 dl kiehuvaa vettä, 1 rkl kylmää vettä. Kiehuva vesi sekoitetaan vähitellen jauhoihin, lopuksi kylmä vesi. Vaivataan kimmoisa taikina, joka saa seisoa puolisen tuntia. Pyöritellään pötköksi, leikataan samankokoisiksi pieniksi paloiksi. Kahden palan väliin tilkka seesamöljyä. Kaulitaan pannukakuksi ja paistetaan kuivalla pannulla molemmin puolin. Paiston jälkeen kakut reväistään irti toisistaan.  

Ankasta tuli oikein maukasta.

Alkupalalautanen. Ei ollut hassummat juomatkaan tällä aterialla. 

Porkkanasalaatti, kimchiä, amerikansalaattiviipaleella (kaupan kiinankaali oli ala-arvoista).

Jälkiruuaksi Tiramisua. Alkuperäistä ohjetta muutin, kevensin rahkalla. Marsalan sijaan käytin Amaretto-likööriä, konjakkikin kävisi.

Tiramisu

5 kananmunaa
5 rkl sokeria
500 g  mascarponea ja pehmeää rasvatonta rahkaa, mascarponen osuus n. 350 g
Amaretto-likööriä
1-2 dl espressoa tai vahvaa kahvia
50 g tummaa suklaata
3-4 rkl kaakaojauhetta
n. 300 g Savoiardi-keksejä

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää mascarpone ja rahka vatkaten. Mausta liköörillä. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita varovasti joukkoon. Valmista vahva kahvi, jäähdytä. Mausta halutessasi vielä liköörillä. Raasta suklaa.
Laita vuokan pohjalle hiukan mascarponevaahtoa. Ripota päälle suklaata. Kostuta keksit käyttämällä nopeasti kahvissa ja lado ensimmäinen kerros. Laita reilu kerros mascarponevaahtoa, hiukan suklaata ja kostutetut keksit. Jatka  kunnes astia täyttyy, päällimmäiseksi mascarponekerros. Siivilöi päälle reilusti kaakaojauhetta ja laita kylmään.

Ruoka oli hyvää, seurasta puhumattakaan! Kiitos emännälle ja isännälle, otetaan uusiksi!

Sorsaillallinen - sorsareseptiikkaa

Sorsaa viidellä tapaa, tai jos sydän ja maksa lasketaan erikseen, seitsemällä. Amuse bouche, alkuruuat: salaatti, keitto, väliamuse, pääruoka, lisukkeet, kastike, pyre, jälkiruoka. Savustettua sorsaa, kuivattua sorsaa, sorsarillette, sorsan sydäntä, sorsaballotine, paistettua sorsan rintaa.
Käytössä oli pussillinen sorsanrintoja, yksi sorsanranka, pari koipea ja yksi kaupallinen sorsa. Tarkemmin sanottuna siinä pussillisessa oli kaksi sorsanrintaa, lukuisa määrä pieniä sorsalinnun rintoja, koon puolesta tavin, sekä lähiseudun lintutarhalta, Finnwildiltä Nerkoolta ostettu kokonainen tarhasorsa. Siis sorsa poikineen.
Yksi parhaista hetkistä on ruokalistan suunnittelu. Ideoita pukkaa useimmiten, joskus taas ei. Niistä lähtee sitten kehittelemään, vanhoja muistellen, ehkä kirjoista tarkistaen mutta monesti netistä etsien. Hassua muuten, että sorsa on englanniksi duck, kuten ankkakin, eli useimmiten ohjeet päätyvät ankkaan. Mutta reseptiikan etsiskelyn tuleekin olla viitteellistä ja viihteellistä. Ja sitten sitä omaa soveltamista.
Laitan tässä nyt ohjeita satunnaisessa järjestyksessä ja jossain kohden palaan illan toteutuksen kronologiseen järjestykseen, josta on helpompi hahmottaa, kuinka monta ruokalajia on loppujen lopuksi hyvin helppo toteuttaa myös kotikeittiössä, hyvällä suunnittelulla ja aikatalulutuksella. Jos olisi useampi kokki, homma hoituisi alta aikayksikön.

Savustettua sorsaa, salaattia, mustaherukkavinegretti

4 pientä sorsalinnun rintaa
suolaa, pippuria, öljyä, voita

Suolaa ja pippuroi sorsanrinnat. Sivele kevyesti alapinta öljyllä, etteivät tartu savustimen ritilään. Lataa sähkösavustin, laita reilusti purua (käytin omenapuupurua) ja muutama sokeripala. Kastele puru kevyesti. Anna savustimen lämmetä kymmenisen minuuttia; se sauvaa reilusti. Laita rinnat ritilällä savustimeen ja savusta viisi minuuttia. Ota pois ja jäähdytä, esim. jääkaapissa. Tämän voit tehdä reilusti etukäteen. Ota hyvissä ajoin ennen tarjoilua lämpenemään ja juuri ennen tarjoilua ota väri pintaan kuumalla pannulla, joko kuivalla tai tilkassa öljyä ja voita. Leikkaa poikkisyin tarjolle. Jos kyseessä on normaalikokoiset/kookkaat sorsanrinnat, savustusaikaa voi hiukan pidentää. Paisto kuten äsken, pidempään, kaikki puolet ruskistaen. Vetäytymään folioon, mieluiten mittarin kanssa, jolloin sisälämpötila keskimäärin 50 asteeseen.

Mustaherukkavinegretti

reilu kourallinen mustaherukoita
loraus viinietikkaa
oliiviöljyä
suolaa, pippuria, cayennepippuria

Laita jäiset mustaherukat kattilaan, anna sulaa. Lisää viinietikka, kiehauta. Paseeraa siivilän läpi. Lisää soseeseen mausteet ja öljyä niin että saat sopivan juoksevan kastikkeen. Tarkista maku.

Laita lautaselle erilaisia salaatteja ja pinaatinlehtiä, gorgonzolanokareita ja leikkaa savustetusta sorsasta siivuja. Pirskota päälle mustaherukkavinegrettiä.

Kuivattua sorsaa, mustajuurikeittoa

kaksi pientä sorsalinnun rintaa
soijaa, punaviiniä, pippuria, cayennepippuria

Viipaloi sorsanrinnat noin 2-3 mm paksuuteen, laita kulhoon ja lorauta päälle punaviiniä ja hiukan vähemmän soijaa. Jauha myllystä pippuria ja ripauta cayennea, sekoita ja anna marinoitua huoneenlämmössä tunti pari. Kuivaa huolella ja asettele kuivuriin tai mietoon uuninlämpöön ritilälle. Kuivaa nahkeiksi, revi tai leikkaa pieneksi muruksi.
Mustajuurikeiton ohje täällä, vuohenjuuston sijaan laitoin gorgonzolaa. Soseuta keitto lopussa, mausta gorgonzolalla tai sinihomejuustolla. Siivilöi eli paseeraa. Tarkista maku. Voit tehdä valmiiksi edellisenä päivänä. Jatka maidolla, jos keitto on liian paksua. Kuumenna ja vaahdota sauvasekoittimella ennen tarjoilua, lisää pinnalle kuivattuja sorsamuruja.

Sorsarillette

1 kokonainen sorsa
öljyä, ankanrasvaa
suolaa, pippuria, tuoretta timjamia, valkosipulia

Halkaise sulatettu sorsa ja puhdista sisältä, kuivaa. Aseta pieneen uunivuokaan nahka ylöspäin. Ripottele kunnolla suolaa. Leikkaa valkosipulista paksuja siivuja ja lisää vuokaan, samoin reilu tukku timjaminoksia. Kaada päälle ankanrasvaa ja/tai rypsiöljyä tai oliivi- ja rypsiöljyä. Kypsennä 150 asteisessa uunissa 2.5 tuntia. Anna jäähtyä. Revi liha pieniksi kappaleiksi.

Amuse

Ota sopiva määrä revittyä lihaa syrjään alkutervehdystä varten. Mausta suolalla, pippurilla ja appelsiininkuorella. Saatoin laittaa joukkoon tilkan seesamöljyä. Kosteudeksi lisäsin paistorasvaa. Yrttiä, timjamia ja rosmariinia hiukan.
Suolaa ja pippuroi sorsan sydän ja maksa ja käytä nopeasti kuumalla pannulla voiöljyseoksessa pyöräyttäen. Leikkaa sydän neljään osaan. Maksan käytin ballotineen.
Levitä paketti pekonia, esim. amerikapekonifileitä leivinpaperille ja paahda 180 asteisessa uunissa, kunnes ruskeankuivia, älä anna palaa. Valuta talouspaperin päällä ja anna kuivahtaa. Murustele pieneksi.

Laita lusikalle rilletteä, laita päälle sydämen pala ja rosmariininoksa. Ripottele kuivattua pekonimurua ja pieni tira hyvää oliiviöljyä.

Hapankirsikkasuklaakastike

litra lihalientä tai riistalientä
sorsan luut

loraus punaviinietikkaa
isompi loraus punaviiniä

kourallinen kuivattuja hapankirsikoita
timjaminoksa

3 palaa tummaa suklaata
2 rkl Kirsch-likööriä
hunajaa 1/2 tl
suolaa, pippuria

Paahda sorsan luut kuumassa uunissa. Laita kattilaan liemen kanssa ja keitä vähintään 20 minuuttia. Siivilöi. Laita kattilaan loraus punaviinietikkaa ja haihduta lähes kuiviin. Laita sitten reilummin punaviiniä, n. 1 dl ainakin ja keitä sekin hyvin kasaan. Lisää sorsalientä n. 5 dl, hapankirsikat ja timjaminoksa. Keitä kasaan, maistele välillä, poista timjami, jos makua meinaa tulla liikaa. Keitä liemi kolmannekseen  ja siivilöi. Lisää suklaa sekoittaen, käytin Varlhonan 66% Alpacoa. Lisäsin vielä Kirschiin säilöttyjen kirsikoiden lientä 2 rkl sekä 1/2 tl hunajaa. Jos liemi on suolaton, suolaa vaatii. Juuri ennen tarjoilua kastike lämmitetään ja sekaan vatkataan 1 tl voita.

Paistetut sorsanrinnat

Suolaa ja pippuroi sorsanrinnat. Paista huoneenlämpöiset lihat kuumalla pannulla joka puolelta, niin että saat hyvän värin. Laita folioon ja mittari sisään; sopiva kyspyys saavutetaan, kun mittari näyttää 49-51 astetta. Leikkaa viipaleiksi.

Kirsch-tomaatit

Rasia kirsikkatomaatteja
Kirschiä (kirsikkapurkista)

Tee pieni viilto jokaiseen tomaattiin varoen leikkaamasta hedelmälihaa. Käytä ne nopeasti kiehuvassa vedessä ja sitten kylmään veteen. Kuori tomaatit. Kuumenna mikrossa puolella teholla puoli minuuttia. Kaada päälle Kirsch ja laita kylmään tekeytymään.

Maa-artisokkapyre: keitä kuoritut maa-artisokat vähässä maidossa, soseuta, mausta suolalla, pippurilla, muskotilla, cayennella ja reilusti voilla. Purista siivilän läpi, mieluiten kahteen kertaan.

Palsternakkasipsit: leikkaa kuorittu palsternakka ohuiksi lastuiksi mandoliinilla. Öljyä kevyesti, ripottele suolaa ja kypsennä ohuena kerroksena 180 asteisessa uunissa käännellen, kunnes kuivahtavat ja ovat kypsiä.

Sorsaballotine

Mukaeltu. Oikea ballotine tehdään raasta lihasta; mureke, jossa usein maksaa, mausteita, konjakkia ja portviiniä. Sorsa loppui kesken, joten käytin rillettelihaa, em. maustein, yrttiä, katajanmarjaa, laitoin kermaa.Tarhasorsan (ainut jossa oli nahka) nahka oli niin huonosti kynitty, ettei siitä ollut mihinkään. Nahkat otin kolmesta broilerin koipireidestä (broilerinkoivista tehtiin kyllä hävikkiruokaa), huuhtelin, kuivasin ja suolasin runsassa suolassa puolisen tuntia. Suolat pyyhin pois ja leivitin täytettä nahkoille, täytteen keskelle sorsan maksat. Rullasin ja rullasin reilusti ja tiukasti kelmuun. Käytin hetken kiehuvassa vedessä (raakaa lihaa kypsennetään kunnolla), jäähdytin. Juuri ennen tarjoilua käytin rullat pannulla sorsanrintojen kanssa.

Kaiken muun, paitsi rintafileiden paiston, voi tehdä etukäteen. Keitot jopa paranevat, kun ne tekee edellispäivänä ja lämmittää juuri ennen tarjoilua. Monet komponentit ja ruokalajithan säilyvät useammankin päivän ja ravintolakeittiössä, kun jäähdytys ja kylmäketju on aukoton, näin tehdään varsinkin kallan puolella. Eihän kaikkea millään voi tehdä joka päivä uudelleen, kun komponentteja on kymmeniä ja taas kymmeniä.
Edellispäivänä tein sorsarilleten, marinoin ja kuivasin sorsanlihan. Palsternakkasipsit voi tehdä myös etukäteen, kuten jälkiruuan. Savustus, keitto, pyree, tomaatit, mustaherukkavinegretti, ballotine, etukäteen. Lähimpänä tarjoilua kastike (senkin voi tehdä etukäteen). Viimeisimpänä paistoin leivän.
Seurustelun ja ruokailun lomaan jää oikeastaan lämmitys/lämpimänä pito, esille laitto ja vain hiukan paistohommia. Emäntä voi suvereenisti nauttia vieraiden kanssa seurustelusta.

Jälkiruoka, kirsikkasemifreddo, suklaakahvicrumble ja Krieksiirappi säästetään omaan postaukseensa.

Sorsaillalinen - sorsaa ainakin viidellä tapaa

Ruokaharrastajan viikonloput ovat tänä syksynä täyttyneet milloin kokkikursseista, milloin illallisista. Tällä kertaa teemana oli sorsa. Ystävä järjesti pussillisen sorsanrintoja ja kiitokseksi lupasin illallisen. Uhkasin laittaa sorsaa neljällä tapaa, mutta ideoiden rönsytessä niitä oli ainakin viisi. Ja värikäs ja helppo juuresleipä ja paras sellerivoi!
Kuusi ruokalajia, hyvää viiniä ja muutama ystävä. Juhlat pystyyn!
Ja komponentteja oli sitten aika monta! Edellisiltana aloitin ja rauhalliseen tahtiin ilman hoppua kaikki valmistui ajallaan. Ähkyn puolellehan se meni, vaikka annokset pysyivät kohtuudessa.

Amuse bouche, kokin tervehdys: sorsarilletteä, sorsan sydäntä ja kuivattua pekonimurua, tilkka hyvää oliiviöljyä lisäksi.

Lämmin leipä suoraan uunista: punajuurta ja porkkanaa. Levitteeksi sellerivoita ja persiljapestoa. Ohjetta alempana.

Savustettua sorsanrintaa, salaattia, gorgonzolaa ja mustaviinimarjavinegretti.

Mustajuurikeittoa, jonka päälle ripottelin marinoitua ja kuivattua sorsanrintaa.

Väliamusena hyödynsin kurpitsa- ja punajuuritahnaa, jota tein joitakin päiviä aiemmin, basilikanlehdellä tarjottuna.

Pääruuaksi paistoin sorsanrintaa perinteisesti pannulla, mukaeltu sorsaballotine, jossa mm. sorsanrintaa, maksaa ja sydäntä broilerinnahkassa kypsennettynä. Hapankirsikkasuklaakastike, maa-artisokkapyre, Kirsch-tomaatit ja palsternakkasipsit.

Jälkiruokana kirsikkasemifreddo, suklaakahvicrumble ja Kriek-timjamisiirappia.

Alkuun nautittiin samppanjamenetelmällä chardonnayrypäleestä Kaliforniassa valmistettua kuivaa Korbelia. Keiton kanssa siirryttiin Itävaltalaiseen  Hillinger Guner Veltlineriin, kuivaan, yrttiseen valkoviiniin, jossa oikein hyvä hintalaatusuhde. Pääruualle oiva Chateau Venus graves 2010, merlot ja cabernet sauvignon-rypäleistä valmistettu kevyen tamminen, täyteläinen punaviini.
Olin itsekin oikein tyytyväinen illan suoritukseen: kyspyydet olivat kohdillaan ja myös kaikki maut natsasivat keskenään. Hyvät etukäteisvalmistelut takasivat sen, että ruokailu oli sujuvaa. Vielä kun saisi lautaset kätevästi lämpimiksi...
Sorsareseptiikkaa laitan lisukkeineen seuraavaan postaukseen, tai kahteen. Nyt hehkutan tämän superhelpon ja herkullisen leivän puolesta. Ja parin itsetehdyn levitteen. Ei tämä nyt illan showta varastanut, mutta oli loistava lisä aterialla, jossa kaikki oli tehty itse.

Idea löytyi Habanerokitchenistä, pataleipä: tätäpä pitää vielä kokeilla ja onhan tasokkaalla ravintolaillallisellakin aina talon omaa tuoretta leipää. Keksin vielä hyödyntää raviolikeitoksista tähteeksi jääneet punajuuri- ja porkkanamehut, eivätpä jää homehtumaan. Ja kun kaapissa on kuivamaan tuppaavia tuorehiivoja, niin sellaisella, enkä jaksanut miettiä annostusta verrattuna kuivahiivaan, että ihan summassa. Hoksasinpa sitten jälkeenpäin, että onhan tätä tehty ennenkin, pienellä variaatiolla, kattilaleivän nimellä, alkujaan no-knead-bread. Eikä ohjetta siis tarvitse näköjään niin orjallisesti noudattaa, onnistuu vähemmälläkin säätämisellä. Käytössä on iso soikea valurautapata, johon pitää tehdä iso leipä, siis normitaikina kaksinkertaisena. Tässä tapauksessa yksi punajuuri- ja yksi porkkanataikina.

Punajuurileipä/porkkanaleipä

7 dl jauhoja
25 g hiivaa
2 tl suolaa
3.5 dl punajuurimehua/porkkanamehua, vedellä jatkettuna

Sekoita aineet keskenään isossa kulhossa, kelmuta ja laita kylmään ainakin yön yli.
Tee kaksi taikinaa, mikäli haluat ison ja kaksivärisen leivän.
Taikinoita voi hyvin kohottaa lähemmäs 20 tuntiakin. Vähemmälläkin hiivalla todennäköisesti onnistuu, mutta ei tämäkään määrä huono ollut. Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen ja valurautapata kansineen uuniin. Ripottele kulhoon reilusti, ainakin 1/2 dl vehnäjauhoja ja painele taikina sen avulla kasaan ja jo vähän leivän muotoon. Tee samoin toiselle taikinalle. Kun uuni on valmis, ota pata uunista, lorauta pohjalle öljyä (ei pakollinen). Kiepauta taikinat vierekkäin/limittäin/osittain päällekäin pataan, niin, että jauhoja on sekä alla että päällä. Kansi päälle ja uuniin 30 minuutiksi, sen jälkeen paistoa jatketaan ilman kantta 15 minuuttia. Jos pinta tummuu liikaa, lopussa lämpöä voi laskea. Mehuissa on sen verran luontaista makeutta, että pinta tummuu helposti.

Sellerivoi

juuriselleriä pala (n. 300 g)
voita
suolaa
pippuria, cayennepippuria
(uunissa paahdettua valkosipulia 1/2 tl)

Kuori ja leikkaa selleri n. 1/2 cm paksuisiksi viipaleiksi ja paahda uunissa 180-200 asteessa, kunnes palat ovat pehmeitä. Samalla voit paahtaa valkosipulia kuorineen (solovalkosipuli) Soseuta. Lisää saman verran pehmeää voita. Jos paahdoit valkosipulia, lisää sitä hiukan. Mausta, lisää suolaa ja sekoita. Laita kylmään odottamaan.
Persiljapeston ohje löytyy täältä. Sellerivoi oli ehdoton suosikkini, sopi loistavasti lämpimälle leivälle!

 Rapea kuori ja lämmin sydän. Siinä on kaikki. No ehkä sitä hyvää voita vähän päälle.

Teesavustettua ankanrintaa

Tämän kuukauden bloggaajien ruokahaasteen aihe oli niin vetävä, että siihen oli ihan pakko osallistua: mysteeriboxi! Ankerias Vipunen on pistänyt parastaan täyttäessään laatikon!
Tämä annos voisi olla myös hävikistä herkuksi, kun jääkaappipakastimeni temppuilee edelleen; eilen se sulatti vähäisen varantonsa (onneksi olin varautunut, mutta en tarpeeksi hyvin). Ankanrinta joutui siis pölkylle.
Yllätyslaatikon ainekset, joista saa toki valita mieleisensä, eli kaikkea ei tarvitse käyttää, ovat:

ankanrintaa
tofua
ahven-/siikafileitä
naudanverta
pekonia
lehti- ja parsakaalia
eri värisiä chilejä
suppilovahveroita
kirsikkatomaatteja
purjo
valkosipulia
appelsiini
kotimaisia omenoita
tölkki kookoskermaa
levy tummaa suklaata
kananmunia
voita
seesamiöljyä
parmesaania
kasvis- tai jotain lihalientä
kuivaa valkoviiniä
sekä kuivakaapin ainekset: mausteet, sokerit, jauhot ym.

Tavallaan yllätyslaatikko antoi armoa, kun ainekset on valittu etukäteen, eikä ruokavarastossa, joka on nyt jääkaapin temppuillessa neljä kerrosta alempana kellarikylmiössä, tarvitse lähteä juoksemaan :). Ankanrinnan lisäksi kotoa löytyi appelsiinia, valkosipulia, kotimaisia omenoita (aivan upean värisiä), seesamöljyä, voita, kanalientä, chiliä ja pekonia. Kaupasta kipaisin lehtikaalia ja purjoa.
Aiemmin olin kokeillut teesavustusta wokkipannussa: mainio tapa saada mieto savunmaku lihaan tai kalaan, vaikkei omistaisi savustinta! Mausteita ja teelaatua varioimalla saa mielenkiintoisia makuyhdistelmiä ilman erikoisempia vermeitä, ihan kotikeittiössä. Kätevä tapa myös käyttää kaappiin unohtuneet edellistalven teepurnukat. Tähän laitoin kesäiseltä Savonlinnan reissulta ihastuttavasta herkku- ja lahjakauppa Olga Mariasta ostamaani Tangerine Grapefruit-teesekoitusta, jossa on aivan mieletön tuoksu! Mustaa teetä, jossa on sitruunan kuorta, kiinanrusun kukkia, ukontulikukkaa, mandariinin ja greippihedelmien aromeja sekä appelsiinin kukan lehtiä. Tämän voi korvata myös muulla kaapista löytyvällä teelaadulla, mutta tästä tulee todella ihana hedelmäinen aromi lihaan. Netissä ainakin Australian Master Chefin resepteistä löytyi teesavustuksesta, joita ohjeita varioin.

1 ankanrinta
5-6 lehtikaalin lehteä
n. 5 cm pätkä purjoa
1 omena
paketti kotimaista pekonia
1 appelsiini
valkosipulia
chiliä
öljyä
suolaa, pippuria
kanalientä
voita

savustukseen
vajaa desi teetä
vajaa desi jasmiiniriisiä
vajaa desi ruskeaa sokeria
1 rkl sechuan pippureita
muutama tähtianis

appelsiinikastike
1/2 dl sokeria
2 rkl balsamiviinietikkaa
appelsiinin kuori ja mehu
2 dl kanalientä
2 rkl voita

lehtikaalia
1 pkt pekonia
1 omena
suolaa, pippuria
chiliä, valkosipulia
seesamöljyä
voita

Tee ensin kastike. Sulata sokeri kattilassa, älä anna palaa, mutta hiukan saa tulla väriä. Lisää balsamiviinietikka ja keitä hetki kokoon. Lisää appelsiinimehu ja kuoriraaste ja keitä puoleen. Lisää kanaliemi ja keitä puoleen. Siivilöi. Mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla. Juuri ennen tarjoilua, lämmitä ja vatkaa joukkoon voi. Älä keitä enää.
Laita pekonisiivut kylmälle pannulle ja paista rapsakoiksi, valuta. Leikkaa paloiksi.
Poista lehtikaalista paksut lehtiruodit, pilko pienemmiksi. Ota muutamia kauniita lehden kappaleita, lorauta öljyä, suolaa, sekoita hyvin ja paista 175 asteessa uuniissa rapasakoiksi, kymmenen minuuttia korkeintaan. Valuta talouspaperin päällä. 
Leikkaa loppu kaali rouheiksi paloiksi. Poista omenasta siemenkota ja lohko ohuiksi paloiksi. Viipaloi purjo renkaiksi.
Leikkaa ankan nahkaan ristikkäiset viillot, suolaa ja pippuroi.
Laita wokkipannun pohjalle folio ja lisää sen päälle savustussekoitus. Kuumenna, kunnes alkaa savuta. Laita toinen pala foliota ja sen päälle ankanrinta nahkapuoli alaspäin. Laita kansi päälle, käännä liesi keskilämmölle ja anna savustua kymmenen minuuttia.
Laita ankanrinta sen jälkeen nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle ja paista nahka rapsakaksi, paista sen jälkeen kaikki pinnat kiinni. Laita folioon vetäytymään.
Paista omenalohkot voissa, lisää lehtikaali, valkosipuli, chili ja lopuksi purjo. Kääntele, älä paista pehmeäksi. Mausta, lisää lopuksi 1-2 tl seesamiöljyä ja sekoita.
Kokoa lautaselle kaalipaistosta, päälle ankkaviipaleita ja appelsiinikastiketta, lisäksi uunissa paistettua lehtikaalia.

Olipahan todella hyvää! Wokkisavustus on oikein näppärä ja sisäsiisti konsti tuoda lisämakua ruokaan, suosittelen! Lehtikaalissa on mukavasti rapsakkuutta ja uunikypsennys antaa pikantin lisämaun, mutta appelsiinikastike vei kielen menneessään! 

Malai wali murghi-intialaista kanaa

Pakkassäällä tekee mieli tuhdimpaakin evästä. Arkistojen kätköistä löytyi pölyttynyt kansio vuosikymmenten takaa. Eksoottisten keittokirjojen valikoima oli tuolloin murto-osa nykyisestä, ja kirjastosta lainattu Madhur Jaffrey's Indian Cookery oli niin herkullinen, että sitä oli kopioitu ihan reippaasti. Kyseinen kermainen kanaohje on ennen kokematon, hiukkasen sitä muuttelin, mm. lisäsin mantelijauhetta saosteeksi ja tuoreet tomaatit korvasin kirsikkatomaattitölkillä. Tässä jälleen osoitus siitä, että intialainen ruoka voi olla muutakin kuin ekstra hottia. Täyteläiset maut lämmittävät vatsaa ja mieltä aiheuttamatta ylenmääräistä poltetta limakalvoilla.

n. 1 kg broileria (esim. rintaleikkeitä luineen)

11/2 tl suolaa
2 tl jeeraa (juustokumina)
11/2 tl korianterin siemeniä
½ tl kurkumaa
½ tl cayennepippuria
mustapippuria myllystä
2 soolovalkosipulia
2.5 cm pätkä inkivääriä
3 rkl mantelijauhetta
2 dl vettä
öljyä paistamiseen
1 iso sipuli hienonnettuna
1 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
4 rkl turkkilaista jogurttia
1 tl garam masalaa
6 rkl kuohukermaa

Poista broilerinpaloista nahka ja luut ja kuutioi reiluiksi paloiksi. Liian pienet kuutiot sitkistyvät helposti.  Jauha jeera ja korianterin siemenet morttelissa hienoksi. Lisää puolet mausteista broilerikuutioille. Jos käytössä on vakumointiastia, 15 minuuttiakin marinointia riittää, muutoin vähintään tunti.

Hienonna valkosipuli ja inkivääri ja soseuta ne mikserillä tai vastaavalla, lisää hiukan vettä ja mantelijauhetta niin että seos on pastamainen.

Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja ruskista lihat, vähissä erin, nosta odottamaan. Laita loput mausteet pannulle tilkassa öljyä ja kääntele hetki. Lisää tomaatti ja inkivääri-valkosipulipasta ja jatka sekoittamista muutama minuutti. Lisää jogurtti vähitellen koko ajan sekoittaen. Laita kananpalat takaisin, lisää vettä vain sen verran, että lihapalat peittyvät.  Laita kansi päälle ja kypsennä hiljaisella lämmöllä 20 minuuttia. Lisää sen jälkeen garam masala ja kerma ja kiehauta. Tarjoa riisin ja vaikkapa salaatin kanssa.

Nälkäisenä ideoita kauniimpaan esille panoon ei irronnut, mutta voin sanoa, että hyvää oli!

Kahdesti kypsennettyä ankkaa Hoi Sin-kastikkeessa

Aiemman postauksen ankkaliemen ankka ei suinkaan jäänyt käyttämättä, vaan tuli nautittua hyvällä ruokahalulla kiinalaisittain. Liemeen käytettävät lihat ovat tosi hyviä, ja monesti niitä tulee napsittua ripauksella suolaa heti lientä siivilöidessä. Useammin pitäisi noita liemiä keitellä, kun niistä saa niin paljon paremmat kastikkeet ja keitot kuin liemikuutioista.

1 keitetty ankanrintafilee
marinadi:
kiinalaista villipippuria 1-2 tl
5-maustetta 1 tl
seesamöljyä
maapähkinäöljyä
Saoshing-viiniä tai sherryä
suolaa

1 keskikokoinen purjo

3 cm pala inkivääriä
½ soolovalkosipuli
150 g vihreitä papuja
kourallinen sieniä
Hoi Sin-kastiketta 2-3 rkl
Saoshing-viiniä tai sherryä
lintulientä
maapähkinäöljyä

lisäksi riisiä

Leikkaa liha ohuiksi suikaleiksi. Murskaa villipippurit morttelissa ja lisää suolan ja 5-mausteen kanssa lihan joukkoon, lorauta molempia öljyjä ja Saoshing-viiniä ja sekoita. Jätä maustumaan.

Puhdista sienet, viipaloi, hienonna inkivääri ja suikaloi valkosipuli. Puhdista purjo ja suikaloi. Katkaise pavuista päät, leikkaa kahteen osaan ja keitä lähes kypsiksi, valuta. Keitä riisi kypsäksi.

Laita sienet kuivalle pannulle ja haihduta neste. Lisää öljyä, inkivääri ja valkosipuli ja kääntele, lisää lihat ja kääntele, kunnes saavat väriä. Lisää pavut ja purjo. Lisää Hoi Sin- kastike, loraus viiniä ja noin desin verran lintulientä. Sekoita ja kiehauta ja tarjoa riisin kanssa.

Ankkaa appelsiini-Cointreau-kastikkeen, maa-artisokkapyreen ja friteerattujen suppilovahveroiden kera

Paikallislehdestä (Viikko Savo) jokin aika sitten sattui silmään tällainen ankkaohje. Kuulosti niin herkulliselta, että sitä oli pakko kokeilla. Alkuperäisen ohjeen kermakastikkeen sijaan tein voilla viimeistellyn kastikkeen ja muutaman pikku muutoksen tein muutenkin.  Kun illaksi ostetut elokuvaliput supistivat kokkausajan nautiskeluineen kahteen tuntiin eikä pakkasesta löytynytkään hyvää lientä, tehtävä oli yhdelle kokille haasteellinen. Pakkasen uumeniin vanhentuneesta (harmin paikka) ankanrintafileesta tuli lyhyessäkin ajassa erinomainen liemi ja keitetty rintafilee päätyi seuraavan päivän ruokaan ja hyvää oli, siitä myöhemmin.

Ankkaliemi:
1 vanha ankanrintafilee tai vaikkapa metsäkanalinnun luita tms.
1 porkkana (selleriä jos on)
2 pientä shalottisipulia
pari laakerinlehteä
muutama kokonainen neilikka
rosmariinia
kokonaisia mustapippureita
(nokare lihaliemikuutiosta)
vettä

Poista nahka ja rasva ja mahdolliset kuivahtaneet kohdat lihan pinnalta. Leikkaa kahteen osaan. Laita liha ja paloiteltu porkkana ja lohkotut sipulit kattilaan ja vettä sen verran, että ne peittyvät. Kuumenna. Kuori vaahto liemen pinnalta ja lisää sitten mausteet. Keitä hiljaa poreillen vähintään tunnin ajan. Siivilöi liemi ja ota liha talteen myöhempää käyttöä varten; sopii hyvin vaikkapa kiinalaiseen ruokaan.

Varsinainen ateria (kahdelle):

1 ankanrintafilee
1 shalotti-sipuli
½ l hyvää lintulientä
1 appelsiini
½ dl Cointreau likööriä
rosmariinia, suolaa, pippuria
arrow-juurijauhetta/maizenaa
voita

kourallinen suppilovahveroita

tempura- tai muuta friteeraustaikinaa
suolaa, pippuria
öljyä friteeraamiseen

500 g maa-artisokkia

loraus kermaa
1-2 rkl voita
suolaa, mustapippuria
cayennepippuria, muskottipähkinää

Aloita maa-artisokka-pyreestä. Puhdista ja kuori mukulat, lohko pienemmiksi ja keitä kypsiksi vedessä. Kaada vesi pois, soseuta, lisää voi ja kerma, mausta. Paina seos siivilän läpi tasaisemman rakenteen saamiseksi. Jätä odottamaan.

Maa-artisokkien kiehuessa puhdista sienet.

Hienonna sipuli ja kuullota pienessä määrässä voita. Riivi rosmariinin oksasta muutama neulanen ja heitä joukkoon. Purista appelsiinista mehu ja laita 1 dl mehua kattilaan, puolet likööristä ja lintuliemi. Keitä, kunnes jäljellä on noin kolmannes. Siivilöi. Mausta mustapippurilla. Kuumenna uudelleen, lisää loput likööristä ja saosta (½-1 tl arrowjuurijauhetta liotettuna tilkkaan vettä), anna kiehahtaa. Jätä odottamaan ja juuri ennen tarjoilua kuumenna kiehuvaksi ja lisää pari kolme rkl voita, älä anna enää kiehua, tarkista suola.

Kuumenna kattilassa sen verran öljyä, että sienet mahtuvat siihen upoksiin. Sekoita friteerausjauhoista ja vedestä löysähkö seos, mausta reippaalla suolalla (yleensä jauhoseokset ovat suolattomia) ja lisää myös pippuria. Kasta sienet taikinaan ja nostele yksitellen öljyyn, friteeraa pari minuuttia, kunnes saavat hiukan väriä ja nostele talouspaperin päälle.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kuivaa ankanrinta ja leikkaa nahkaan ristikkäiset viillot. Laita liha nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle ja kuumenna, paista nahkapuolta noin 5 minuuttia, kunnes nahka on rapea ja kauniin ruskea. Käännä ja paista lihapuolta noin pari minuuttia. Ripottele uunivuokaan suolaa ja pippuria ja laita rintafilee uuniin nahkapuoli ylöspäin uuniin 6-8 minuutiksi. Ripottele suolaa ja pippuria foliolle, laita filee folioon, ripottele mausteet myös nahkan päälle. Anna vetäytyä foliossa n. 10 minuuttia. Lämmitä artisokkapyree.

Kiireessä oikaisin tuossa uuniosiossa niin, että laitoin fileen jo 100 asteiseen uuniin sen lämmetessä ja pidin lihaa uunissa n. 14 minuuttia, foliossa vetäytymistä lyhensin muutamalla minuutilla.

Leikkaa filee siivuiksi ja kokoa ateria lautaselle.

Täytyy sanoa, että tässä oli ihanainen ateria! Kastike onnistui loistavasti, liha oli juuri sopivan mureaa ja maa-artisokka ei pettänyt tälläkään kerralla! Suppilovahverot sopivat mainiosti friteerattavaksi. Suosittelen lämpimästi!

Ja aterioinnin jälkeen ehdittiin hyvin elokuviinkin :).

Thailohi- ja -kanakeitto

Tämän ohjeen olen saanut, mutta hukannut, ja koettanut muistella, kuinka se meni. Erilaisten currypastojen määrää kritisoin, varsinkin kun ainesosat niissä ovat melko samanlaiset, mutta kuulemma ne tuovat keittoon juuri sen oikean maun. Muutaman verison tehneenä alan jopa vakuuttua. Ohje on  alun perin kanalle, mutta lohi sopii hyvin; mausteinen vaihtoehto perinteiselle lohikeitolle. Tulisia tahnoja kannattaa ensin laittaa varoen ja lisätä omien mieltymysten mukaan, jos chili sopii ruokavalioon, määriä voi vaikka tuplata.

 

400-500 g lohta (ruodoton filee)

2 porkkanaa
8 pientä perunaa
1 sipuli
1-1.5 rkl currtahnaa (Rajah mild curry paste)
¼-  ½  tl Panang currytahnaa (Spice up)
¼- ½  tl red curry pastea (Santa Maria)
1 valkosipulin kynsi
3-4 cm pätkä inkivääriä
4 kaffirlimetin lehteä
1.5 kanaliemikuutiota
1 sitruunaruoho
1 l vettä
1 prk kokosmaitoa
limen mehua
(paprikajauhetta ½ tl)
tuoretta korianteria

Kuori ja pilko porkkanat ja perunat sopiviksi suupaloiksi ja laita kiehuvaan kanaliemeen, samoin pilkottu sipuli. Hienonna inkivääri ja valkosipuli ja lisää joukkoon. Lisää mausteet sekä currytahnat. Keitä 35- 40 minuuttia. Lisää loppuvaiheessa kuutioitu lohi sekä kookosmaito. Keitä vielä 10 minuuttia. Lisää limen meua, tarkista maku ja lisää joukkoon reilusti tuoretta korianteria. Tuore korianteri ei oikein ole ollut suosikkini, mutta tässä keitossa se antaa upean loppusilauksen, eikä maista lainkaan saippualle :). 

 

Jos käytät broileria, lisää lihakuutiot aikaisemmin. Alkuun laitoin tulisia currytahnoja varoen, mutta keitosta ei tule niin täyteläistä. Kannattaa kokeilla; oikein maukas ja lämmittävä keitto!

Teerenrintaa punaviinikastikkeen ja lisukkeiden kera

Riista kuuluu syksyn ehdottomiin juhlaruokiin, mikäli on lihansyöjä ja sattuu saamaan saalista tavalla tai toisella. Valmistelut ja esikypsennykset voi tehdä pitkälti etukäteen ja viimeiset vaiheet vasta vähän ennen h-hetkeä. Lautaselta löytyy lähes pelkkää lähiruokaa; selleripyreetä, karamellisoituja kanttarelleja, perunaröstiä ja hyydyke mustista torvisienistä.

½-1 teeren rintaa/syöjä

Punaviinikastike

3 dl riistalientä

1 pieni salottisipuli hienonnettuna

sokeria

laakerinlehti

2 dl hyvää punaviiniä

timjamia, muutama katajanmarja

suolaa, pippuria

loraus mustaherukkalikööriä

1 tl arrowjuurijauhetta saostukseen

3 rkl voita

 

Kuullota sipuli voissa, työntele sipuli reunalle ja lisää 2 rkl sokeria. Anna sokerin sulaa ja ruskistua, älä anna palaa, vahdi myös sipulia. Lisää kattilaan viini ja mausteet, rouhi katajanmarjoja hiukan. Lisää riistaliemi tai muu hyvä lihaliemi, Anna kiehua ainakin parikymmentä minuuttia.

Kuori vaahto alussa, saat kirkkaan kastikkeen. Siivilöi. Tähän saakka kastikkeen voi tehdä etukäteen. Vähän ennen ruokailua keitä lientä vielä kasaan, lisää mustaherukkalikööriä, mausta tarpeen mukaan, suurusta (arrowjuurijauhe tai maizena tilkkaan vettä). Jos käytät enemmän voita, suurusteen voi jättää poiskin. Juuri ennen tarjoilua kuumenna kiehuvaksi ja vatkaa sekaan voi, älä keitä enää.

Perunarösti

12 kpl

Nämä voi myös tehdä etukäteen, ja paistaa pannulla juuri ennen tarjoilua.

½ kg perunaa

1 salottisipuli

suolaa, pippuria

Kuori ja raasta perunat karkeaksi raasteeksi, sekoita joukkoon hienonnettu salottisipuli.

Voitele esim. kaksi isoa muffinssipeltiä (vaihtoehtoisesti folio-muffinssivuoat) ja jaa rösti niihin ohuiksi kakuiksi, tasoita.

Paista 180 asteisessa uunissa 30 minuuttia ja jätä odottamaan. Juuri ennen tarjoilua paista voissa molemmin puolin kauniin ruskeaksi.

Selleripyree

200 g mukulaselleriä
1 dl maitoa
½ dl kermaa
suolaa, pippuria, muskottipähkinää

Kuori ja kuutioi selleri, keitä maidossa pehmeäksi ja soseuta sauvasekoittimella. Jätä odottamaan. Juuri ennen tarjoilua lisää kerma ja mausteet, kuumenna sekoittaen, älä keitä.

Karamellisoidut kanttarellit

Kourallinen kanttarelleja

Pienet kanttarellit voi laittaa kokonaisena, niistä tulee kauneimmat. Isot pilkotaan. Laita kuivalle pannulle ja kuumenna, kunnes ylimääräinen neste haihtuu. Lisää 1 rkl voita ja pyörittele jonkin aikaa, sitten 1-2 rkl sokeria, kuullota hetki, kunnes sokeri sulaa. Anna jäähtyä.

Mustatorvisieniperhonen

Tämän lisukkeen voi hyydyttää missä tahansa pienessä vuoassa tai vaikka isommassa laakeassa astiassa ja leikata annospaloiksi.

½ l mustia torvisieniä

½ salottisipuli
voita
1 dl kermaa
½ dl kermaa
2 kananmunaa
2 rkl vaaleaa leipää muruina
rosmariinia, lehtipersiljaa
pippuria, suolaa

Voitele vuoat. (Olisiko tämä silikoniperhosvuoka Ilo-leipurin) Pilko torvisieni pieneksi, samoin sipuli. Kuumenna sieniä kuivalla pannulla, kunnes ylimääräinen neste haihtuu. Lisää voi ja sipuli, anna kypsyä. Lisää kerma ja anna hautua jälkilämmöllä kunnes kerma on imeytynyt. Anna jäähtyä. Vatkaa munat kevyesti, mausta ja lisää sienet sekä leipämuru. Sekoita ja jaa vuokiin. Kypsennä vesihauteessa 175 asteessa n. 20-30 minuuttia vuokien koosta riippuen, tai höyrykeittimessä tai höyryuunissa.

 

Perhoselle tein alustan Myllyn paras ruistaikinasta, paistoin n. 8 minuuttia 200 asteessa. Lopputaikinasta voi tehdä vaikkapa naposteltavaa parmesaanin kanssa, kananmunavoitelun jälkeen pinnalle voisi ripotella suolaa, seesamin siemeniä tms.

Teeren rinnat

Laita uuni lämpenemään 160 asteeseen. Laita pannulle loraus öljyä ja voita (kirkastettua jos on), kuumenna pannu kuumaksi ja ota lihaan väri molemmin puolin. Laita uunivuokaan uuniin 15 minuutiksi, pienemmät rintafileet kypsyvät nopeammin. Tässä ajassa liha jää sisältä punertavaksi. Anna hetki levätä ja leikkaa liha ja kokoa annokset lautaselle.

Esillepanossa on parantamisen varaa, samoin kuvan laadussa; yleensä tuppaa olemaan ilta ja pimeä, kun tuotoksia kuvataan. Toisaalta haluaisi nauttia ateriansa lämpimänä. Tarkkasilmäinen huomaa, että tämä teeri pääsi kypsäksi. Ensi kerralla onnistuu paremmin. Tällä tavalla esikypsentämällä röstiperunan uunissa sen saa onnistumaan mainiosti. Selleripyree oli muuten erityisen hyvää!

Keittobanaani-broilericurry

Keittobanaani on tuttavuus, jonka tapasin monesti lähikaupassa sen kummemmin tervehtimättä. Sitä kai ajatteli, että mikähän tuokin. Eikä tullut ohjeitakaan etsittyä, vaikka aika usein kaikkea uutta tulee testattua vaihtelevalla menestyksellä ja jotkin löydöt hautautuvat kaappien perukoille. Sitten Hesarin ruokatorstaissa oli sivullinen keittobanaania. Ajattelin, että nytpä pitää kokeilla; sivu talteen. Vaan eipä ollut enää lähikaupassa. Kauppias on vaihtunut ja runsaat ja notkuvat vihannes- ja hedelmälaarit kahdella kielellä (suomi-englanti) ovat historiaa. Enemmän tai vähemmän tavalliset valikoimat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Ohjeet jäivät vähän kaivertamaan mieltä, kunnes Citymarketissa huomasin lupaavan vihertävän kasan. Pari lähti matkaan, mutta ohjeita ei löytynyt mistään. Väri ehti vaihtua keltaiseen, kunnes sain aikaiseksi etsiä jotain sopivaa ohjetta, mm.Tamarind Heavenislta löytyi lupaava, jota muuttelin.

2 keittobanaania

2 broilerin rintafileetä
½ tl kurkumaa, suolaa
2 rkl korianterin siemeniä, murskattuna
1-2 tl jeeraa
5-10 kuivattua curryn lehteä
(½ tl kiinalaista maustesekoitusta)
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 tl kurkumaa
cayennepippuria, suolaa
limemehua
öljyä ja juoksevaa paistomargariinia
3 dl vettä

lisäksi keitettyä basmatiriisiä

Kuori banaanit ja halkaise, pilko sentin paksuisiksi. Pirskota päälle lime  mehua ja peitä kostutetulla talouspaperilla (estää tummumisen). Kuutioi broileri, mausta suolalla. Keitä riisi.

Laita broileripalat kuumaan wokkiin ja kypsennä hetki, kunnes kosteus haihtuu. Lisää öljyä ja juoksevaa margariinia, kääntele ja lisää kurkumaa. Ruskista ja nosta odottamaan. Lorauta pari rkl öljyä wokkiin, lisää jeera, murskatut korianterit ja sipuli ja valkosipuli heti, kun poksahtelu alkaa, muutoin mausteet saa kerätä lattialta. Lisää currylehdet ja banaani ja tarvittaessa rasvaa. Kääntele kunnes banaani saa väriä, lisää kurkuma, kiinalainen mausteseos (paprikaa, currya ym.) ja lopuksi broileri. Lopuksi lisää loraus limemehua ja n. 3 dl vettä, kiehauta ja tarjoile riisin kanssa.

Täytyy sanoa, että keittobanaania olisi kannattanut ostaa jo aiemmin. Oikein maukasta ja ruokaisaa, vienon makeaa, mutta ei imelää, kiva rakenne, pysyy koossa. Ohjeissa sanotaan, että vihreänä suolaiseen ruokaan ja keltaisena makeaan. Keltainen sopii hyvin tähänkin. Paistettavissa banaanijälkiruoissa varmasti mukava, kun ei pala pohjaan. Ostan kyllä toistekin, tästä voisi kehitellä kaikenlaista. Veden sijasta kannattaa lisätä kanalientä, tulee paremmin makua, kun riisikin on suolatonta. Tuli vaan kiire, kuten tavallista.

Muuten Hesarin sivu löytyi huolellisesti mapitettuna uudesta reseptikansiostaJ.

Kana-kookoskeitto

Pikaista ruokaohjetta etsiskellessä  löytyi tällainen. Todella nopea ja maistuva keitto, enpä juuri sitä muutellut. Ehkäpä valkosipulia voisi kypsentää pidempään ja laittaa jotain muitakin kasviksia. Alkuperäiseen ohjeeseen pyynnöstä lisättiin lasinuudelia, ja hiukan saostin lientä, tykätään, että keitossa saa olla hiukkasen paksuutta. Kanaa voisi marinoida ennen keittämistä, olisi maukkaampaa.

Kaffirlimetinlehtiä  (kuivattuja) ja tuoretta sitruunaruohoa löytyy hyvinvarustelluista lähikaupoistakin. Voinee korvata sitruunan/limetin kuorella.

3 broilein rintafilettä (maustamatonta)

pätkä inkivääriä (5 cm)
kolmannes valkosipulia (kynnetön)
2 pientä shalottisipulia
1 sitruunaruoho
(chiliä)
3 kaffirlimetinlehteä
4-5 dl kanallientä
1 prk kookosmaitoa (luomu)
4 rkl kalakastiketta
1 rkl palmusokeria
kourallinen lasinuudelia
tilkka limetinmehua
makeaa chilikastiketta

Kuutioi liha, kuori inkivääri ja leikkaa ohuiksi lastuiksi, samoin valkospuli. Hienonna sipulit, viipaloi sitruunaruoho.

Kiehauta vesi vedenkeittimessä, laita kattilaan liemikuution (Fond du chef) kanssa. Lisää lihat ja muut ainekset. Anna kiehua viitisen minuuttia. Kuori vaahto pinnata, liemestä tulee kirkkaampi. Lisää kookosmaito ja kiehauta, tarkista maku.  Suurustin teelusikallisella arrowjuurijauhetta sekoitettuna tilkkaan vettä. Lisää nuudelit. Lisää tarvittaessa loraus limettimehua.
Sitruunaruohoa ja kaffirlimetinlehtiä ei syödä, ne voi siivilöidä halutessa poiskin. Antavat  ihanan sitruunaista makua. Palmusokerissa on mielestäni mukava aromi, mutta jos sitä ei ole saatavilla, muukin sokeri käy. Kaikki eivät pidä chilin tulisuudesta, joten halukkaat voivat syödessä lisätä vaikkapa makeaa chilikastiketta, se ryhdistää makua. Nuudelit olivat hiukan hankalia syödä; kannattaa pilkkoa lyhyemmiksi. Jälkikasvu tykkäsi kovasti. Ehdottomasti teen toistekin!