Näytetään tekstit, joissa on tunniste helppo ja nopea. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste helppo ja nopea. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Halparuokakirja ja helppo Mac'n'cheese kukkakaalilla

Hyvää ruokaa halvalla, pienellä budjetilla, mausta tinkimättä. Kirjassa on 47 helppoa reseptiä, joiden raaka-aineet löytyvät pienimmästäkin lähikaupasta, pakasteita ja säilykkeitä unohtamatta.
No Tofu Publishing-kustantamon , Natalia Tolmatsovan ja Alisa Wilskan Halparuokakirja tupsahti postilaatikkooni muutama viikko sitten.  Kirjassa on monta oivallusta miten pienellä budjetilla saa maukasta ruokaa ja toisessa kohtaa pihtaamalla voi ostoskassiin sujauttaa yrttipuskan, joka tuo ruokaan makua ihan toisella tavalla kuin pelkät kuivat mausteet. Ruoat on pääsääntöisesti nopeita laittaa, raaka-ainelista ei ole turhan pitkä ja sopii hyvin laiskallekin kokille. Kirja on suunnattu etenkin opiskelijalle, yhden tai kahden hengen talouteen, mutta mikään ei estä tekemästä kerralla isompia annoksia. Tykkään kirjan raikkaasta ja yksinkertaisesta ulkoasusta, ja siitä, että halparuokakirjan kuvien kanssa ei ole turhaan kikkailtu: ylenpaltinen stailaus vesittäisi mielestäni kirjan ideaa säästöbudjetista.

Omasta keittokirjasta olen minäkin joskus haaveillut ja ideani on ollut jokseenkin samansuuntainen tämän kirjan kanssa: edullista mutta maukasta ruokaa. Ehkä lähestymistapani olisi hiukan toinen, mutta perusajatuksena se, kuinka madaltaa kynnys laittaa itse ruokaa alusta loppuun, hyvistä, mutta niistä ihan tavallisista raaka-aineista, ilman turhia konstailuja, rohkeasti, uusia makuja testaten. Ja jos rahaa jää, mukaan mahtuu ripaus luksusta. Vaikka söisi vain elääkseen, ruoasta pitää saada myös nauttia.


Testasin heti alkuun Kukkakaali mac'n'cheesen, ruoan, jota en ole ennen valmistanut. Miksiköhän? Amerikkalaisten versio kotoisesta makaronilaatikosta venyvine juustoineen on kevennetty kukkakaalilla ja se antaakin kivasti makua muutoin aika yksitoikkoiseen makaronin ja juuston liittoon.  Reseptin gruyere-juustoraasteen korvasin jääkaapista löytyneellä parmesaanilla ja ruisleivän murut vaihdoin pankojauhoihin. Reseptit toimivat parhaimmillaan raameina, joita voi ja pitää tarpeen mukaan muunnella, tämä on kirjankin filosofia. Laitetaan sitä, mitä kaapista löytyy, näin säästyy rahaa ja hävikki vähenee. Jännä juttu muuten; yleensä resepteissä, niinkuin tässäkin, uuni laitetaan ensin lämpiämään ja sitten aloitetaan muut valmistelut. Oma uunini lämpenee alle 10 minuutin, joten mieluiten laitan sen lämpiämään vasta kun ruoka tai leivonnainen on lähes valmis uuniin, säästyy vähän sähköä.

Kukkakaali mac'n'cheese

400 g makaronia
1 pieni kukkakaali
tai 200 g pakastekukkakaalia
3 dl cheddar-raastetta (n.100 g)
1 dl gruyere-raastetta (n.30 g)
1 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
1/2 tl muskottipähkinää
1/2 tl cayennepippuria
suolaa
mustapippuria
1 rkl ruisleivän muruja/korppujauhoja/pankojauhoja
1/2 rkl voita nokareina

Keitä makaronit ja kukkakaali kypsäksi. Raasta juustot. Sulata voi pienessä kattilassa, lisää joukkoon vehnäjauho kokoajan sekoittaen. Anna jauhojen kypsyä, varo ruskistamasta. Lisää maitoa vähän kerrallaan samalla voimakkaasti sekoittaen. Sekoita, kunnes kastike paksunee, lisää puolet juustoraasteista. Mausta.
Voitele uunivuoka, sekoita siihen makaronit ja kukkakaalin palaset ja kaada juustokastike päälle. Ripottele päälle loput juustot, ripottele pinnalle korppujauhot ja muutama nokare voita. Paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.


Ohjeesta tuli kaksi vuokallista, josta riitti useammalle aterialle, kun lisäksi tarjottiin jotakin muuta.




keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Ylevä(isten) juoma ja helppo matcha-jäätelö

Teetä ja sympatiaa. Tee on ollut viime viikkojen suosikkijuomani. Minä, joka olen juonut teetä vain satunnaisesti. Vatsaa alkoi keittää jo ennen joulua ja kahvi piti lopulta jättää kokonaan pois. Teetä on kulunut litratolkulla ja kaappeihin kertyneet teevarastot ovat vajuneet kiitettävästi. Ehkäpä pääsen kohta shoppailemaan uusia teelaatuja, ihan teekaupasta. Loppuvuodesta, ennen teekuuriani, kirjoitin teestä jutun myös Nuori Lääkäri- lehteen. Teksti on luettavissa myös tässä alempana, lyhyt johdatus erittäin mielenkiintoiseen aiheeseen, sekä jokunen vinkki teen käytöstä ruoanlaitossa. Matcha-teetä olen käyttänyt ennenkin, tällä kertaa siitä syntyi helppo ja nopea jäätelö. Ja joo, vatsa voi paljon paremmin, ja yllättävää kyllä, kahvia ei juurikaan tee mieli. Ja tunnustan nauttivani teeni englantilaisittain maidon kanssa. Millaisesta teestä sinä tykkäät?



Tilasin kertakäyttöisiä suodatinpusseja teelle, näin irtoteestä on helppo suodattaa kupillinen tai pari, eikä tarvitse sotkea teepallojen ja sihtien kanssa. Pusseja on kätevä ottaa myös mukaan töihin.


Tekstini viime vuoden viimeisestä Nuori Lääkäri-lehdestä:

Ylevä(isten) juoma

Harjoita anteliaisuutta ja ystävällisyyttä kaikkia kohtaan
Ole kohtelias ja harmoninen
Älä kritisoi toisten teeseremonioita
Ole vaatimaton ilman ylpeyttä
Älä himoitse toisten tee-esineitä
Teeseremoniaa ei saa typistää vain esineiden arvostamiseen
Teeseremonian pitää ennen kaikkea huomioida vieraiden sydämet

Näin ohjeisti Takeno Joo, eräs tunnetuin japanilainen teemestari 1500-luvulla. Japanilaiset ovat vieneet teen nauttimisen taiteen tasolle, johon vahvasti liittyy myös hengellisyys. Teeopinnot kestävät yleensä vuosia ja jotkut uhraavatkin teelle koko elämänsä.

Hoksasin aiheeseen perehtyessäni, miten vähän teestä oikeastaan tiedän ja miten vähän teetä tulee nautittua, joitakin lipputeekupposia lukuun ottamatta. Kyllä vihreä tee tuttu on, sekä teekukat ja matcha-tee, mutten muista kuulleeni pu’er-teestä, hapettamattomasta teestä, joka tiivistetään teekakuiksi, joita voidaan ikäännyttää eli jälkifermentoida jopa vuosikymmeniä. Irtoteetä hauduttaessani olen myös aina ollut hyvin suurpiirteinen, juoman maun todennäköisesti kärsiessä. Huomasin myös, kuinka monia tuotteita myydään nimellä tee, vaikka ne onkin valmistettu jostain ihan muusta, tavalllisimmin yrteistä.

Tee valmistetaan teepensaan (Camelia sinensis) lehdistä uuttamalla. Tee sisältää mm.kofeiinia (eli teiiniä), tanniineja, teaniinia ja meteaniinia. Teaniini ja meteaniini ovat miedosti rauhoittavia. Kofeiinipitoinen tee saattaa viedä yöunet, jolloin iltakupposeen kannattaa hauduttaa vaikkapa kofeiinitonta Rooibosta, punapensaan lehdistä valmistettua juomaa.
Teehen liitetään myös monenlaisia terveysvaikutuksia, mm. sen sisältämiin flavonoideihin, mutta muistan lukeneeni, kuinka teen juontiin on liitetty lisääntynyt ruokatorven syöpäriski, erityisesti Aasian maissa. Uudemmissa tutkimuksissa riski näyttäisi korreloivan paremminkin kuumien juomien nauttimiseen.

Kuten niin moneen nautintoaineeseen niin teehenkin liittyy monta legendaa. Myytin mukaan kiinalainen tarukeisari Shen Nong tuli keksineeksi teejuoman vuonna 2 737 ennen ajanlaskumme alkua, kun keisarin nukahdettua kiehuvaan vesiastiaan oli pudonnut teepuun lehtiä. Kitkerän maun lisäksi hän aisti juoman puhdistavan ja piristävän vaikutuksen ja näin teen juonti keksittiin.  Siitä vierähtikin tovi, ennen kuin juoma saapui Eurooppaan 1600 luvulla.

Mustan teen nauttiminen maidon kanssa lienee perua mongolialaisesta maitoteestä ja etenkin britit mieltyivät maidon käyttöön. Brittien kello viiden tee on muuten jo yli 300 vuotta vanha perinne. Maitolisällä varmistettiin myös edullisten posliinikuppien ehjänä pysyminen, ja lisäksi hampaatkin värjäytyivät kenties vähemmän. Nautin oman teeni myös maidon kanssa, jolloin tee jäähtyy sopivasti, maku pyöristyy eikä aiheuta niin herkästi närästystä.

Teelaatujen jaottelu perustuu teelehtien tuoreuteen, hapetusprosessiin ja jälkifermentointiin. Halvin, musta tee, on eniten prosessoitua ja länsimaissa suosituin tee, ja sitä myös maustetaan lukemattomin tavoin.  Oolong-teen käsittely on samantapainen kuin mustan teen, mutta sen hapettuminen keskeytetään, toisin kuin mustan teen. Vihreän teen hapetus keskeytetään heti alkuunsa, erilaisin menetelmin, jolloin sen väri jää hyvin haaleaksi. Juomien kulutuksessa vihreän teen ohi kiilaa maailmassa vain vesi, niin suosittu juoma vihreä tee on Aasian maissa! Muita teelaatuja, pu’er teen lisäksi, ovat valkoinen ja keltainen tee, jotka pääosin valmistetaan teepensaan yläosan nupuista ja kärkisilmuista ja arvatenkin ovat niitä kalleimpia teelaatuja.

Teentuottajamaista suurimpia ovat Kiina, Intia, Kenia ja Sri Lanka. Kansainvälisissä raaka-ainehuutokaupoissa tee myydään maahantuojille ja maailman suurin teekauppias onkin brittiläis-hollantilainen Unilever, jonka kautta 12% myytävästä teestä liikkuu. Viljelymenetelmien kehittyminen on kasvattanut teesatoa ja pientuottajiakin on tullut lisää, mutta teen hinnasta vain 10-20% jää tuottajalle. Myös teen tuotantoon liittyy ongelmia ympäristö- ja eettisten arvojen suhteen. Teelehtien poimiminen, erityisesti laadukkaan lopputuotteen varmistamiseksi, tehdään edelleen käsin. Teenpoimijoista suurin osa on naisia, joille helposti maksetaan alle minimipalkan ja myös vähemmän kuin miehille. Afrikkalaisilla viljelmillä naiset joutuvat myös työnjohtajien ahdistelemaksi. Työsuojelusta ei juurikaan puhuta ja paikoin lapsityövoimaakin käytetään. Toivotaan, että kasvussa oleva ekologisesti ja eettisesti tuotettujen hyödykkeiden kysyntä korjaa teen poimijoiden oikeuksia pikkuhiljaa.

Teetietouteni lisäännyttyä harkitsen nyt vakavasti tilaavani muutamaa sorttia laatuteetä, ehkäpä pari pu’er-kakkua, jotka unohtaisin ikääntymään vuosikymmeneksi tai pariksi, ihan vaan hyllyn perälle. Taitaisi olla halvempaa kuin vaikkapa viiniharrastus? Matcha-teeni käytän ruuanlaittoon, kuten tähänkin asti, ilman sen kummempia seremonioita.
Erään toisen teemestarin, Rikyun oppien mukaan teellä on neljä hyvettä: harmonia, kunnioitus, puhtaus ja rauhallisuus. Ne koetan muistaa niin keittiössä kuin elämässäkin.





Teetä voi nauttia juomana läpi aterian kuten Aasiassa on tapana. Tee sopii ruuanlaittoon siinä kuin viinitkin, vain mielikuvitus on rajana, käyttipä perusteetä tai maustettuja teejuomia. Irtoteetä sopii lisätä marinadiin tai käyttää siihen teejuomaa. Miltähän maistuisi earl graylla maustetut sconesit voinokareen ja hillon kera? Chaitee-pikkuleivät, rooibos-siirappi, matcha-kuorrutteiset mokkapalat tulee mieleen esimerkkinä makeista herkuista. Teen jämän voi hyvin lorauttaa smoothieen tai maustamaan ruokaa, miksei se kävisi myös leipätaikinan nesteeksi?
Teesavustus on helppo tapa saada savustettuja herkkuruokia siististi kotikeittiössä, ilman savustinta. Kurkkaa ohje täältä: teesavustettua ankanrintaa.
Santelipuusavustettuja tomaatteja kokeiltiin täällä: santelipuusavustetut minitomaatit

Matcha on japanilainen hienoksi jauhettu vihreä tee, jonka valmistukseen ja tarjoiluun japanilainen teetaide nimenomaan keskittyy.




Helppo matcha-jäätelö

Annoksesta riittää kahdelle, jälkiruuan osasena useammallekin

2 dl kuohukermaa
½ purkkia kondensoitua maitoa
3 tl matcha-teejauhetta

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Vispilöi joukkoon kondensoitu maito ja matcha-teejauhe. Pakasta vähintään muutama tunti, ei tarvitse sekoittaa pakastamisen aikana.




tiistai 13. joulukuuta 2016

Haudutettu punakaali, helppo ja herkullinen

Helppo ja herkullinen lisä jouluöytään, haudutettu punakaali. Sen voi valmistaa etukäteen ja pakastaa, lämmittäessä se vain paranee. Jos kaipaa jouluisia mausteita, pataan voi heittää tähtianiksen tai pari.

Haudutettu punakaali

kerä punakaalia, reilu kiloinen
1/2 dl öljyä
2 punasipulia
1/2 dl vettä
1/2 dl siirappia
1/2 dl balsamiviinietikkaa
1 omena
pätkä purjoa
suolaa, pippuria, cayennepippuria

Suikaloi punakaali kattilaan tai pataan. Suikaloi punasipuli ja omena valmiiksi, samoin purjo. Lorauta öljy kattilaan ja kypsennä kaalia, kunnes se vähän pehmenee ja painuu kasaan. Lisää sipuli, vesi, siirappi ja balsamiviinietikka ja kääntele hetki. Lisää omena ja purjo, mausta noin teelusikallisella suolaa, lisää pippuria ja cayennepippuria. Hauduta hiljalleen noin tunti. Tarkista suola.

Haudutettu punakaali


lauantai 15. lokakuuta 2016

Vihreä smoothie

Vihreä, mutta makean täyteläinen smoothie, joka sopii minusta hyvin vaikka jälkiruuaksi. Vain muutamasta raaka-aineesta saa helposti hyvää. Mangon puolikas oli ylikypsymässä ja ruukkusalaatti nahistumassa ja kookosvettä löytyi kaapista, mutta sen voi korvata maidolla tai vaikkapa kauramaidolla. Pari banaania on nykyisin minulla aina pakastimessa, smoothien varalta. Inkivääri antaa sopivasti potkua ja sitä voi annostella oman mieltymyksen mukaan. Tästä annoksesta riittää hyvin kolmelle.

Vihreä smoothie

1/2 mango
1 pakastettu banaani
1 ruukku salaattia
pieni pala inkivääriä
2 dl kookosevettä tai kauramaitoa

Paloittele ainekset blenderiin tai sauvasekoittimen kulhoon ja lisää käyttämäsi neste. Surauta sileäksi. Koristele hunajapaahdetuilla pähkinöillä ja nauti!
Vinkki: tölkissä smoothie kulkee vaikka mukaan työpaikalle.



torstai 13. lokakuuta 2016

Pimientos de Padron - tapakset

Pimientos de Padron eli espanjalainen vihreä pikkupaprika ja oman sadon punainen paprika. Törmäsin kaupassa vihreisiin pikkupaprikoihin. Pussissa luki Pimientos de Padron, espanjalaiset pikkupaprikat. Kasvihuoneessa, siinä purkutuomion ja saaneessa, vietti kesää paprika, joka teki punaisia, pienen puoleiseksi jääneitä paprikoita. Liekö lannoituksen puutetta, kun eivät sen isommaksi kasvaneet. En oikein tiennyt, mitä niille tehdä, mutta pimentos-pussin reseptillä niistäkin tuli ihan huikean hyviä!

Ohje on älyttömän helppo ja nopea. Kypsennetään paprikoita öljyssä, kunnes niiden pinta kuplii ja paprikat pehmenevät. Kannattaa tehdä kerralla vähän enemmän, ovat yksinkertaisuudessaan herkullisia. Pimientos de Padron-paprikoista joka kymmenes on tulinen,  mutta yhtään pussiini ei ollut eksynyt. Kypsensin pari chiliä samalla pannulla ja niitä pureskellessa tuli tulisen ruuan tuska tyydytettyä hetkeksi.


Öljyssä paahdetut paprikat

pimientos de padron-paprikoita
pieniä punaisia paprikoita
(chilejä)
hyvää oliiviöljyä
sormisuolaa

Kuumenna öljy pannulla ja kypsennä paprikoita samalla käännellen kunnes paprikoiden nahka kuplii ja ne pehmenevät. Nosta talouspaperin päälle ja ripottele sormisuolaa. Parhaita vielä lämpimänä, mutta hyviä kylmänäkin. Ihania makean karvaita makuja, jotka tulevat ihan eri tavalla esille öljyssä kypsentäen ja joita suolaripaus sopivasti korostaa.




sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Mustatorvisieni - pientä syötävää

Mustatorvisieni on herkullinen sieni ja sen löytäminen saa hyvälle mielelle. Joskus se piiloutuu yhtä taitavasti kuin suppilovahvero, mutta toisinaan sen kasvustot näkee jo kauas. Hyvien sienimaastojen puutteessa on onneksi ystäviä, jotka kiikuttavat osan saaliistaan meille.
Tästä piti tulla sienimunakas, mutta laiskana oikaisin ja rikoin munat suoraan pannulle, joka oli liian kuuma, lorautin maidon perään ja peli oli menetetty, ei tullut edes kokkelia.  Mutta hyvin maistui leivän päällä. Ja puolukkahillo viimeisteli makunautinnon. Kannattaa kokeilla! Erittäin hyvä pieni ilapala kahdelle.

Pikainen paistos mustatorvisienestä 

mustatorvisieniä noin litra
1 pieni salottisipuli
kotimainen omena
voita ja öljyä paistamiseen
3-4 kananmunaa
1 dl maitoa
suolaa, pippuria
tuoretta korianteria

tarjolle puolukkahilloa, ruisleipää

Pieni siivottuja mustatorvisieniä hiukan ja laita paistinpannulle, höyrytä enimmät nesteet pois. Lisää tilkka öljyä ja nokare voita, paista. Lisää silputtu sipuli ja freesaa, lisää omena pieninä kuutioina. Suolaa ja pippuroi. Vähennä lämpöä, riko kananmunat pannulle, sekoittele koko ajan, lisää maitoa ja sekoita. Kananmunat kypsyvät nopeasti. Tarkista suola, ripottele hiukan tuoretta korianteria ja tarjoa ruisleivän päällä. Kruunaa herkku lusikallisella puolukkahilloa.




maanantai 22. elokuuta 2016

Marjasmoothie

Mustikat, vadelmat ja pari omenaa jalostuivat raikkaaksi smoothieksi tänä aamuna. Nopean ja raikkaan aamiaisherkun viimeistelee pirteäksi muutama mintun lehti.

Takana on ihan huikea viikonloppu ruokakuvauskurssilla! Viikonlopun tunnelmiin tulen palaamaan vielä useampaankin kertaan, mutta voin sanoa, että inspiroiduin kurssilla niin, etten malttaisi ryhtyä töihin vaan karkaisin mieluiten ulos kuvaamaan! Kaikki tuolla pihalla suorastaan huutavat tulla kuvatuksi! Jotain maukasta-blogin Mari Moilanen ja valokuvaaja Tim Clinch ovat Keep it simple-workshopin takana. Iso kiitos ja kumarrus! Ja olihan siellä kaikki ihanat kurssilaiset ja kokit, hyvää ruokaa ja viiniä, mutta viikonlopusta vähän myöhemmin lisää. 

Pakastimen tyhjennys kannattaa aloittaa nyt! On nimittäin kokemusta siitä, että kun säästelee pakastettuja aarteitaan vuoden vaihteen yli, niin yks kaks on jo toukokuu ja uusi satokausi painaa päälle, lähes täydellä pakastimella! Ja nythän ne pakkasesta poimitut marjat ovat ihan parhaimmillaan. Tämä smoothie ei minusta kaivannut makeutusta, mutta mikä estää lisäämästä lusikallisen hunajaa. Kookosvettä ostin Aasialaisesta ruokakaupasta. Maku on miedosti kookoksinen ja hiukan suolainen. Sen voi myös korvata vaikkapa rasvattomalla maidolla. Yksi workshopin yhteistyökumppaneista oli DeliVerde, jonka ihanan intensiivinen minttupuska matkusti kotiin. Minttu antaa smoothielle ihanan raikkaan maun!

Marjasmoothie

2-3:lle

2 dl jäisiä mustikoita
1 dl jäisiä vadelmia
4 kotimaista pientä omenaa
muutama tuore mintun lehti 
1-2 tuoretta basilikan lehteä
2 dl kookosvettä

Kuori omenat ja poista siemenkodat, lohko paloiksi. Laita kaikki aineet blenderiin tai surauta soseeksi sauvasekoittimella. Nauti!



lauantai 2. tammikuuta 2016

Lemon posset

Nopea ja helppo jälkiruoka  lemon posset. Vaikkapa loppiaisena. Sen voi tarjota sinällään tai esimerkiksi passion hedelmän ja crumblen, tai siis keksimurujen kera. Pienikin määrä kirpeän makeaa herkkua riittää päättämään juhla-aterian.


Lemon posset

6 dl kermaa
2.25 dl sokeria
1.5 dl sitruunamehua

passion hedelmä, crumblea (keksimurua)

Keitä kermaa ja sokeria kolmisen minuuttia kuohuen, nosta välillä kattilaa, ettei kuohu yli. Ota pois hellalta, sekoita joukkoon sitruunamehu ja anna hetki jäähtyä. Jaa annosmaljoihin, koosta riippuen riittää 6-8 annokseen. Anna hyytyä kylmässä useampi tunti tai yön yli. Pikkukipot valmistuvat nopeammin.



Joulun jälkiruokana meillä, mutta vielähän sitä loppiaisenakin herkutellaan. 


keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Pizzaiola, helppo herkku uuden vuoden juhliin!

Pizzaiola, alkujaan italialainen pataruoka, on huikean helppo ja hyvä herkku kaikkiin illanistujaisiin. Suosittelen uudeksi vuodeksi: liha vain marinoitumaan edellisiltana tai hyvissä ajoin aamulla, loput aineet pataan ja uuniin ja maukas seurusteluruoka on valmis. Ohjeen sain ystävältäni Riikka-Marilta. Tähän pataruokaan ei montaa ainesosaa tarvita, eikä säätämistä maustamisen kanssa, suolaakaan ei tarvitse lisätä. Kyytipojaksi riittää hyvä patonki tai leipä, salaatin tai muut vihreät voi nauttia vaikkapa alkuruokana. Lihaksi voi valita myös sitkeämpiä ruhon osia, mutta silloin kypsennysaika on pidempi. Esteettisyydellään ruoka ei hurmaa, mutta maku on sitäkin parempi.
Pizzaiola, carne alla pizzaiola on traditionaalinen italialainen ruoka tiettävästi Campanian maakunnasta. Todennäköisesti nimi pizzaiola viittaa siihen että liha tarjotaan pizzan tyyliin, tomaattisoseen ja juuston kera.


Pizzaiola

1 kg ulkofilettä tai entrecote-lihaa
1 iso purkki isoja kapriksia liemineen
4-6 valkosipulinkynttä ainakin
oliiviöljyä

2 purkkia tomaattimurskaa
2 palloa mozzarellaa

tarjoiluun hyvää leipää tai patonkia

Leikkaa liha mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi uunivuokaan. Lisää hienonnetut valkosipulin kynnet ja kaprikset liemineen. Lorauta perään oliiviöljyä ja sekoita. Anna maustua mielellään yön yli viileässä tai useita tunteja. Lisää vuokaan 2 purkkia hyvää tomaattimurskaa sekä revi isoiksi paloiksi joukkoon 2 palloa mozzarellaa. Kypsennä vajaa tunti 200 asteisessa uunissa. Murea liha kypsyy nopeasti, sitkeämpien ruhon osien kanssa aikaa saa varata enemmän. Kannattaa testata lihapala kesken kypsennyksen. Nautitaan suoraan padasta sattumia lautaselle nostellen ja patonkia liemessä kostuttaen.



Älä anna ulkonäön hämätä. Tämä ruoka on superhyvää ja yleensä loppuu kesken.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Helppo ja nopea suklaakakku x 2

Helppo ja nopea, makeaa, suklaata. Jotain tarjottavaa yllätysvieraille, lapsille, sukulaisille, makeannälkään. Väsyttää, en jaksa, en osaa, ei huvita. Voisiko joku muu joskus...
Tuttuja tuntemuksia, sillä eiköhän jokainen silloin tällöin tai useamminkin tässä kiireisessä elämässä koe turhautumista ja väsymistä.
Ihan normaalia. Itselleen pitää olla armollinen! Ei aina tarvitse tehdä itse alusta loppuun tai edes itse! Homman voi ulkoistaa ostamatta silti valmista kakkua kaupasta. Sitä varten on kelpo tuotteita: valmiita seoksia, joihin vain lisätään vesi ja/tai rasvaa. A vot, uunituore vierasvara tai makean himon taltuttaja on valmis. Tai siis kun ensin paistetaan. Tai siis kun raavas mies tekee: tällä kertaa helppo juttu! Itse pitäydyin kameran takana ja suit sait sukkelaan kakut olivat valmiita ja sain maistella makeita suklaaherkkuja lähes evää heilauttamatta ;).


Suklaakakun päällä lusikallinen vaniljarahkaa, koristeena pakastekuivattuja mansikoita.


 Yhteistyössä Blogiringin ja Kungsörnenin kanssa minulle valikoitui mutakakun ja suklaakakun testaaminen. Muita tuotteita ovat toscakakku, porkanakakku, omenakakku, vohveli- ja pizza-ainekset. Muutamalla eurolla per paketti. Jos nimi tuntuu hankalalta, niin punaiset paketit erottaa värin perusteella useimmista kaupoista, sittarista ainakin niitä bongasin, pitäisi lötyä muista K-ryhmän sekä S-ryhmän kaupoista ainakin. Kannattaa muuten vinkata miehelle tulevien merkkipäivien ja juhlien varalta!


Muutamalla välineellä selviää eikä tule juuri tiskiä.


Ohjeet ovat selkeät ja aineslistakin on lyhyt, ollakseen jauhemaisessa muodossa. Taikinat on helppo vispata, ei jää paakkuja.





Jos haluaa selvitä oikein helpolla, mutakakun voi tehdä leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan.


Mutakakku jää näin matalammaksi ja reunat rouheiksi. Ei haittaa makua.


Suklaakakun kuorrute vatkautuu parhaiten sähköllä.


Varmoin ottein maaliin. Ei tainnut sittenkään olla ensimmäinen kerta kun mies on kakkua kyydissä...



Kieltämättä suhtauduin näihin varauksella, en hinnan puolesta mutta maku epäilytti: miten joku jauheseos voi muka hyvältä maistaa? Muistissa oli lapsuuden sitruunamuffinijauheet. Yllätyin positiivisesti, sillä kakkujen maku on oikeasti suklainen, mutakakku melkeinpä supersuklainen ja makea.


Mutakakun kaverina kirpeää passionmoussea tasapainottamaan makeutta.


Yhteistyössä Kungsörnen

maanantai 16. marraskuuta 2015

Kurpitsapiirakka-smoothie

Kurpitsa ja smoothie ja pumpkin spice-mausteet - kurpitsapiirakkaa juotavassa muodossa. Kurpitsasesonki jatkuu vielä, ainakin meillä, sillä kesän satoa on viileässä vielä monta päätä ja hyvin näyttävät säilyvän.
Siitä on jo aikaa, kun viimeksi olen tehnyt kunnon smoothieta. Blenderi nimittäin hajosi kesällä ja kitsastelin uuden ostoa tänne saakka. Hyvää kannattaa odottaa, sillä uusi värkki hienontaa ainekset samettisiksi unelmiksi!
Kurpitsapiirakkasmoothieen ei montaa ainesosaa tarvitse: kypsää kurpitsasosetta, kookosmaitoa ja/tai mantelimaitoa, sokeria (kookossokeria) ja mausteita. Voit käyttää nesteenä myös maitoa, mutta kookosmaito antaa kivasti makua. Kookosmaitoa oli käytössä desin verran, joten lisäsin joukkoon mantelimaitoa. Makeutta on helppo säätää sokerilla. Kookossokerin voi korvata millä tahansa sokerilla, mitä kaapista löytyy, maku vain hiukan muuttuu.
Lohko kurpitsa ja poista siemenet. Paahda kurpitsalohkoja n. 180 asteisessa uunissa 15-20 minuttia tai enemmän, kunnes hedelmäliha on pehmeää. Anna jäähtyä ja poista kuori. Lopun kurpitsan voit pakastaa tai käyttää esim. keittoon.
Omaan makuuni suurinpiirtein tämä määrä mausteita toimii, mutta kannattaa lisätä mausteita vähitellen ja maistella, jolloin saat smoothiesta mieleisesi.

Kurpitsapiirakka-smoothie kahdelle

n. 2 dl kurpitsasosetta (jääkaappikylmää)
n. 1 dl kookosmaitoa
n. 1 dl mantelimaitoa
n.2-3 rkl kookossokeria tai muuta sokeria
1/4 tl jauhettua inkivääriä
1/4 tl kanelia
1/4 tl jauhettua maustepippuria
1/4 tl muskottipähkinää

Laita kaikki ainekset blenderiin ja sekoita sileäksi. Kaada laseihin tai kuppeihin ja koristele muskottipähkinällä.


 
Minun makuuni ihanaa, samettista smoothieta. Kurpitsan maku on mieto, hiven kookosta, ihanaa mausteisuutta eikä liikaa makeutta!