Andalusian auringossa ja Muhammara-tahna

Andalusian auringossa, kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin, kirjoittanut ja kuvannut Andalusian auringossa-blogin Erja Ariela Säkkinen. Pitkästä aikaa keittokirja, jossa on roppakaupalla innostavia reseptejä! Ja juurikin niistä makumaailmoista, joista olen tällä hetkellä kiinnostunut. Kirjan kuvat ja ulkoasu ovat värikylläisiä ja houkuttelevia, olisinpa minäkin tuolla! Seurasin kirjan matkaa jo facebookissa, mutta paperisena ja valmiina tarinat, kuvat ja reseptit heräsivät todella henkiin, käsin kosketeltavina. Suosittelen tätä teosta lämpimästi! Ehdin kokeilla vasta yhden reseptin, mutta lisää on tulossa.

Nyt on vaihteeksi taas vaihe, jolloin blogi päivittyy harvakseltaan. Pakko tehdä valintoja, mitä ehtii ja mitä pystyy tekemään. Eikä harrastuksesta halua ottaa stressiä. Näillä mennään, toivotaan, että kevään mittaan tilanne korjautuu! Pääsiäiseksi on kyllä pitkästä aikaa monenlaisia ruokasuunnitelmia, kuten lampaan paistin savustusta. Sen kylkeen Andalusian auringosta löytyy monta reseptiä, katsotaan, mitkä niistä päätyvät lautaselle.

Muhammara on syyrialainen tahna paahdetusta paprikasta. Se maistui juurikin siltä, kun osasin aavistaa, oikeastaan paremmalta! Tahnaa maisteltiin punaviinipruuvissa vasta paistetun juurileivän kanssa. Tämän vuoksi korvasin tuoreen valkosipulin kuivatulla ja chilin cayennepippurilla, jottei maut olisi liian hallitsevia. Iloisesti yllätyin, kuinka hyvin varsinkin Uusi-Seelantilaiset Pinot Noirit natsasivat näiden makujen kanssa. Pieni naposteltava antaa viineistä aina uutta informaatiota ja kenties sen perusteella voi päätellä, mikä pruuvin viineistä sopisi parhaiten aterialle.

Muhammara

3 punaista paprikaa
100 g saksanpähkinöitä
1 valkosipulinkynsi
1/2 chiliä
1 reilu rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
1/2 tl paprikaa
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl granaattiomenasiiappia (etnisistä kaupoista)
1/2 sitruunan mehu
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

Paahda paprikat grillissä tai uunissa grillivastuksen alla, kunnes mustuvat. Peitettynä tai muovipussissa jäähtyessään kuori irtoaa helposti. Paahda juustokumina, korianteri ja paprika pannulla ja sekoita öljyyn. Laita kaikki aineet blenderiin ja surauta sileäksi. Tarkista maku. Laita ainakin tunniksi kylmään, tahna paksunee ja maustuu. Omani nakkasin pakastimeen, kun se oli kiireesti saatava jäähtymään. Koristele persiljalla ja rouhaise mustapippuria myllystä tahnan päälle ennen tarjoilua.

Tahna oli siis älyttömän ihanaa! Sitä tuli reilu satsi, onneksi! Ja epäortodoksisesti sitä nautittiin myös broileri-quesadillojen kera, hyvin passasi!

Halparuokakirja ja helppo Mac'n'cheese kukkakaalilla

Hyvää ruokaa halvalla, pienellä budjetilla, mausta tinkimättä. Kirjassa on 47 helppoa reseptiä, joiden raaka-aineet löytyvät pienimmästäkin lähikaupasta, pakasteita ja säilykkeitä unohtamatta.
No Tofu Publishing-kustantamon , Natalia Tolmatsovan ja Alisa Wilskan Halparuokakirja tupsahti postilaatikkooni muutama viikko sitten.  Kirjassa on monta oivallusta miten pienellä budjetilla saa maukasta ruokaa ja toisessa kohtaa pihtaamalla voi ostoskassiin sujauttaa yrttipuskan, joka tuo ruokaan makua ihan toisella tavalla kuin pelkät kuivat mausteet. Ruoat on pääsääntöisesti nopeita laittaa, raaka-ainelista ei ole turhan pitkä ja sopii hyvin laiskallekin kokille. Kirja on suunnattu etenkin opiskelijalle, yhden tai kahden hengen talouteen, mutta mikään ei estä tekemästä kerralla isompia annoksia. Tykkään kirjan raikkaasta ja yksinkertaisesta ulkoasusta, ja siitä, että halparuokakirjan kuvien kanssa ei ole turhaan kikkailtu: ylenpaltinen stailaus vesittäisi mielestäni kirjan ideaa säästöbudjetista.

Omasta keittokirjasta olen minäkin joskus haaveillut ja ideani on ollut jokseenkin samansuuntainen tämän kirjan kanssa: edullista mutta maukasta ruokaa. Ehkä lähestymistapani olisi hiukan toinen, mutta perusajatuksena se, kuinka madaltaa kynnys laittaa itse ruokaa alusta loppuun, hyvistä, mutta niistä ihan tavallisista raaka-aineista, ilman turhia konstailuja, rohkeasti, uusia makuja testaten. Ja jos rahaa jää, mukaan mahtuu ripaus luksusta. Vaikka söisi vain elääkseen, ruoasta pitää saada myös nauttia.

Testasin heti alkuun Kukkakaali mac'n'cheesen, ruoan, jota en ole ennen valmistanut. Miksiköhän? Amerikkalaisten versio kotoisesta makaronilaatikosta venyvine juustoineen on kevennetty kukkakaalilla ja se antaakin kivasti makua muutoin aika yksitoikkoiseen makaronin ja juuston liittoon.  Reseptin gruyere-juustoraasteen korvasin jääkaapista löytyneellä parmesaanilla ja ruisleivän murut vaihdoin pankojauhoihin. Reseptit toimivat parhaimmillaan raameina, joita voi ja pitää tarpeen mukaan muunnella, tämä on kirjankin filosofia. Laitetaan sitä, mitä kaapista löytyy, näin säästyy rahaa ja hävikki vähenee. Jännä juttu muuten; yleensä resepteissä, niinkuin tässäkin, uuni laitetaan ensin lämpiämään ja sitten aloitetaan muut valmistelut. Oma uunini lämpenee alle 10 minuutin, joten mieluiten laitan sen lämpiämään vasta kun ruoka tai leivonnainen on lähes valmis uuniin, säästyy vähän sähköä.

Kukkakaali mac'n'cheese

400 g makaronia
1 pieni kukkakaali
tai 200 g pakastekukkakaalia
3 dl cheddar-raastetta (n.100 g)
1 dl gruyere-raastetta (n.30 g)
1 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
1/2 tl muskottipähkinää
1/2 tl cayennepippuria
suolaa
mustapippuria
1 rkl ruisleivän muruja/korppujauhoja/pankojauhoja
1/2 rkl voita nokareina

Keitä makaronit ja kukkakaali kypsäksi. Raasta juustot. Sulata voi pienessä kattilassa, lisää joukkoon vehnäjauho kokoajan sekoittaen. Anna jauhojen kypsyä, varo ruskistamasta. Lisää maitoa vähän kerrallaan samalla voimakkaasti sekoittaen. Sekoita, kunnes kastike paksunee, lisää puolet juustoraasteista. Mausta.
Voitele uunivuoka, sekoita siihen makaronit ja kukkakaalin palaset ja kaada juustokastike päälle. Ripottele päälle loput juustot, ripottele pinnalle korppujauhot ja muutama nokare voita. Paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

Ohjeesta tuli kaksi vuokallista, josta riitti useammalle aterialle, kun lisäksi tarjottiin jotakin muuta.

Pari lahjavinkkiä!

Viime hetken joululahjavinkki: anna hyvä kirja tai pari. Hyviä keittokirjoja ilmestyy koko ajan lisää. Pari niistä on lähellä sydäntä: Mari Moilasen Syötäviä vietäviä ja Santeri Vuosaran ja Ilkka Isotalon Säilö & kokkaa.

Jos et ehdi tehdä ruokalahjoja itse, anna kirja, jossa on niiiin kauniit kuvat ja kivat ideat ruokalahjoihin ja niiden pakkaamiseen. Ja siis ruokalahjan voi tehdä kaupan eväistä myös! Chef Santerin kirjassa on säilöntäohjeita, joita voi toteuttaa myös talvella. Monta kivaa ideaa ja hyviä ruokaoohjeita. Kokeiltu on mm. tyrniporkkanat kuusenkerkkäkinuskilla ja mausteiseen sokeriliemeen säilötyt raparperit karamellivaahdon kera.

Suosittelen näitä kirjoja lämpimästi! Nyt pitää joutua, sillä vielä täytyy käydä vähän työmaallakin, sen jälkeen muutama jouluvalmistelu ja pikku siivoukset kotona, sitten saa joulu tulla.

Ja joo, kuvat on surkeita. Viimeinenkin valo on hävinnyt meidän niin valoisasta keittiöstä, masentaa siinä määrin, että moni hyvä ruoka taitaa jäädä kuvaamatta. Onneksi päivä alkaa taas pidentyä...

Ravintola Urban: Keittokirja!

Top Chef-voittaja Anssi Kantelisen keittokirja on ilmestynyt! 2013 perustetun ravintola Urbanin nimeä kantava keittokirja on simppelisti Keittokirja. Kirjoituksesta vastaa Ari-Pekka Parviainen ja kuvauksesta Pavel Kasinski. Aika sopivasti ilmestyi, kun Urban valittiin juuri Glorian ruoka & viinin lukijaäänestyksessä vuoden ravintolaksi!

Kirjan ulkoasu on poikkeuksellinen: mustilla sivuilla värikkäät ja taiteelliset raaka-aine ja ruoka-aineasetelmat nousevat päärooliin ihan omalla tasollaan! Valmista kokonaisuutta ateriaan ei anneta valmiiksi, vaan voi itse keräillä resepteistä haluamansa kokonaisuuden. Kirjasta kuvastuu Anssin filosofia lähiruoan ja nimenomaan kasvisten monipuoliseen ja kekseliääseen käyttöön. Raaka-aineet ovat pääosassa ja reseptit ovat yllättävän simppeleitä. 

Salaattiosiossa annetaan monta kekseliästä ohjetta erilaisiin salaatin täytteisiin, jotka voi yhdistää valitsemiinsa vihreisiin salaatteihin. Alkoi heti tehdä mieli salaattia! Erityisesti minua kiinnostavat myös reseptit erilaisiin koristeisiin fenkolipopcornista tomaattipölyyn! Kirjasta löytyy monta tuttua ohjetta mm. klassikkokastikkeisiin, Anssin tapaan. Äkkisiltään en keksi näistä yhtään ohjetta, jota en kokeilisi.

Kirjassa on myös hiukan avattu taustoja niin kokin kuin kirjankin taustoihin ja Anssin elämänfilosofiaan. Arvostan.

Juurikin sellainen keittokirja, josta tykkään, ja tuskin tulen pettymään kirjan pohjalta tehtyihin kokeiluihin. Enhän kertaakaan ole pettynyt Urbanin lounaisiin, saati illallismenuisiin. Onnekkaana olen muuten saanut nauttia Anssin Top Chef-voittajamenun! Oli kyllä huippu! 

Yhden reseptin ehdinkin jo soveltaa, sillä sain kirjasta inspiraation vähän erilaiseen vispipuuroon, mutta sen päätin jättää toiseen postaukseen. Kirjaa voi muuten kysellä osoitteesta info@ravintolaurban.fi. Postipate kantoi oman omistuskirjoituksella varustetun kappaleeni kotia asti :).

Keittokirjan kuvitus on yhtä maalauksellista, kuin moni ravintolan annos! Plussaa vielä siitä, että kirja avautuu jo uutena niin hyvin, että aukeama pysyy hyvin auki.

Maukasta kasvisruokaa

Rakastan kotimaisia juureksia. Niistä saa koottua koko aterian tai maukkaan lisukkeen liha- tai kalaruoalle. Maa-artisokka, kurpitsat, juuriselleri, kyssäkaali, palsternakka, unohtamatta punajuurta, porkkanaa ja perunaa. Jos ideat loppuvat kesken, Tommy Myllymäen kasviskeittokirjasta löytyy toinen toistaan herkullisempia reseptejä. Ostin kirjan ruotsinkielisenä painoksena ja sittemmin sain suomennoksesta arvostelukappaleen. Toimii molemmilla kielillä. Harvoin on keittokirjaa, josta lähestulkoon kaikkia reseptejä voisin kokeilla. Tämän kirjan reseptit ovat herkullisia ja varsin simppeleitä, veden kielelle herauttavia. Joulun alla testasin paria reseptiä, kyssäkaalia voissa sekä juuriselleriä sinihomejuuston ja saksanpähkinäkastikkeen kanssa. Aiemmin on tullut tehtyä montaa muuta, kuten gratinoituja herkkusieniä, jotka olivat todellista herkkua! Suosittelen kirjaa lämpimästi!
Tommy Myllymäki on Ruotsin kokkien kermaa ja on menestynyt kansainvälisissä kokkikilpailuissa, hän mm. kuului Ruotsin kokkimaajoukkueeseen, joka viime vuonna voitti MM-pronssia Bocuse d'Or-kilpailussa.
Ohjeet ovat neljälle muun ruoan lisukkeena.

Juuriselleriä sinihomejuuston ja saksanpähkinäkastikkeen kera

400 g juuriselleriä
100 g babypinaattia
100 g sinihomejuustoa

saksanpähhkinäkastike

2 rkl sherryviinietikkaa (käytin tavallista viinietikkaa)
5 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä (käytin oliiviöljyä)
50 g paahdettuja saksanpähkinöitä karkeaksi rouhittuna

Kuori juuriselleri ja leikkaa n. 3 cm kuutioiksi. Keitä pehmeiksi napakoiksi kevyesti suolatussa vedessä, jäähdytä huoneen lämpöisiksi. Selleri kypsyy vielä jäähtyessään. Sekoita viinietikka, öljy ja saksanpähkinät kastikkeeksi. Kääntele juuriellerikuutiot ja pinaati kastikkeessa ja murustele joukkoon sinihomejuusto. Mausta suolalla.
Sopii pihvin kaveriksi mutta myös muun liharuoan lisukkeeksi.

Kyssäkaalia voissa muskottipähkinän ja persiljan kera

400 g kyssäkaalia
3 rkl vettä
75 g voita
1 banaanisalottisipuli hienoksi silputtuna (tai mietoa sipulia pienen sipulin verran)
hyppysellinen hienoksi raastettua muskottipähkinää
tuoretta silopersiljaa hienoksi silputtuna
suolaa

Kuori kyssäkaali ja leikkaa reiluiksi paloiksi. Keitä kevyesti suolatussa vedessä muutama minuutti, kunnes ovat pehmeitä (mieluummin al dente). Kuumenna 3 rkl vettä keihuvaksi ja lisää joukkoon voi pienissä erissä vatkaten niin, että muodostuu emulsio. Lisää banaanisalottisipulisilppu ja kyssäkaalipalat. Anna hautua hetki, lisää muskottipähkinä ja persiljasilppu, mausta suolalla.
Sopii mm. broilerille, sianlihalle ja kalaruoille.

Juuriselleriä, pinaattia ja homejuustoa. Herkullista!

Kyssäkaali oli näin laitettuna ihanaa! Persilja puuttui tällä kertaa, korvasin sen sitruunatimjamilla. Kyssäkaali on hyvää myös raakana, vaikkapa raastettuna.

Stalinin makaronit ja Alfred Hitchcockin suosikkipiiras

Perinteinen kinkkupiiras hiukan eri tavalla. Ei liene salaisuus, että Hitchcockin linjojen salaisuus oli hyvä ruoka ja juoma. Tämä ja monta muuta historian henkilöiden tai tapahtumien herkkua tarinoineen löytyy Stalinin makaronit- kirjasta. Tarinat ovat viihdyttäviä ja resepteistä löytyy varmasti jokaiselle jotain kokeiltavaa. Oiva lahjaidea! Muita keittokirjavinkkejä löytyy täältä.

 

 

Alfred Hitchcockin suosikkipiiras

 

150 g voita

5 dl vehnäjauhoja

1 keltuainen

suolaa

1/4 dl vettä

 

100 g kinkkua suikaloituna

2 sipulia hienonnettuna

4 munaa

muskottia

cayennepippuria

4 dl maitoa 

 

Nypi paloiteltu voi muiden ainesten kanssa taikinaksi, anna levätä jääkaapissa puoli tuntia. Painele tai kauli piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Pistele taikina haarukalla. Levito kinkkusuikaleet pohjalle. Ruskista hienonnettu sipuli voissa ja levitä kinkun päälle. Vatkaa munat, suola ja mausteet, lisää joukkoon maito. Kuumenna munamaitoa liedellä miedolla lämmöllä, kunnes seos sakenee. Kaada seos kinkun päälle ja paista 225 asteessa noin 30 minuuttia.

 

 

Perinteinen kinkkupiiras, mutta munamaidolla en ollut ennen sitä peittänyt. Saatoinpa muuten maustaa piirakkaa vähän reilummin.

Lahjavinkit

Viime hetken lahjavinkkejä kokkaavalle kaverille tai perheenjäsenelle. Syksyn keittokirjakattaus on monipuolinen ja laadukas, tässä niistä osa, olkaapa hyvä.

Tommy Myllymäen Kasvikset lisukkeena ja pääruokana tuo uusia tapoja käyttää kasviksia keittiössä. Reseptit ovat todella herkullisia. Suosikkikirjani! Matti Lempisen ja Master Chef 2014 voittajan Miro Kurvisen Kokkikoulussa tehdään parempaa ruokaa, mm. klassikkoannoksia. Max 30 minuuttia on Master Chef 2013 voittajan Kiran toinen keittokirja, täynnä nopeita ja herkullisia reseptejä. Taatusti nuorten mieleen. Koko Suomi leipoo voittajan Liisa Westerbergin Leivontakirja makeaa on kauniisti kuvitettu ja täynnä ihania makeita ohjeita. 2013 Top Chef voittaja Kira Weckmanin Latinomakuja on testattu täällä ja hyväksi havaittu. Samoin Richard McCormickin Pariisi,kirja joka on omiaan nostamaan matkakuumetta.

Katusoittajan keittokirja on opastaa siihen, kuinka halvalla saa hyvää ruokaa. Reseptit on höystetty tarinoilla kirjoittajan matkan varrelta, tosielämän kokkailua pienellä budjetilla. Henri Alenin Vuoden keittokirjan resepteillä valmistetaan huippukokin ohjein rouheaa ja maukasta ruokaa ilman turhia kikkailuja. Stalinin makaronit-kirjaan on koottu joukko reseptejä, joiden taustoista, historian tapahtumasta tai henkilöstä tarjoillaan mielenkiintoinen kuvaus. Sopii vähän nuoremmallekin, historiasta kiinnostuneelle kokille. Jamie Oliverin Arjen superruokaa on tuhti paketti terveellisiä mutta maukkaita aterioita aamiaisesta lähtien. Resepteihin on laskettu ravintoarvot sekä kalorit. Monta hyvää reseptiä jo bongattu. Rapeat sipsiherkut on testattu täällä. Kuvasta puuttuu Mikko Takalan Street food: suosittelen isolla ässällä! Siitä juttua täällä.

Ei kun vaan ostoksille, viikko on vielä aikaa jouluun!

Street food ja kaikkien sämpylöiden äiti!

Pikkujoulu postauksessa olikin jo kuvia Street food - kirjan resepteillä toteutetuista herkuista. Sain kirjan arvostelukappaleen; melkoinen järkäle! Kirjan ulkoasu on hauska käsinkirjoitettuine otsikkoineen ja kommentteineen ja kuvat houkuttelevia. Ohjeet vaikuttavat sopivan simppeleiltä mutta useimmissa on jotain uutta, joka houkuttaa kokeilemaan. Testattu on jo Ayam penyet- indonesialainen kana, hodarit japanilaisittain sekä useampi pikkeli. Burgerisämpyläresepti räjäytti pankin: parhaat höttösämpylät ikinä! Ihan toisella viisiin makua kuin kaupan kuivissa pullissa ja taannoisten pikkujoulujen äidit pohtivat huolestuneena, mahtaako jälkikasvulle enää kelvata tavan hampparisämpylät.
Kauhean tunnollinen reseptien seuraaja en ole, joten saatoin tehdä näihinkin herkkuihin pientä viilausta. Sämpyläohjeen tein puolitoistakertaisena ja saatoin lorauttaa hiven enemmän sulatettua voita kuin ohjeessa. Taikinasta tulee suoraan varsin tiivis, joten kulhon pohjalle sekoittamisen jälkeen jääneen jauhokourallisen jätin suosiolla käyttämättä. Tottelemattomana epäuskoisena tein sämpylöistä ohjetta suurempia; hyvin pienemmät olisivat riittäneet ja hodareita olisi jaksanut syödä useamman. 80 gramman sämpylöitä 1.5 kertaisesta ohjeesta tuli peräti 26 kappaletta.
Resepti on Sami Rekolan käsialaa ja perustuu Shake Shack-burgerketjun reseptiin.

Hampurilaissämpylät

12.5 dl vehnäjauhoja
8 g kuivahiivaa
1 dl voita
4 dl maitoa
3 dl kypsää jauhoista perunaa (perunalunta)
0.6 dl sokeria
3 tl suolaa
ripaus kurkumaa

Keitä jauhoiset perunat kuorineen ja paseeraa siivilän läpi perunalumeksi. Anna jäähtyä.
Sekoita voi ja jauhot yleiskoneella muruiseksi. Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi, älä vaivaa pitkään, sillä näihin sämpylöihin ei kaivata sitkoa vaan sämpylän pitää olla murea ja lohkeava.
Laita taikina kannelliseen astiaan  jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi tai yön yli.
Jaa taikina tasakokoisiin paloihin (hodaria varten golfpallon kokoinen, 50 g, burgeriin mandariinin kokoinen, 70 g) ja pyöritä hodareita varten pitkulat ja burgereita varten pyöreät pullat.
Peitä vaikkapa leivinliinalla ja kohota lämpimässä paikassa  kaksinkertaiseksi.
Paista 180 asteessa 10-15 minuuttia.

Voitelin sämpylät ennen paistoa kevyesti vatkatulla kananmunalla, johon lisäsin 2 tl ruokasoodaa, sämpylään tulee näin tumma pinta. Ripottelin päälle valkoisia ja mustia seesamin siemeniä.

 

Olisin niin halunnut syödä toisenkin, mutta maha ei vetänyt! Wasabimajoneesi ja chili antoivat hodarille potkua. Sämpylät olivat muuten maukkaita vielä seuraavanakin päivänä.

Taikina on tiivis mutta kohosi yllättävän hyvin viileässä.

Piparjuuripikkelöidyt porkkanasuikaleet ja korealaiset pikkelikurkut olivat hurjan hyviä.

Misopikkeliä ja wasabimajoneesia.

Kuten yleensä juhlissa, kuvamateriaali jää heppoiseksi. Äitisämpylät oikealla, nakit nyhjöttävät taustalla ja indonesialainen kana vasemmalla.

Täältä löydät pikkelit ja indonesialaisen kanan reseptit ja paljon muuta. Melkoinen tiiliskivi täynnä houkuttelevia reseptejä, uusia juttuja paljon myös alan harrastajalle. Jos jotain miinusta, niin kirjassa on melko voimakas ominaistuoksu, kuten niin monessa keittokirjassa tänä päivänä. Toivottavasti se haihtuu...

Yhtä kaikki, erittäin hyvä lahjavinkki kokkauksesta innostuneelle!

Ruusukaalisipsit ja muuta pientä naposteltavaa

Ruusukaalisipsit, maustetut maapähkinät ja hyvää juustoa. Elokuvaillan terveellisempi vaihtoehto irtokarkkipussille ja perunalastuille. Jos suosittu lehtikaali on makuusi liian vahvaa, kokeile ruusukaalia.
Laitan tämän kategoriaan helppo ja nopea, vaikka ruusukaalin lehtien irroittelu onkin hiukan hidasta. Siihen hommaan voi valjastaa vaikkapa kylään kutsutut kaverit.
Sain arvostelukappaleen Chris Bryantin kirjasta rapeat sipsiherkut kotikeittiössä. Kirja kiinnosti, sillä kotikeittiössä vältän uppopaistamista ja friteeraamista viimeiseen asti, niin ruoan rasvaisuuden vuoksi kuin rasvankärynkin takia. Olin aika epäileväinen, että mitäs uutta tällä sipsisaralla nyt voisi olla. Opus yllätti, sillä moni ohje vaatikin vain kuivaamista tai uunissa paahtamista. Kirja on täynnä simppeleitä mutta kekseliäitä ohjeita niin suolaisista kuin makeistakin sipseistä eri kasviksia käyttäen. Ja löytyyhän sieltä perunalastujen ohjekin, juustoisia herkkuja ja useita dippiohjeita.
Ruusukaalisipsien ohjetta muutin nyt paremmin löytyvän 300 g pakkauksen mukaan. Kahdelle ihmiselle satsista riittää hyvin muun naposteltavan kera. Muiden aineiden määrää en sitten vähentänytkään, eikä niitä mielestäni ollut liikaa.

Ruusukaalisipsit

300 g ruusukaalia
1 rkl sitruunamehua
1 rkl wasabitahnaa
1 rkl mietoa öljyä
1 tl soijakastiketta
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl sormisuolaa
1/2 tl paahdettua seesamiöljyä
1/2 dl paahdettuja maapähkinöitä murskattuna

Leikkaa ruusukaalin kanta kovertaen ja irroita lehdet. Leikkaa kantaa lisää jos irroittelu vaikeutuu. Viimeiset pienet lehdet voi jättää nupuksi ja muuhun käyttöön.Sekoita suuressa kulhossa sitruunamehu, wasabitahna, öljy, soijakastike, pippuri, suola ja seesamiöljy. Lisää ruusukaalin lehdet ja sekoita huolella, niin että seos tarttuu kaikkiin lehtiin. Asettele lehdet kahdelle leivinpaperilla vuoratulle pellille yhteen kerrokseen ja paista 15 minuuttia 150 asteessa (kiertoilmalla alempi) ja käännä. Jatka paistamista ja kääntele vähintään 10 minuutin välein. Ne saavat paahtua, hiukan ruskistua mutta varo polttamasta. Parhaita ovat rapeaksi paahtuneet. Ota sipsit uunista, ripottele päälle maapähkinärouhetta ja sormisuolaa.

Vinkki: paahda kokonaisia maapähkinöitä kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hiukan väriä. Jäähdytä ja rouhi karkeaksi morttelissa.

 

 

Manchego-juustopalat

 

1 paketti Manchego-juustoa

hunajaa

pistaasipähkinöitä rouhittuna

 

Leikkaa juusto kuutioiksi ja laita kulhoon. Valuta päälle hunajaa ja pyörittele juustopalat kauttaaltaan hunajaan. Nostele juustopalat lautaselle, ripottele päälle hienonnettua pistaasia.

 

Ohje on mukaeltu Henri Alenin Vuoden keittokirjasta, jossa on paljon rehellisiä ja rouheita ohjeita kotikokille. Asioita on yksinkertaistettu ja allekirjoitan täysin Alenin ajatuksen, että keittiössä pärjää ilman välineurheilua. Tummanpuhuvat kuvat kansikuvasta lähtien on aika jännä valinta, itse kun aina vähän enemmän valoa kaipaisin. Aika hyvä valinta vaikkapa kokkaavalle isälle lahjaksi.

 

Itse maustamalla pähkinöistä saa terveellisempiä ja vähäsuolaisempia ja mausteita voi vaihdella mielensä mukaan.

 

Maustetut maapähkinät

 

pussillinen maapähkinöitä

mietoa savupaprikajauhetta

sormisuolaa

tilkka öljyä

pippuria

cayennepippuria

 

Sekoita mausteet pähkinöihin, maista itsellesi sopiva mausteisuus ja tulisuus. Paahda paistinpannulla koko ajan sekoittaen, älä anna palaa. Jäähdytä.

Herkullinen kurpitsakeitto ja kirjavinkki

Kurpitsakeitto, kurpitsa-päärynäsosekeitto kolumbialaisittain eli sopa de zapallo Kira Weckmanin ohjeella.

Talvikurpitsa on yksi suosikkivihanneksistani ja näin syksyisin tuntuu, ettei siihen kyllästy. Tykkään siitä enemmän kuin kesäkurpitsasta. Talvikurpitsoitahan on useita lajikkeita ja niitä saa nykyisin kaupasta lähes ympäri vuoden. Minusta kuitenkin sesonkivihanneksia kannattaa suosia ja mieluiten kotimaisia sellaisia, näin eri vihanneksilla ja ruoilla on kautensa. Kausiajattelulla myös kasvisten ja ruokien maut pysyvät kiinnostavina, kun niitä ei ole saatavilla jatkuvasti. Ja syksyllä juurekset ja kasvikset ovat todennäköisimmin lähellä tuotettuja, kotimaisia ja yleensä edullisimmillaan.  

 

Sain arvostelukappaleen Top Chef 2013 kisan voittajan (kilpailun jossa oman kaupungin poika Anssi Kantelinen jäi kakkoseksi) Latinomakuja keittokirjasta. Kirja koostuu Kiran ja kolumbialaisen kokkimiehensä suosikkiresepteistä, joita on hitsattu sopimaan suomalaiseen raaka-ainetarjontaan ja makuunkin. Paljon katuruokaa, suhteellisen simppeleitä reseptejä, kauniit kuvat ja helposti saatavat raaka-aineet tekevät kirjasta houkuttelevan. Täältä tulen etsimään, kun kaipaan jotain rentoa ja maukasta ohjetta.

 

Kurpitsakeitto on helppo toteuttaa ihan pilkulleen ohjeen mukaan, mutta harvoin maltan olla oikomatta tai muuttamatta reseptiä. Jos en laiskuuttani, niin joskus myös siksi, että syksyn pimetessä ja valon vähetessä hyvin pienellä präntätyt pitkät reseptit ovat vaikealukuisia (juu lähilaseja ei tule käytettyä keittiössä) eikä niihin jaksa keskittyä. Tässä kirjassa valmistusaineet on präntätty isoilla kirjaimilla, plussaa siitä! Toisille myös sopivat ohjeet grammalleen, kun taas itse tykkään tehdä enemmän näppituntumalla. Tarkalleen reseptien noudattaminen toki varmistaa, että lopputulos vastaa alkuperäistä.

  

 

Ohjeen myskikurpitsan korvasin itse kasvattamallani kurpitsalla, jonka lajikkeen jo unohdin. 

 

Kurpitsan siemenet otin talteen, huuhdoin ja kuivatin ensin kuumalla pannulla, lisäsin tilkan oliiviöljyä ja sormisuolaa ja paahdoin, kunnes siemenet kypsyivät ja saivat väriä. Niistä tuli todella herkullisia!

Ohjeessa suluissa olevat ovat omia lisäyksiäni.

 

 

Kurpitsa-päärynäsosekeitto

 

500 g myskikurpitsaa kuorittuna (reilu)

2 iso päärynää

4 valkosipulin kynttä (tai 1 solovalkosipuli)

4 rkl oliiviöljyä (pari lorausta)

4 oksaa tuoretta timjamia (sitruunatimjamia)

4 oksaa tuoretta rosmariinia

2 dl valkoviiniä

4 dl kasvislientä (kanalientä, sattui olemaan)

suolaa, pippuria

2 dl kuohukermaa

 

Lisäksi

 

paahdettuja kurpitsansiemeniä

mustapippuria

timjamia

tuoretta punaista chiliä hienonnettuna

 

Kuumenna uuni 180 asteeseen (minulla kiertoilma).

Kuori ja paloittele kurpitsat, päärynät ja valkosipuli. (Laiskuuttani lohkoin kurpitsan, poistin siemenet ja paahdoin lohkoja uunissa n. 15 minuuttia, jonka jälkeen kuoret ja sisusnöyhtä irtoavat helposti. Jälkimmäinen pehmenee ja senkin voi käyttää keittoon. Sen jälkeen lisäsin päärynät, valkospiluin, öljyn ja yrtit).

Pirskota päälle 2 rkl öljyä ja yrtit. Paahda 30-40 minuuttia (minä vähemmän kun kurpitsa oli jo uunissa). Poista yrttien varret.

Laita kattilaan 2 rkl oliiviöljyä, lisää kasvikset ja kuullota muutama minuutti. Lisää valkoviini ja kasvisliemi.

Kypsennä keittoa puolisen tuntia tai kunnes kurpitsa on kypsää. Lisää kerma, kiehauta ja mausta. Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittajalla. Lisää lientä tai kermaa (tai vettä), jos keitto on mielestäsi liian paksu.

Tarjoile lisukkeiden kanssa.

 

Jätin keittoni paksummaksi, tykkään siitä niin. Valkoviini tasoittaa päärynän makeutta ja maun mukaan annosteltu chili raikastaa makuja.

 

 

Ihanat tomatillot, harmi kun oma sato jäi tänä vuonna heikoksi.

Anssihan sittemmin voitti Top Chef kaksintaistelun. Pääsin kesällä syömään kisan voittoisan menun, oli se hyvä! Milloinkahan Anssilta saadaan keittokirja?

Pariisi ja mustikkavuohenjuustoleivät

Ihana Pariisi! Ihanat vuohenjuustoleivät ja mustikkasalsa! Sain arvostelukappaleen trendikokki ja katuruokaguru Richard McCormick'n uudesta keittokirjasta. Onhan noita keittokirjoja ja netti täynnä reseptejä. Mutta mutta, tämä opus kolahti: luin kirjan siltä istumalta kannesta kanteen.

Eripuolilla maapalloa asunut ja kokannut, amerikkalais-ruosalainen, helsinkiläistynyt keittiömestari McCormick tutustuttaa lukijansa Pariisin uusiin ruokatrendeihin. Perinteisten bistrojen ja luksusravintoloiden rinnalle on noussut muiden maiden keittiöistä vaikutteita ammentavia ravintoloita, katuruokakioskeja ja -rekkoja. Kirja vinkkaa useita kahviloita, ruokapaikkoja, leipomoita ja ravintoloita osoitteineen ja kauniine houkuttelevine kuvineen niin, että tekisi mieli heti lähteä Pariisiin! Tämä kirja kannattaa ottaa vaikka matkaoppaaksi.

Kirjan ulkoasu on tyylikäs; retrovihreät, paksut kovat kannet ja upotetut kirjaimet. Plussaa on kolme kirjanmerkkinauhaa jotka ovat tietysti Ranskan lipun väreissä.

 

Ruokaohjeet on selvästi sopeutettu suomalaisiin raaka-aineisiin ja laadittu kokin omaa filosofiaa noudattaen. Itselle lyhyet valmistusohjeet raaka-aineluettelon oikealla puolella toimivat, niitä on helppo vilkaista kesken ruoan valmistuksen.

Kirja on täynnä ohjeita, joita tekee mieli kokeilla. Perinteisiä klassikkoreseptejä on yksinkertaistettu ja niissä on uutta twistiä. Joukossa on myös aamiaisherkkuja, pientä purtavaa ja jokunen vegaaninen ohje. Yksi tuorepuuron ohjekin löytyy sekä ohje raakamacaroneihin.

Kokeilemani vuohenjuustoleivät mustikkasalsalla veivät kielen mennessään! Yksinkertaiset ainekset, keskenään hyvin natsaavat maut, ihana herkku! Ostamani pehmeä vuohenjuusto (President Chevre) kaipasi notkistukseen tilkan maitoa, eikä suolaa tarvinnut lisätä. Ohjeessa viitataan kirjasta löytyvään aamiaisleipään, sen korvasin itse leivotulla vaalealla leivällä.

 

 

Vuohenjuustoleivät ja mustikkasalsa

 

5 leipäsiivua

 

Vuohenjuustotahna

 

2 dl pehmeää vuohenjuustoa

1 tl sitruunankuorta

1 rkl hunajaa

1 tl suolaa

 

Mustikkasalsa

 

1 dl tuoreita mustikoita

1 tl tuoretta minttua

1 tl hunajaa

1 rkl sitruunamehua

mustapippuria

 

Päälle

 

1 tl sitruunankuorta raastettuna

mustapippuria

 

Sekoita vuohenjuuston joukkoon raastettu sitruunankuori. Mausta hunajalla ja suolalla. Sekoita mustikkasalsa; hienonna minttu ja sekoita aineet keskenään. Paahda leivät pannulla, laita päälle vuohenjuustotahnaa ja mustikkasalsaa. Koristele raastetulla sitruunankuorella ja mustapippurilla.