Possu hukkuu suklaaseen

Jostain syystä elämän varrella parhaiten jää mieleen ne hetket, joskus hyvin nöyryyttävätkin hetket, kun on epäonnistunut. Hävettää, harmittaa, ketuttaa, selittää itselleen ja ehkä siinä sivussa muutamalle muulle ja pahimmillaan märehtii sitä vielä kuukausienkin päästä. Joskus pienestä virheestä kasvaa omassa mielessä suhteettoman suuri. Missäs on ne jokapäiväiset onnistumiset? Kuka muistaa, kun työpäivä sujui ilman kommelluksia, ei virheitä, joskaan ei suuria tunteita herättäviä, parrasvaloissa paistattelevia tähtihetkiä, vaan ihan keskimääräistä laatuosaamista? Ehkä jokunen tähtihetkikin hautautuu sinne nolojen tilanteiden taakse, kun enhän minä nyt mitään, pikku juttu, kaikkiihan tämän nyt osaa, taisi onnistua vahingossa...
Virheistään oppii, viimeistään, mutta yleensä paremmin kuin niistä onnistumisista. Onnistuessaan ei tiedä, missä olisi voinut mennä vikaan. Muistijälki on virheen kohdalla vahvempi, ehkäpä juuri tuon häpeän ja harmituksen vuoksi. Kompastuskiviä elämän varrella on monenlaisia, pieniä, suurempia, sileitä, rosoisia ja  joskus kerralla useampikin muhkura.
Suklaa. Kisataival masterchef-keittiössä upposi suklaaseen, vieläpä raakaan sellaiseen. Siitä ei sen enempää. Muutama päivä sitten harjoittelupaikassani, jossa vietän tätä nykyä vapaapäiväni, opin kantapään kautta, kuinka epäonnistutaan valkosuklaamoussen teossa ja kuinka se tulee tehdä. Jos olisin onnistunut heti, en tietäisi, missä voi mennä vikaan. Iloitaan siis virheistämme! Suklaa on haastava raaka-aine, ja sattumoisin huhtikuun kuukauden ruokahaasteen raaka-aine. Haasteen isäntänä edellisen kuun voittaja Onko nälkä-blogi. Totta puhuen olisi pari muutakin suklaista reseptiä, niin kalalle kuin jälkiruokanakin, mutta tämä possu oli niin yliveto, että sillä päätin osallistua tähän haasteeseen.
Alkuperäinen ohje reseptiin löytyi kirjasta Cooking with chocolate. Marinadin nesteiden määrää vähensin radikaalisti, samoin kastikketta muuttelin, kuten lisukkeitakin. En tiedä, kuinka alkuperäinen ohje toimisi, mutta tämä oli ihan älyttömän hyvää! Käykäähän äänestämässä!
Suklaaksi käy tumma suklaa, tässä käytin Varlhonan 66% Alpacoa. Jos Noilly Prat -vermuttia tai vastaavaa ei ole, puolikuiva valkoviinikin käy. Lisäsin varuilta tilkan vodkaa, ettei marinadi jämähdä, tuskin on tarpeen. Minulla ei ollut aikaa vuorokauden marinointiin, kuten ohjeessa, joten vedin lihan marinadeineen vakuumiin kahdeksaksi tunniksi. Jos valmistelut aloittaa edellispäivänä, ilman vakumointia saa varmasti hyvin marinoitua lihaa. Lisukkeeksi riisin tilalle käytin hävikistä herkuksi malliin pussin pohjia: spellti- ja ohrahelmiä. Rucolan sekaan lisäsin pinaattia. Sherryetikan tilalle käytin kylmiöstä löytämääni vuosikertavadelmaetikkaa, joka oli edelleen hengissä, itse asiassa erittäin hyvää.

Suklaassa marinoitua possun sisäfilettä suklaakastikkeessa

possun sisäfile n. 500 g

marinadi:

80 g tummaa suklaata (n. 60 % kaakaopitoisuus)
2 sitruunaruohon vartta
kahden peukalon verran tuoretta inkivääriä (n. 45 g)
5 rkl kuivaa vermuttia ( Noilly Prat tai vastaava) tai puolikuivaa valkoviiniä
5 rkl soijaa
1/4 sitruunan mehu (pari puristusta)
tuoretta korianteria kourallinen (varretkin käy)
(1 rkl mautonta viinaa)

kastike:

n. 4 rkl vadelmaetikkaa tms.
1 dl kuivaa valkoviiniä
1/2 dl kuivaa vermuttia (tai puolikuivaa viiniä)
1 dl suklaamarinadia
suolaa, cayennepippuria, mustapippuria
4 rkl voita
limemehua

Poista possun sisäfileestä kalvot.
Hienonna sitruunaruoho ja inkivääri. Sekoita vermutti, soija ja sitruunamehu, kuumenna, älä keitä. Sulata suklaa (mikrossa tai vesihauteessa). Lisää vermuttiseos vähän kerrassaan sulaan suklaaseen hämmentäen. Lisää seokseen inkivääri ja sitruunaruoho. Laita liha ja marinadi pussiin. Sulje pussi mahdollisimman ilmattomaksi tai vakumoi, mikäli omistat vakumointilaitteen. Anna marinoitua useita tunteja. Vuorokauden marinointia varten vakumointi tuskin on tarpeen.

Kaavi marinadi lihan pinnasta tarkkaan ja kuivaa liha. Paista lihan pinta kiinni kuumalla pannulla tilkassa voita ja öljyä.

Laita paistolämpömittari lihaan ja paista 120-140 asteisessa uunissa, kunnes mittari näyttää 62-63 astetta. Jätä lämpimään vetäytymään. Paistoaika 140 asteessa oli puolisen tuntia, jos aikaa on, suosittelen matalampaa paistolämpötilaa.
Kun liha on uunissa, valmista kastike ja lisukkeet.
Lisää pannulle, jossa paistoit lihan, 4 rkl vadelmaetikkaa tai sherryetikkaa tms. Anna kiehua lähes kuiviin. Lisää viinit ja keitä hetki kasaan. Lisää paksu marinadi, anna sen sulaa ja kiehuta hetki kasaan. Siivilöi kattilaan. Jos seos on kovin ohutta, keitä vielä kasaan; jäljelle jää noin 1 dl. Lisää kuumaan seokseen kylmää voita noin 4 rkl, älä keitä enää. Mausta.

spelttiohratto:

n. 2 dl spelttihelmiä
n. 2 dl ohrahelmiä (tai jompaa kumpaa, tai riisiä)
1 sitruunaruohon varsi
voita, tuoreen korianterin varret, rucolan varret
suolaa, pippuria, sitruunamehua
voita

Pilko sitruunaruoho pätkiksi. Lisää speltti ja ohra ja peitä vedellä. Keitä lähes kypsäksi, siivilöi vesi. lisää pari rkl voita, silputtua korianteria ja rucolaa, mausta.

salaatti:

1 ruukku rucolaa
1 ptk tuoretta pinaattia
1-2 kourallista tuoretta korianteria
2 rkl seesaminsiemeniä
suolaa, mustapippuria
vadelmaetikkaa (viinietikkaa)
mietoa öljyä (manteli tms.)

Revi rucola vähän pienemmäksi, sekoita joukkoon pinaatinlehdet, silputtu korianteri ja seesaminsiemenet. Mausta. Lisää viinietikka ja öljy juuri ennen tarjoilua.

Leikkaa vetäytynyt liha ohuiksi siivuiksi ja kokoa annos lautaselle.

Pakko sanoa, että oli todella hyvää! Tumman suklaan pieni makea kikeryys sopii loistavasti sitruunaruohon ja korianterin kaveriksi. Suklainen marinadi todella maistuu lihassa. Lisukkeiden raikkaus tuo keveyttä annokseen. Ehdottomasti listalla uudelleen! Paistoin lihan 63 asteeseen; 62 olisi varmasti riittänyt, liha kypsyy vielä vetäytyessään. Ei se kuivaa tai ylikypsää ollut näinkään, pientä hienosäätöä vain. Kokeilkaa ihmeessä, suklaa taipuu moneen!

Teesavustettua ankanrintaa

Tämän kuukauden bloggaajien ruokahaasteen aihe oli niin vetävä, että siihen oli ihan pakko osallistua: mysteeriboxi! Ankerias Vipunen on pistänyt parastaan täyttäessään laatikon!
Tämä annos voisi olla myös hävikistä herkuksi, kun jääkaappipakastimeni temppuilee edelleen; eilen se sulatti vähäisen varantonsa (onneksi olin varautunut, mutta en tarpeeksi hyvin). Ankanrinta joutui siis pölkylle.
Yllätyslaatikon ainekset, joista saa toki valita mieleisensä, eli kaikkea ei tarvitse käyttää, ovat:

ankanrintaa
tofua
ahven-/siikafileitä
naudanverta
pekonia
lehti- ja parsakaalia
eri värisiä chilejä
suppilovahveroita
kirsikkatomaatteja
purjo
valkosipulia
appelsiini
kotimaisia omenoita
tölkki kookoskermaa
levy tummaa suklaata
kananmunia
voita
seesamiöljyä
parmesaania
kasvis- tai jotain lihalientä
kuivaa valkoviiniä
sekä kuivakaapin ainekset: mausteet, sokerit, jauhot ym.

Tavallaan yllätyslaatikko antoi armoa, kun ainekset on valittu etukäteen, eikä ruokavarastossa, joka on nyt jääkaapin temppuillessa neljä kerrosta alempana kellarikylmiössä, tarvitse lähteä juoksemaan :). Ankanrinnan lisäksi kotoa löytyi appelsiinia, valkosipulia, kotimaisia omenoita (aivan upean värisiä), seesamöljyä, voita, kanalientä, chiliä ja pekonia. Kaupasta kipaisin lehtikaalia ja purjoa.
Aiemmin olin kokeillut teesavustusta wokkipannussa: mainio tapa saada mieto savunmaku lihaan tai kalaan, vaikkei omistaisi savustinta! Mausteita ja teelaatua varioimalla saa mielenkiintoisia makuyhdistelmiä ilman erikoisempia vermeitä, ihan kotikeittiössä. Kätevä tapa myös käyttää kaappiin unohtuneet edellistalven teepurnukat. Tähän laitoin kesäiseltä Savonlinnan reissulta ihastuttavasta herkku- ja lahjakauppa Olga Mariasta ostamaani Tangerine Grapefruit-teesekoitusta, jossa on aivan mieletön tuoksu! Mustaa teetä, jossa on sitruunan kuorta, kiinanrusun kukkia, ukontulikukkaa, mandariinin ja greippihedelmien aromeja sekä appelsiinin kukan lehtiä. Tämän voi korvata myös muulla kaapista löytyvällä teelaadulla, mutta tästä tulee todella ihana hedelmäinen aromi lihaan. Netissä ainakin Australian Master Chefin resepteistä löytyi teesavustuksesta, joita ohjeita varioin.

1 ankanrinta
5-6 lehtikaalin lehteä
n. 5 cm pätkä purjoa
1 omena
paketti kotimaista pekonia
1 appelsiini
valkosipulia
chiliä
öljyä
suolaa, pippuria
kanalientä
voita

savustukseen
vajaa desi teetä
vajaa desi jasmiiniriisiä
vajaa desi ruskeaa sokeria
1 rkl sechuan pippureita
muutama tähtianis

appelsiinikastike
1/2 dl sokeria
2 rkl balsamiviinietikkaa
appelsiinin kuori ja mehu
2 dl kanalientä
2 rkl voita

lehtikaalia
1 pkt pekonia
1 omena
suolaa, pippuria
chiliä, valkosipulia
seesamöljyä
voita

Tee ensin kastike. Sulata sokeri kattilassa, älä anna palaa, mutta hiukan saa tulla väriä. Lisää balsamiviinietikka ja keitä hetki kokoon. Lisää appelsiinimehu ja kuoriraaste ja keitä puoleen. Lisää kanaliemi ja keitä puoleen. Siivilöi. Mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla. Juuri ennen tarjoilua, lämmitä ja vatkaa joukkoon voi. Älä keitä enää.
Laita pekonisiivut kylmälle pannulle ja paista rapsakoiksi, valuta. Leikkaa paloiksi.
Poista lehtikaalista paksut lehtiruodit, pilko pienemmiksi. Ota muutamia kauniita lehden kappaleita, lorauta öljyä, suolaa, sekoita hyvin ja paista 175 asteessa uuniissa rapasakoiksi, kymmenen minuuttia korkeintaan. Valuta talouspaperin päällä. 
Leikkaa loppu kaali rouheiksi paloiksi. Poista omenasta siemenkota ja lohko ohuiksi paloiksi. Viipaloi purjo renkaiksi.
Leikkaa ankan nahkaan ristikkäiset viillot, suolaa ja pippuroi.
Laita wokkipannun pohjalle folio ja lisää sen päälle savustussekoitus. Kuumenna, kunnes alkaa savuta. Laita toinen pala foliota ja sen päälle ankanrinta nahkapuoli alaspäin. Laita kansi päälle, käännä liesi keskilämmölle ja anna savustua kymmenen minuuttia.
Laita ankanrinta sen jälkeen nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle ja paista nahka rapsakaksi, paista sen jälkeen kaikki pinnat kiinni. Laita folioon vetäytymään.
Paista omenalohkot voissa, lisää lehtikaali, valkosipuli, chili ja lopuksi purjo. Kääntele, älä paista pehmeäksi. Mausta, lisää lopuksi 1-2 tl seesamiöljyä ja sekoita.
Kokoa lautaselle kaalipaistosta, päälle ankkaviipaleita ja appelsiinikastiketta, lisäksi uunissa paistettua lehtikaalia.

Olipahan todella hyvää! Wokkisavustus on oikein näppärä ja sisäsiisti konsti tuoda lisämakua ruokaan, suosittelen! Lehtikaalissa on mukavasti rapsakkuutta ja uunikypsennys antaa pikantin lisämaun, mutta appelsiinikastike vei kielen menneessään! 

Antti antoi ahvenia

Ahvenfileitä aprikoositillikastikkeella, karamellisoidut aprikoosit ja saaristolaisleipää.
Valmistauduin ruuhkiin ravitsemusliikkeissä tänään, mutta yllätyksekseni niitä ei ollutkaan. Rauhassa sain haahuilla lähikaupan tiskeillä ilman selkeää käsitystä illan saati juhannuksen kattauksesta (onneksi huomenna voi vielä santsata). Kierroksen saaliksi kertyi mm. upeita pieniä aprikooseja ja tavoistani poiketen valmiita ahvenfileitä. Ajatus urautui ihanaisten aprikoosien ympärille, joista kehittelin kermaisen kastikkeen ja pannulla karamellisoidut aprikoosit. Saaristolaisleipää oli entuudestaan.
Tämä olkoon panokseni kesän ahven-aiheiseen ruokahaasteeseen, jota emännöi Kivistössä-blogi.

1-2 ahvenfileetä/nenä koosta riippuen
tuoretta rosmariinia
hyviä pieniä tuoreita aprikooseja
1 pieni sipuli
voita ja öljyä
hiven valkosipulia
noin 1 dl valkoviiniä
tilliä
hyvää kalalientä noin 3 dl
1/3 vaniljatankoa
laakerinlehti, kurkumaa
reilu dl kermaa
suolaa, valkopippuria, cayennepippuria, hunajaa
1 rkl murskattuja korianterin siemeniä
kookossokeria tai tavallista sokeria
saaristolaisleipää pari siivua

Murusta saaristolaisleipä kulhoon. Halkaise vaniljatangon pätkä ja kaavi vanilja ja sekoita leivän joukkoon. Kuivaa murut 160 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kääntele välillä, älä polta.

Huuhdo aprikoosit, lohko 4-5, poista kivet. Silppua sipuli. Kuullota sipuli ja valkosipuli voissa, lisää aprikoosit, kääntele. Lisää tillinipun paksut varret pariin osaan pätkittynä. Lisää viini, anna hetken kiehua. Lisää noin 3 dl kalalientä, laakerinlehti, kurkumaa ripaus ja vaniljatangon pätkä ja anna kiehua kokoon, kunnes aprikoosit ovat pehmeitä. Paseeraa siivilän läpi. Lisää kerma, kiehauta, mausta hunajalla, pippurilla ja halutessasi kuohkeuta sauvasekoittajalla.

Kuivaa, suolaa ja pippuroi kalafileet. Kuumenna pannu keskilämmöllä, laita kalafileet kuivalle pannulle ja kypsennä, kunnes reunat alkavat vaalentua., paina samalla lastalla fileitä etteivät käperry. Lisää pannulle reilusti rosmariinin neulasia, reilu rkl voita. Kun voi sulaa ja alkaa vaahdota, kauho sitä fileiden päälle, kunnes kypsyvät.

Halkaise muutama aprikoosi, kuumenna pannulla tilkka öljyä ja voita, lisää korianterin siemenmurska. Kääntele siinä aprikooseja muutama minuutti ja lisää noin 1 rkl sokeria. Kypsennä, älä pehmeäksi.

Laita ahvenfileet lautaselle, kauho ympärille kastiketta, aprikoosit, ripottele kalan päälle leipämurua ja koristele tillillä.


Aprikoosikastike toimii hyvin kalan kanssa, on hiukan hapokas, ei liiaksi, kun leikkaa hunajalla. Aprikoosilohkoja ei tarvitse kauaa kypsentää, etteivät pehmene liiaksi. Saaristolaisleipämurusta on moneen muuhunkin. Suosittelen täydestä sydämestä!

Karamellisoidut inkivääriperunat

Toukokuun ruokahaasteen päätähtenä on tällä kertaa inkivääri ja Pumpkin Jam-blogi. Inkivääri lukeutuu suosikkeihini ja pakkohan haasteeseen oli vastata. Uusien perunoiden sesonki on vasta aluillaan ja nämäkin ovat rantautuneet naapurista. Esikuvana on italialaisten Marsalaviinissä karamellisoidut perunat- aasialaisin vivahtein-vaikkakaan uusiin perunoihin ei upeaa ruskehtavaa karamellisoitua pintaa saa, maku korvaa puutoksen. Mukavaa tulisuutta inkivääristä; ruokahalun herättäjänä, iltapalana, grilliruoalle tai sopisivat upeasti fish and chips annokseen!

300 g uusia miniperunoita (viiriäisen munan kokoisia)
3 rkl voita
1 valkosipulin kynsi
3 rkl karkeaksi hienonnettua inkivääriä
0.5 dl Noilly Pratia (tai puolikuivaa valkoviiniä, vermuttia tms.)
3 rkl hunajaa
suolaa, mustapippuria
3 rkl tuoretta korianterisilppua

Puhdista perunat, kiehautavesi kattilassa ja keitä siinä perunoita noin 7 minuuttia, valuta ja huuhdo. Kuumenna loppu vesi pois, lisää 3 rkl voita, hienonnettu valkosipulin kynsi, hienonnettu inkivääri ja pyörittele muutama minuutti. Lisää viini ja hunaja ja kiehuta kunnes neste haihtuu. Mausta, pyörittele hetki, niin että perunat saavat väriä, lisää hienonnettu korianteri.

Banaani-gorgonzola-souffle

En taaskaan malta olla osallistumatta meneillään olevaan ruokahaasteeseen täällä (käykäähän äänestämässä!). Ideana on poimia 2 ruoka-ainetta jonkun toisen ruokashoppailijan kassakuitista. Keräsin kokonaista kaksi kuittia, ja tietäähän tuon, kun asioi lähikaupassa, että roskikseen heitettyjen kuittien ostoslistat ovat yleensä suppeita. Toisaalta luulen, että koko viikon ruokavarastot kerralla täyttävät harvemmin heittävät kuitteja menemään syystä taikka toisesta.



Kokonaista kaksi kuittia lähti matkaan kuun alussa; vasemmanpuoleisen kuitin ainekset olivat niin tylsiä (maitoa wc-raikastimella), että koppasin vielä toisen; eipä juuri kummempi (muut näyttävät syövän niin vähän ja edullisesti). Jotenkin sitten urauduin ajatukseen banaanista paprikajauheella maustettuna ja kun vielä mieleen iskostui ajatus kohokkaasta, ei muuta ollut sitten tehtävissä. Edellisestä kohokkaasta on varmaan aikaa yli kymmenen vuotta. Perusohjeen löysin jostakin leivontafoorumin makeasta kohokkaasta, jota muuntelin.

Perustaikina ; 4 annoskohokasta

1.5 dl maitoa

1 dl kuohukermaa
0,25 dl vehnäjauhoja
1 rkl maissitärkkelystä
3 isoa keltuaista
1 tl sokeria, 1 tl suolaa

Täyte

1 pieni kypsä banaani

gorgonzolaa n. 3 rkl
reilu 1 tl paprikajauhetta
2-3 rkl sitruunamehua
suolaa, pippuria, muskottipähkinää
2 isoa valkuaista

Vuokien voiteluun ja leivittämiseen voita ja parmesaania/korppujauhoja

Valmista perustaikina; vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaahdoksi, lisää suola. Siivilöi jauhot ja sekoita maidon ja kerman kanssa, kuumenna kiehuvaksi. Valuta kuuma seos ohuena norona keltuaisten joukkoon koko ajan sekoittaen. Kaada takaisin kattilaan ja sekoita muutama minuutti, kunnes seos paksunee ja on tasaista. Nosta jäähtymään.

Soseuta banaani ja homejuusto sileäksi ja kuohkeaksi, mausta. Sekoita jäähtyneen taikinan joukkoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi; vaahto on sopivaa, kun siihen muodostuu huippuja. Sekoita muutama lusikallinen vaahtoa rivakasti taikinaan, nostele loppu varovasti sekoittaen.

Voitele kohokasvuoat huolellisesti ja leivitä parmesaanilla tai korppujauhoilla. Täytä vuoat 2/3, koputtele kevyesti niin, että massa asettuu tasaisesti. Täytä vuoat täyteen ja tasoita pinta veitsellä. Paista 190 asteessa n. 17 minuuttia. Tarjoile heti.

Kohokkaiden kaveriksi valkoitui jättikatkarapuja karamellikastikkeessa; valkosipulia, chiliä ja palmusokerisiirappia, korianteria ja kevätsipulia, pikainen kypsennys pannulla ja basmatiriisiä. Ei ihan tavanomainen yhdistelmä, mutta toimi erinomaisen hyvin; kohokas on yllättävän täyttävää kaikessa pehmeydessä ja ilmavuudessaan, eikä kovin suurta ateriaa sen lisäksi kaipaa.  Valkosipuli ja chili toivat kivasti kontrastia.

Risotto alle mele, noci e gorgonzola

 

Helmikuun ruokahaasteen (äänestämään pääset tästä) aiheena on viimeinen ateria, enkä kyllä tuosta saa muuta mielleyhtymää, kuin sen vihoviimeisen. Huvikseni googletin aiheesta ja erään jutun mukaan kokeilla olisi tapana huvittaa toisiaan suunnittelemalla toinen toistaan hienompia viimeisiä aterioita. Jos oikeasti viimeistä ateriaa saisin valita, niin en sitä itse laittaisi, vaan johonkin huippuravintolaan pitäisi päästä. Jos kunto ei siihen riittäisi, niin pitäisi hankkiutua hyviin väleihin maineikkaan kokin kanssa, että tämä saapuisi viimeiseen majapaikkaani, ja tietysti perillisenkin kanssa, rahaahan tuohon palaisi J. Toisekseen olisi hyvin vaikea valita mitään erityistä suosikkiruokaa, vaan tahtoisin jotain uutta ja yllätyksellistä, tietysti hyvän maun rajoilla!

Näissä ajatuksissa päädyn osallistumaan kilpailuun aiemmin kokemattomalla risotolla, jonka ohjeen löysin italialaisen A TAVOLA-lehden helmikuun numerosta (näitä lehtiä näköjään saa pyöreitä vuosia juhlivan tavaratalon lehtiosastoltakin, ei tarvitse matkustaa Italiaan hakemaan).

Yksinkertaisessa risotossa makeahko omena napakalla suutuntumalla ja pähkinän rouskahdus siellä täällä antavat kontrastia kermaiselle homejuustolle. Lisäsin ohjeeseen hiukan valkosipulia, homejuuston ja omenan määrää voi säätää omenien koosta ja juuston voimakkuudesta riippuen.

Ja jos suunnitelmat menisivät myttyyn, niin tämän jaksaisi kokata vähän heikommassakin hapessa.

neljälle

300 g risottoriisiä (Arborio tai Carnaroli)

1-2 omenaa koosta riippuen
125-200 g gorgonzolaa
kourallinen pekaanipähkinöitä
1 sipuli
hiukan valkosipulia
55 g voita
1 dl valkoviiniä
1.5 l kanalientä
suolaa, pippuria
ruohosipulia

Sulata reilu puolet voista ja kuullota siinä hienoksi silputtu sipuli ja valkosipuli, lisää sitten riisi ja pyörittele hetki. Lisää valkoviini ja anna haihtua, lisää sitten kanalientä vähän kerrassaan, aina edellisen satsin haihduttua, kunnes riisi on melkein al dente. Lisää omenakuutiot ja anna kypsyä hetken aikaa. Rouhi pähkinät pienemmäksi ja kuutioi juusto ja lisää joukkoon. Tarkista suola ja rouhi mustapippuria myllystä. Koristele ruohosipulisilpulla.

Tarkkasilmäisille tiedoksi; risotto oli rakenteeltaan kosteampaa, mutta ehti jo hyytyä; ruokansa kuvaava bloggaaja joutuu aina tyytymään haaleaan ruokaan...

Naulapiirakka

Ei, ei piirakkaan päädy nauloja eikä viiloja, mutta naurislanttu tai lanttunauris oli mukavampi lyhentää. Niinpä vaan taas ruokahaasteen kimpussa; tammikuun haasteen emäntänä on Kotona tehtyä-blogin Heli.  Aiheena tällä kertaa kahden vuoden vihannes; nauris tai lanttu ja tuoreyrtti tai kaikki nämä. Tykkään molemmista juureksista, kovin usein niitä ei tule kuitenkaan laitettua, ovat kohtuu vahvan makuisia. Yrteiksi päätyi myös kaksikko; suosikkini rosmariini ja paikalla ollut korianteri, jonka makuun alan päästä toden teolla; väliin se maistuu saippualle mutta toisin paikoin on ihan huippu.



½ kg lanttua
½ kg naurista
2 porkkanaa
1 sipuli
1+1 rkl+ 1 tl suolaa
1 rkl tuoretta rosmariinia pilkottuna
1 rkl tuoretta korianteria pilkottuna
voita
2.5 dl kermaa
hitunen valkosipulia
suolaa, cayennepippuria, muskottipähkinää

2 rkl vaniljasiirappia, vaihtoeht. 1 tl vaniljasokeria

1 kg voitaikinaa (tässä: leipomo Hötin tuore taikina)
1 kananmuna voiteluun

Suikaloi lanttu mahdollisimman ohuiksi muutaman cm mittaisiksi suikaleiksi. Laita kulhoon ja sekoita joukkoon 1 rkl suolaa. Tee samoin nauriille. Suikaloi porkkana ja sipuli kolmanteen astiaan ja ripottele 1 tl suolaa. Anna näiden vetäytyä 2-3 tuntia tai pidempään välillä sekoittaen. Kun kasvikset ovat pehmenneet, ota niitä kourallinen kerrallaan ja purista kuivaksi. Samalla lähtee liika suolaisuus.

Kuumenna pannu ja lisää kasvikset ja pyörittele niitä hetki. Lisää hitunen voita ja kerma, kiehauta, anna hautua kymmenisen minuuttia. Lisää mausteet ja jäähdytä.

Jaa taikina kahtia, ensimmäinen pala saa olla hitusen suurempi. Kauli vajaan puolen cm paksuiseksi uunipellin kokoiseksi levyksi. Levitä sille kasvisseos, mutta jätä muutama cm reunoilta täyttämättä. Voitele reunat vedellä. Kauli toinen levy ja nosta täytteen päälle, tiivistä reunat ja leikkaa siistiksi. Pistele haarukalla pintaan reikiä ja koristele halutessasi jämätaikinasta kaulituilla koristeilla. Voitele kananmunalla ja paista 185 asteessa 25-35 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

Sekoitus sopii myös raakaraasteeksi, tai kermassa haudutettuna maukkaaksi lisukkeeksi vaikkapa riistaruoalle. Lantun ja nauriin vahva maku pyöristyy mukavasti suolalla pehmentäessä, mutta kaipaa vielä reilusti makeutta. Vaniljaa voisi laittaa enemmänkin.

Suklaasydämet

Kulinaarimuruja-blogissa etsiskeltiin lohturuokaa mm. kaamoksen, elämänkolhujen ja sairauden varalle. Tosiasiassa henkilökohtaisesti ottaen sairaana tai kovin kolhittuna harvoin virtaa riittää kokkaukseen; mukavaa, jos silloin joku toinen passaa. Ellei passaajaa ole ja kaupan herkut eivät houkuttele, tämä herkku syntyy aika vähällä virralla. Ja ainahan tällaisilla suklaapläjäyksillä voi hemmotella rakkaitaan ihan muuten vaan.

Ohje on neljälle.


50 g tummaa suklaata
50 g voita
1 kananmuna
1.25 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 rkl konjakkia
muutama saksanpähkinä rouheina paloina

50 g valkosuklaata

50 g voita
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 rkl Cointreau-likööriä
muutama kuivattu taateli pilkottuna

Sulata tumma suklaa ja voi vesihauteessa, nosta liedeltä. Lisää sokeri, kananmuna, jauhot ja mausteet. Alkoholit voi jättää pois, tai kokeilla jotain muuta maustetta.

Tee samoin valkosuklaataikinalle.

Kaada voideltuihin vuokiin vuorotellen tai yhtä aikaa niin, että saat annoksesta kaksivärisen. Tikulla voi vetää kuvioita.

Paista 175 asteessa noin 25 minuuttia, saa jäädä keskeltä pehmeäksi, kypsemmästä kakkumaisesta pitävä malttaa muutaman lisäminuutin.

Tällä annoksella paranee paha mieli ja suklaan tarve on tyydytetty joksikin aikaa. 

Sadonkorjuuateria

Vaikka syksyisin harmittaa se, että kesä lomineen on ohitse ja sääkin voi olla surkea, sitä kuitenkin aina odottaa; sienimetsää, erilaisia marjoja ja kasvimaan upeita antimia. Kasvimaata minulla ei ole enkä tänä vuonna ehtinyt metsään, mutta onneksi sieniä olen saanut ja torilta ostanut ihania kasviksia. Niistä syntyi jo viime viikonloppuna varsinainen lähiruoka ja melkein kasvisateria Pekonin voi jättää pois ja vegaani korvaa kerman soijakermalla tai vastaavalla.

Oikeastaan ei ollut aikomus osallistua syyskuun ruokahaasteeseen, jonka järjestää Tee ite parempaa-blogi. Alkuviikosta siellä vieraituani huomasin, että tämä ateriahan sopii hyvin tuohon sadonkorjuu-teemaan ja niinpä taas kisaan mukaan.

Maissikurpitsapihvien ohje on melkolailla Donna Hayn Vieraspöytä-kirjan ohjeen mukaan, salaatti on muunnettu Glorian Ruoka ja viini-lehden ohjeesta, sienikastike omasta päästä. Haastavin vaihe on kypsien maissinhyvien irrottaminen tähkästä. Erilaisia konsteja kokeiltuani kuorimaveitsen reunalla peukalolla avustaen irtosi kymmenkunta jyvää kerralla, aikaa tähän saa silti varata :).



Vihreät pavut ovat ihania, niitä voisin syödä melkein päivittäin. Keltalihainen Sunshine-kurpitsa on päätynyt keiton lisäksi suklaakakkuun ja monta reseptiä on vielä kokeilematta.

Maissikurpitsapihvit

3 maissintähkää

n. 500 g kurpitsaa
11/4 dl couscous suurimoita
11/4 dl kiehuvaa vettä
1 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa
suolaa, pippuria, cayennepippuria, valkosipulia
(luomu)vehnäjauhoja leivitykseen

Keitä maissintähkät ja kuutioitu kurpitsa eri kattiloissa kypsiksi. Valuta kurpitsa (ota keitinvesi talteen vaikkapa leivän leivontaa varten) soseuta sauvasekoittimella. Irrottele maissit tähkistä. Mittaa couscous kulhoon, kaada kiehuva vesi päälle ja anna turvota hetki. Sekoita ainekset keskenään ja mausta. Jos käytettävissä on kokonaista juustokuminaa, hienonna morttelissa. Muotoile kostutetuin käsin pihvejä (koosta riippuen 15-25 kpl) ja pyörittele vehnäjauhoissa.

Kaada wokkiin tai korkeareunaiseen pannuun n. 2 cm öljyä, kuumenna ja paista pihvit molemmin puolin kauniin kullan ruskeiksi. Nosta talouspaperin päälle. Tarjoa lämpimänä.

Mustatorvisienikastike

4 dl pilkottuja mustia torvisieniä

1 sipuli hienonnettuna
voita
2-3 rkl (luomu)vehnäjauhoja
1 dl maitoa
3.3 dl kuohukermaa
suolaa, pippuria, muskottipähkinää

Laita sienet kuivalle pannulle/kattilaan, kuumenna, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Lisää voi ja sipuli, kuullota. Lisää vehnäjauhot, kääntele hetki, lisää maito , sekoita ja 2/3 kermasta. Anna kypsyä hiljaisella tulella kymmenisen minuuttia, mausta ja lisää loppu kerma, tarvittaessa voit lisätä vähän vettä. Jätä kannen alle maustumaan.

Sadonkorjaajan lämmin salaatti

600 g vihreitä kotimaisia papuja

1 punasipuli
1 pkt pekonisiivuja
½ kerää kurttukaalia
kourallinen kanttarelleja
voita, oliiviöljyä paistamiseen
1 tl fenkolinsiemeniä
1 tl korianterinsiemeniä murskattuna
suolaa, pippuria

 Siisti pavut päistään, pilko 2-3 osaan. Siivuta punasipuli ohuiksi renkaiksi tai renkaanpuolikkaiksi. Huuhtele kaali, suikaloi saksilla n. 2x 6 cm suikaleiksi, poista kovat osat.

Pilko kanttarellit.

Keitä pavut vähässä vedessä, siivilöi ja jätä kannen alle odottamaan. Laita pekonisiivut kylmälle kuivalle pannulle, kuumenna ja paista molemmin puolin rapsakaksi. Valuta talouspaperin päällä ja saksi suupaloiksi.

Laita kanttarellit kuivalle pannulle ja kuumenna, kunnes ylimääräinen neste haihtuu pois. Lisää sipuli, mausteet, öljy ja voi, kuullota. Lisää kaali ja pyörittele pannulla, kunnes pehmenee ja saa hiukan väriä. Lisää pavut ja pekoni ja mausta.

Sadonkorjuun kunniaksi piti vielä leipoa leipää luomuvehnäjauhoista ja ruissihtijauhoista. Nautitaan syksystä!

Ylösalas-kakku tomaatista

Pitkän aikaa mielessä on ollut tehdä keikauskakku; lapsuuden kestosuosikki ja varmaankin ensimmäinen kakku, jonka sain ihan itse tehdä. Silloin se tehtiin aina ananaksesta ja  meillä sitä nimitettiin ylösalas-kakuksi. Sattumoisin sitä maistellaan eri muunnoksina myös Glorian ruoka- ja viinissä. Lapsuuteni kakun ohje on kirjoitettu Kotiruoka-keittokirjan (vuodelta 1951) kellastuneelle esilehdelle, jonne äitini tallensi tärkeimmät reseptinsä.  Osallistun tällä Inkiväärihillo-blogin emännöimään kesän ruokahaasteeseen, täällä; jonka aiheena on tomaatti. Alunperinkin ajatuksenani oli tehdä tomaattinen jälkiruoka tai leivonnainen. Vihreät tomaatit olisivat myös kiinnostaneet, mutta puutarhattomana niitä ei tähän hätään ollut tarjolla.

Alkuperäisen ohjeen tein puolitoistakertaisena, silloinen kakku oli pieni, juuri neljälle ananasrenkaalle mitoitettu. Päällisen aineet ovat suunniteltu tomaatille sopiviksi; Intiaanisokerin aromi täydentää ihanasti tomaatin makua. Suklaaksi käy myös vaikkapa chilisuklaa.

50 g voita

11/2 dl intiaanisokeria
½ dl pinjan siemeniä
2 palaa lemon and ginger suklaata (Marabou) pilkottuna
4 kypsää kotimaista luumutomaattia
mustapippuria myllystä, cayennepippuria,  raastettua sitruunankuorta

kakkupohja:

160 g voita

160 g sokeria (1.75 dl)
3 kananmunaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
160 g vehnäjauhoja

 Tiputtele kakkuvuokaan ( ei irtopohja) voinokareet ja intiaanisokeri, sekoittele tasaiseksi. Sirottele päälle pinjan siemenet. Viipaloi tomaatit sentin paksuisiksi, syö päätypalat. Lado tomaatit vuokaan, mausta.

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, kääntele joukkoon kuivat aineet. Paista 190-200 asteessa 35-40 minuuttia. Kumoa lautaselle ja anna jäähtyä.

Kakku on juuri yhtä ihanan imelä ja voinen kuten lapsuudessakin! Tomaatti mausteineen sopi tähän mainiosti, mausteita voisi laittaa enemmänkin ja kokeilla vaikkapa tuoretta inkivääriä. Balsamicosiirappi täydensi mukavasti makuja, koristeena sitruunabasilikaa. Lautasena Arabian Ali-sarjaa, sekin vie lapsuuden muistoihin; kesään ja mökille!