Kurpitsapannukakut

Rakastan pannukakkuja ja kurpitsaa! Oli ihan pakko tehdä näitä Jotain maukasta Marin kurpitsavohveleita.  Ei voi ihan sanoa, että kopsasin ohjeen, kun tein sen ulkomuistista. Tuli ehkä vähän erilainen. Vohveliseosta sattui olemaan kaapissa ja kurpitsoita tuli hyvä sato ja minä siis niin tykkään kurpitsoista! Pihallani kasvoi tänä vuonna Delica-nimistä kurpitsaa ja raitakurpitsaa (mahtoiko tuo olla oikea nimike?), eikä sato ollut yhtään hassumpi.
Kurpitsasosetta jäi toisen ruuan sivutuotteena, joten osimoilleen alla olevan mukaisesti se onnistuu tehdä. Jos sose on kuivaa tai kypsä kurpitsa ei tahdo sauvasekoittimella helposti soseutua, kannattaa lisätä vettä.
Yksi mikä nyt harmittaa, kuten monesti silloin, kun jokin ruuan osanen unohtuu vaikkapa uuniin ja löytyy sieltä kun ruoka on jo syöty. Pekaanipähkinät unohtui! Laittakaa te!

Kurpitsapannukakut

Kurpitsasoseeseen:

Kypsennä pieni kurpitsa lohkoina 200 asteisessa uunissa, kunnes kurpitsa on pehmeää, soseuta  osa sauvasekoittimella (kuoret ensin pois, siemenistä puhumattakaan), kuutioi loppu kurpitsa pannukakkujen kanssa tarjottavaksi.

2 dl kurpitsasosetta
1 tl kanelia
1 tl muskottipähkinää
1/2 tl maustepippuria
1/2 tl inkivääriä
mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
2 rkl sokeria
vettä tarvittaessa

Sekoita soseen kaikki ainekset keskenään

Pannukakkutaikinaan:

1 pkt Kungsörnenin Kejsarvofflor-seosta
6.5 dl vettä
reilu dl juoksevaa rypsiöljyvalmistetta
2 dl kurpitsasosetta

Sekoita ainekset keskenään ja paista pannulla (valurautainen blinipannu, lettupannu tai paistinpannu) paksuja pannukakkuja. Valurautapannu vaatii hiukan voita paistoon, teflonpannulla pärjää ilman. Voin kanssa pannukakuista tulee kauniimpia.

Päälle:

kurpitsakuutioita (paistoin hetken pannulla tilkassa voita ja maustoin kanelilla ja lorauksella vaahterasiirappia), vaahterasiirappia, pekaanipähkinöitä murusteltuna

Kylläpä kurpitsapannarit maistuivat hyvälle! Kurpitsakuutiot tekivät myös kauppansa, mutta yhdistelmä vaatii hyvän lorauksen ihanaa vaahterasiirappia! Ja pekaanipähkinöistä olisi tullut se rapea piste iin päälle...

Bataatti pannari

Pannari on nopea aterian korvike, herkku tai jälkiruoka. Kuhunkin tilanteeseen sopivat lisukkeet ja mausteet ratkaisevat käyttötarkoituksen. Tykkään enemmän pannarista kuin letuista, onhan se vähärasvaisempi ja helpompi valmistaa. Nykyisessä työmaaruokalassani (olen opetellut käymään oikealla lounaalla parinkymmenen eväsvuoden jälkeen) sain maistaa äärettömän hyvää porkkana-pannukakkua. Epäilen, että se oli porkkanalla tuunattu Ahvenanmaan pannukakku, mannapuuroon tehty. Päätin kokeilla tavallista pannukakkua porkkanasoseella terästettynä. Porkkanasosetta ei löytynyt valmiina, juures- ja bataattisosetta kyllä. Päädyin jälkimmäiseen ajatellen sen olevan makeaa. Taikinaan lensi myös päiväyksen ylittänyt raejuustopurkki. Juuressoseen tilalle sopisi muuten hyvin myös laatikoiden tähteet; vinkki ensi joulua ajatellen! Ohjeesta tulee 2 pellillistä 50 cm uuniin, puolitoista 60 cm uuniin. Pannukakkutaikinaan voi lisätä nokareen pari voita tms., mutta minusta se ei sitä kaipaa.

Bataatti-pannari

400 g bataattisosetta
5 dl rasvatonta maitoa
6 kananmunaa (5 ihan pientä ja 2 tavallista)
1 rkl vaniljasokeria
2 rkl sokeria
2 tl suolaa
5 dl vehnäjauhoja
1 prk raejuustoa

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia. Kaada taikina kahdelle uunipellille leivinpaperin päälle ja paista noin 220 asteesssa (kiertoilma) 30 minuuttia tai kunnes pannari on kyspää. Bataattisose näyttäisi pidentävän pannarin kypsennysaikaa.

Olen niin pannarin perään ;). Bataatin maku jäi miedoksi. Ensi kerralla kokeilen mannapuurolla  (tai spelttimannalla) ja porkkanalla.

Amerikkalaiset vohvelit, mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi

Vohvelit ja pannukakut maistuvat niin aamiaiseksi kuin jälkiruoaksikin. Pannarin tekoa koetan välttää, koskapa olen sille liian perso. Vohveleitakaan ei tule tehtyä turhan usein. Tässä on nyt niin herkullinen ohje, että kaikki tuli syötyä, kahteen pekkaan. En tullut laskeneeksi vohvelien lukumäärää, mutta kyllä niitä taisi olla kymmenkunta, siis belgialaisia vohveleita, joita paistuu vohveliraudalla kaksi kerralla.

Amerikkalaisten pannukakkujen ohjeen bongasin Suolaa ja hunajaa-blogista ja päätin paistaa pannukakut vohveliraudalla. Mustikoita en taikinaan lisännyt. Vaahterasiirappivoi on muuten ihan älyttömän hyvää!

 

Amerikkalaiset vohvelit, mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi

 

2 kananmunaa

2.5 dl piimää (tai rahkaa ja tilkka maitoa)

50 g voita sulatettuna

vaniljaa

n.2.5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1-2 rkl sokeria

 

Mustikkakompotti

 

150 g pakastemustikoita

2 rkl sokeria

ripaus vaniljaa

 

Vaahterasiirappivoi

 

50 g voita

1/2 dl vaahterasiirappia

ripaus merisuolaa/sormisuolaa

 

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita kuivat aineet keskenään. Laita keltuaiset kulhoon ja sekoita joukkoon muut taikinan aineet paitsi valkuaiset. Jätä odottamaan ja tee mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan juuri ennen paistamista. Voitele vohvelirauta kevyesti öljyllä ennen ensimmäisiä vohveleita. Paista vohveliraudan ohjeiden mukaan kullankeltaiseksi.

Laita mustikat (tuoreet tai jäiset) kattilaan, lisää sokeria ja vanilja ja kiehuta, kunnes mustikoiden rakenne rikkoutuu ja seos kiehahtaa. Jäähdytä.

Laita kuutioitu voi pannulle vaahterasiirapin kanssa ja sekoittele, kunnes voi sulaa. Jos paistat pannukakut pannulla, voit tehdä tämän samalla pannulla paistettuasi pannukakut.

 

 

Vohvelit pitää ehdottomasti nauttia lämpiminä. Nämä syötiin sitä mukaa, kuin valmistuivat, ihan kahteen pekkaan. Ähkyhän siitä tuli, mutta ei voitu lopettaa, olivat sen verran hyviä. Korvattiinhan näillä sitten ilta-ateriakin.

Kiire kun oli syömään, kuvat tuli vaan räpättyä. Toista kuin Suolaa ja hunajaa Jonnan pannarikuvat :)

Äidille, maailman paras äiti!

Äitienpäivä on parin päivän päästä. Mattimyöhäiset miettivät, mistä äidille kakku tai mitä tarjota äitienpäivä brunssilla, tai aamiaisella. Minä sen tiedän! Äidit tykkää kyllä yllätyksistä, muistamisesta, mutta eivät kauheasti äitienpäivän säätämisestä. Äidit tykkää kyllä kakuista, mutta jos äiti yrittääkin kesäkuntoon? Tai jos se kakun leipominen on liian haastavaa? Äidit tykkää kiireettömästä aamusta, omasta rauhasta, kahvitarjoilusta sänkyyn tai kauniisti katettuun aamiaispöytään. Tehkää lettuja tai pannaria! Suolaisia ja makeita. Ja siivotkaa keittiö älkääkä riidelkö äitienpäivänä.

Parasta äitienpäivänä, kun oma lapsi oli vielä pieni, oli itse pikkukätösin tehty kortti jossa luki: maailman paras äiti! Luulen, että ne kaikki kortit ovat vielä tallessa.

Lettutaikina ja pannaritaikina on helppo ja nopea tehdä tehosekoittimella, ei jää paakkuja. Kaapista yleensä löytyy perusaineet ja päiväyksen ylittäneet kermat ja muut maitotuotteet voi hyödyntää, samoin juustokannikat. Pienten lasten kanssa pannarin teko onnistuu paremmin, ja itse kyllä tykkään enemmän pannarista kuin letuista. Esimerkiksi juustopannari tai omenapannari on hyvää! Lettuja voi maustaa nokkosella tai koristella kukkasin. Amerikkalaistyyliset letut ovat myös herkullisia ja paljolti makua voi säätää erilaisin lisukkein ja täyttein. Ja banaaniletut ovat edelleen namia! Ja jos jotain oikein makeaa haluaa leipoa, kakun sijasta mokkapalat tai banaanimokkapalat ovat oiva valinta, lapsetkin tykkää; useinhan lapset eivät siitä täytekakusta enemmälti välitä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Onnellista äitienpäivää kaikille!

Piparkakku-pannukakku

Pannari on nopea iltapala, herkku makeannälkään tai kätevä vierasvara. Tarvittavat raaka-aineet löytyvät yleensä kotoa ja mausteita ja mukaan ripoteltavia sattumia voi vaihdella mielensä mukaan. Joulun alla ideoitu piparinen kylä tai paremminkin kulissikylä jäi pahimmoilleen toteuttamatta, osat kyllä tuli paistettua. Melkoinen määrä piparia siis. Kun hyvää tavaraa ei raaskisi heittää hukkaan keksin jauhaa piparit hienoksi tehosekoittimella. Tulevat kuivakakut, pullat ja browniet saattavatkin lähitulevaisuudessa sisältää vaihtelevan määrän piparijauhoa. Ehkäpä sitä päätyy vielä limpunkin mausteeksi? Piparin ja homejuuston liitto on klassikko ja herkuksi havaittu. Niinpä piparinen pannari sai päälleen homejuustomurua ja paistui nopeasti leivinuunin kipakassa lämmössä. Ainesten määrät eivät ole niin nökö nuukia, kunhan taikinasta löytyy kananmunaa, maitoa ja jauhoja. Lisäksi pannaritaikina saa olla suht juoksevaa, mutta näppituntumalla sanoisin, että hiukka paksumpaa kuin lettutaikina. Ohjeen määrät ovat suuntaa antavia ja riittävät 1.5 uunipellilliseen. Tehosekoittimessa pannaritaikinan teko on helppoa ja nopeaa eikä taatusti jää paakkuja. Taikinaa syntyy ohjeella tehosekoittimellinen eli reilu 1.5 litraa. Maidon lisäksi taikinaan päätyi kermapurkin ja creme fracihen jämät vedellä jatkettuna.

Piparkakku-pannari

5 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
n. 4 dl piparijauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
maitoa n. litra
1/2 dl juoksevaa rypsiöljyä tai voita

3-4 rkl homejuustomurua

Sekoita aineet keskenään tehosekoittajassa. Jätä taikina seisomaan ainakin puoleksi tunniksi. Kaada voidellulle uunipellille (1 normaali pelti ja 1 pieni vuoka) tai leivinpaperille vuoratulle pellille ja murusta homejuusto päälle. Paista sähköuunissa vähintään 200 asteessa parikymmentä minuuttia. Leivinuunissa hyvässä lämmössä joutuu nopeamminkin.

 Pipari muuttuu pannarissa mukavan mausteiseksi, eikä maku ole minusta yhtään jouluinen.

Makean ja suolaisen liitto toimii tässäkin.

Hyvää naistenpäivää!

Pannaria iltapalaksi

Suolainen pannari, juustoinen pannukakku, toimii pienenä iltapalana ja on nopea valmistaa vaikka yllätysvieraille. Pannarin täytteeksi voi kerätä melkein mitä jääkaapista vaan löytyy. Hyvä konsti siis hävikin vähentämiseksi. Pannaritaikina on helppo ja nopea valmistaa blenderissä, eikä taikinasta taatusti löydy jauhopaakkuja. Tähän pannariin päätyi maitorahkajuoman jämät, tilkka creme fracihea, homejuuston ja salaattijuuston tähteet.

Juustopannari, pellillinen

6 dl maitoa, maitorahkajuomaa, vettä ym.
3 kananmunaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
n. 30- 50 g voita ohuina viipaleina

päälle:
sinsihomejuustoa
salaattijuustoa
tuoretta rosmariinia
sitruunankuoriraastetta

Sekoita taikina blenderissä, jätä seisomaan puoleksi tunniksi. Lämmitä uuni kuumaksi, n. 225 asteeseen. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipannuun. Ripottele päälle juustonokareita, rosmariinia ja sitruunankuoriraastetta. Kypsennä kauniin ruskeaksi. Nauti vaikkapa salaatin kanssa.

Kuuma uuni ja voi saavat aikaan ihanan rapean pinnan pannariin.

Ternimaitopannari x 2

Aina silloin tällöin tarjoutuu tilaisuus saada käsiinsä ternimaitoa (miten kummassa se meinaa vääntyä tyrnimaidoksi). Tällä kertaa se oli vastalypsettyä, todella tuhtia, kuulemma erittäin rasvaista. Lapsena siitä käytettiin meillä nimeä juustomaito, varmaankin siksi, että tuo lehmä-äidinmaito käytettiin etupäässä uunijuuston tekoon, joka on herkkujen herkku, mutta niin tuhtia tavaraa, että sitä ei meinaa elimistö sulattaa nykyisin.
Ternimaito on heti lehmän poikimisen jälkeen 3 - 5 vuorokauden ajan lypsettyä maitoa. Se on hyvin proteiinipitoista, sisältää runsaasti vitamiineja, hivenaineita, vasta-aineita ja kasvutekijöitä ja tämän takia sitä on paljon tutkittukin varsinkin urheilijoiden käytössä. 90-luvulla sitä taidettiin kovasti suosia suomalaisessa hiihtovalmennuksessakin. Vitamiinit ja hivenaineet toki tuhoutuvat kuumennettaessa. Lehmän ternimaito sisältää rasvaa 3,4 %, proteiinipitoisuus on 4.6% (tavan maidossa 3.2-3-3%) ja hiilihydraatteja on 4%. Sanotaan, että laktoosi-intolerantikot sietäisivät ternimaitoa.

Yhden naisen tastingista voin kertoa, että tuoreen ternimaidon tuoksu on varsin pistävä, mutta en aistinut kuitenkaan tallia. Maku on voimakas, omintakeinen, mineraalinen, jopa suolainen, ei siis millään muotoa kermainen, mutta rasva maistuu kyllä. Siinä oli aistittavissa myös voimakas ruohoisuus (johtuneeko siitä, että kyseinen yksilö poiki syyskesällä laitumelle). Jälkimakua luonnehtisin keskipitkäksi.
Evira ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos muuten suosittelevat, että pikkulapset, vanhukset, raskaana olevat tai henkilöt, joilla on vakava perussairaus, eivät nauttisi raakamaitoa (maitoa jota ei ole kypsennetty yli 40 asteen tai käsitelty vastaavalla tavalla).
Ihan olemassa olevilla tutkimusnäytöillä en kuitenkaan usko ryhtyväni käyttämään raakana tämän makuista tuotetta terveyttä ja suorituskykyä parantamaan ilman jatkojalostusta, joka tekee ternimaidosta oikein maukkaan ja omintakeisen herkun. Niin vanhoilla kuin uusillakin tavoilla, joista jälkimmäiset tulevat kokeiluun jahka kerkiän. Joskus muistan myös herkutelleeni ternimaidosta tehdyllä vaniljakastikkeella, joka oli todella täyteläistä ja väriltään suorastaan keltaista.
Pannarin teko ei voisi olla helpompaa; ei tarvita kananmunia, sekaan vain jauhoja ja kevyempää maitoa, hiukan suolaa ja ripaus sokeria. Tälläkin tapaa käytettynä, vaikka pannukakkuun lisää mausteita ja omenaa, ternimaidon ominaismaku ja tuoksu tulevat selvästi esille, mutta miellyttävällä tavalla.  Eksoottisempia kokeilujakin mietitään. Tuhti ternimaito pitää siis laimentaa. Tällä kertaa tämä sekoitussuhde toimi hyvin, luulen, että ei mene pieleen, vaikka suhteet olisivat hiukan toiset

Ternimaitopannari 2 pellillistä

1 l ternimaitoa
7 dl rasvatonta maitoa
7 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
1 rkl sokeria

Sekoita ainekset keskenään taikinaksi. Anna turvota ainakin puoli tuntia. Kaada taikina kahdelle leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 200 asteessa kiertoilmalla n. 25 minuuttia, kunnes pannari on mukavasti kohonnut kuplille ja kauniisti ruskettunut. Älä anna palaa. Nauti haluamallasi tavalla joko sinällään tai vaikka hillon kanssa.

Ternimaito-omenapannari 1 pellilinen

1/2 l ternimaitoa
4 dl rasvatonta maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
2-3 hapokasta kotimaista omenaa raastettuna
1 rkl kanelia ja 2-3 rkl sokeria

Tee taikina kuten edellä. Lisää raastettu omena taikinan päälle uunipellille, ripottele päälle sokeria ja kanelia. Paista 200 asteessa n.25 minuuttia.

Mantelinen ja mustikkainen pannari

Vaikka olenkin oikea ruokahyllyjen luuraaja ja innostun kokeilemaan kaikenlaisia uusia tuotteita, tämä oli jäänyt minulta huomaamatta. Niinpä otin mielelläni tehtävän vastaan, kun minua pyydettiin kokeilemaan Alpron Mantelijuomaa ja kehittelemään sille oma resepti.
Mantelijuoma on valmistettu paahdetuista manteleista ja on täysin kasvipohjainen. Sopii siis maitoallergikolle ja vegaanille. Ja minusta se oli hyvän makuista; jos söisin aamuisin mysliä, voisin laittaa Mantelijuomaa maidon tai jogurtin sijasta. Miettiessäni, mihin kaikkeen tätä juomaa voisi käyttää,  alkoi tehdä mieli pannaria. Ja koska kyseessä on kasviperäinen tuote, miksei samantien voisi tehdä vegaanista pannaria. Idea vaati vielä toisen reissun kauppaan: hakemaan maidotonta margariinia ja soijajogurttia. En tiedä, olisiko pannari onnistunut ilman soijajogurttia, mutta sillä päätin kuitenkin korvata kananmunan.

Tästä tulee kuusi reilua palaa, kokonaisen pellillisen saat tuplaamalla annoksen.

2.25 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl sokeria
1 purkki Alpro mustikkasoijajogurttia
5 dl Alpro Mantelijuomaa
n. 3 rkl margariinia

Voitele paistoastia tai pelti margariinilla, voit käyttää myös leivinpaperia.
Sekoita taikinan ainekset ja kaada pellille. Ripottele margariininokareet päälle. Paista uunissa 200 asteessa 30-35 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen ja pannari kypsä.
Nauti lämpimänä ihan sinällään tai hillonokareen kera.

Kolmatta palaa syödessä muistin, miksen tee pannaria: syön sitä ihan liikaa! Ja tämä oli oikein hyvää; rapean pinnan alla mukava mantelinmaku ja aavistus mustikkaa, eikä sitä huomannut, että kananmuna ja maito puuttuivat. Oikein hyvä tarjottava kasvissyöjä- tai allergikkoystäville, mutta kelpaa kyllä normiruokavalioisellekin!

Parasta jälkeen-omenapannari

 

Työpaikan kahvihuoneeseen (minnekäs muualle) päätyi tämä hävikinpelastuspannari ja sai kehuja oikein kuorossa; reseptiä oltiin heti vailla ja alkuperää epäiltiin Ahvenanmaan suuntaan. Herkusta oli rippeet jäljellä iltapäiväistunnon aikaan! Kahviseura ei vähästä hätkähdä, eikä kellekään ole ilmaantunut vatsavaivoja, mutta seuraava paljastus ei ehkä sovi herkkävatsaisille: edellisen postauksen kuvan takarivin kaverit lähentelivät jo vuosikertaa; avaamaton, jääkaapin salalokeroon piiloutunut selviytyjäkuohukerma oli parhaat päivänsä menettänyt jo helmikuussa (tänä vuonna ajanlaskumme aikaa)!

Tokipahan järki tulee tässäkin leikissä säilyttää, mutta avaamattomat laadukkaan kotimaisen maitotuotantomme helmet näyttävät olevan rautaista tavaraa. Kotikokki kantaa täyden vastuun tekemisistään ja maistoi taikinaa ainesosineen useampaan kertaan ilmeenkään värähtämättä muista reaktioista puhumattakaan.

Aistinvarainen testaus on syytä jättää puhtaasti kotikeittiöön. Avaamattomat maitotuotteet sopivat hyvin hapantuneinakin leivontaan; tärkeää on kypsentää tuote kokonaan. Jos haju tai ulkonäkö on epämiellyttävä, ei kun roskiin vaan. Keltuaiset säilyvät jääkaapissa korkeintaan pari kolme päivää, valkuaiset huomattavasti pidempään.

Hävikkituotteiden jatkojalostuksessa on syytä myös miettiä, onko syntyneen lopputuotteen käyttöaste riittävän suuri, ettei energiaa hukkaamalla tuoteta vain hieman jalostuneempi jäte. Kannattaako vanhentunut kevytmaitopurkki muuttaa pannukakuksi, johon tarvitaan muutama desi jauhoja, pari munaa ja muuta tavaraa; syödään pala tai kaksi ja loput heitetään roskiin?

Innokkaana leipurina tykkään pöllyttää jauhoja yli oman tarpeen. Pienen perheen leivän  ja paakkelssien kulutus on melko minimaalista. Niinpä evästä tulee kannettua ympäriinsä enemmän kuin laki sallii; työkavereita on helppo lihottaa; osansa ovat saaneet ystävät, tutut, naapurit, kampaaja ja lähikukkakauppiaskin. Eihän aina tarvitse viedä korkkaamatonta kakkua tai piirakkaa; oman perheen kulutuksen mukaisen siivun jälkeen loput voi jaella suorastaan ympäriinsä. Kokeilkaa; puolituttu kauppias tai palveluntarjoaja on ikionnellinen rakkaudella leivotusta kuppikakusta tai palasesta piirakkaa!

Uunipellilliseen pannukakkua tarvitset 1-1.2 litraa nesteitä sen mukaan, mitä kaapista löytyy, joko tuoretta tai päiväyksen ylittänyttä tavaraa. Raejuusto antaa pieniä sattumia, joka varmaankin  koemaistajien suussa tuntui mannaryyniltä. Rahkakin käy, tai maito ja kokeeksi lisäsin leivinjauhetta, jonka voi hyvin pudottaa pois tai happamien ainesten kanssa korvata myös soodalla. Keltuaisia jäi macaronsien jäljiltä 6 kpl, hyvinkin vähempi määrä riittää, kokonaisia kananmunia laittaisin ehkäpä 2-3.

2 dl kermaa

2 dl raejuustoa
1 purkki smetanaa
1 purkki kermaviiliä
2 dl vettä
6 keltuaista
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1.5 tl suolaa
4 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl inkivääriä
pinnalle vaniljasokeria
5 omenaa raastettuna

Sekoita kaikki nestemäiset aineet hyvin keskenään kulhossa vispilällä tai talouskoneella. Sekoita joukkoon keltuaiset/munat, suola, sokeri ja mausteet. Lisää vehnäjauhot joihin olet sotkenut leivinjauheen. Kuori omenat ja raasta raastimella ja lisää taikinaan. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille, ripottele hiukan vaniljasokeria päälle. Paista 220 asteessa kiertoilmalla noin 25-30 minuuttia, kunnes väri on kaunis ja pannukakku on kypsä. Anna jäähtyä, ripottele pinnalle tomusokeria ja tarjoa vaikkapa vaniljarahkan ja omenahillon kera.

 

Vaniljarahkan parasta ennen oli vajaata viikkoa ennen ja oli täysin virheetöntä.

Macaronseja varten "haaveilin" pelkkää valkuasita sisältävistä munista. Okei, valkuaisjauheita on erilaisia, mutta en niistä ainakaan vielä ole hyviä macaronseja saanut aikaiseksi. Eiköhän siihenkin löydy piakkoin "tuoreempi" versio, kun Alice Cucina-lehden 2/12 numerossa oli aukeaman mainos: Eggy - tuore munavaahto painepakkauksessa! Hui mitä kaikkea sitä keksitäänkään!

 P.s. Mango oli muuten tosi hyvää ja kypsää, vain pari pientä tummempaan aluetta meni haaskiin.